Ihania ompelujuttuja - Ensimmäinen valmis

No niin nyt on ensimmäinen Tilda-pupu kokonaisuudessaan valmis. On pupulla nyt kaikki valmiina kun on vaatteet ja kaikki. Kuvista näkyy millainen pupusta tuli. Toki se olisi voinut onnistua vieläkin paremmin, mutta tyytyväinen olen käden jälkeen kuitenkin.

Ylemmässä kuvassa on pupu ilman vaatteita luonollisessa tilassaan. Pupun kaavat löytyivät yhdestä Tilda-kirjasta, mutta kaavoja muutin hieman, koska halusin pupusta sellaisen, että se pystyy istumaan. Jäin vain miettimään, että ei tämä kyllä ehkä ihan sama pupu ole, jota ystäväni on tehnyt. Ja alemmassa kuvassa pupulla on yllään pikku kukka -feressi, jonka ompelemiseen meni enemmän aikaa kuin itse pupuun. Pupun feressi syntyi hieman vahingossa. Ja feresiä koristaa pieni pitsi esiliina. Ihan perinteistä Tilda-pupua ei tästä nyt kuitenkaan tullut tuon feresin takia, sillä jotenkin koin fiksummaksi käyttää vanhoja kankaita pois kuin ostaa kasan uusia. 

Seuraavana olisi vuorossa poikapupu. katsotaan mitä se saa ylleen. Etenkin kun tyttöpupu on näin hienona. Odotan jo innolla, että saan aloittaa seuraavan tekemistä.

Hiljaiseloa

Tämä viikko on taas poikkeus siinä muiden joukossa. Vain yksi päivä töitä ja silti tuntuu, etten saa mitään järkevää aikaiseksi. Kaikkea mahdollista pitäisi tehdä, mutta tulee tehtyä aina jotain mikä ei ole niin oleellista.

Viime viikonloppuna alkanut voimakas päänsärky on nyt kumottu. Ainakin suurimmaksi osaksi. Vielä joutuu kipuja lievittämään, muttei ollenkaan niin voimakkailla konsteilla kuin alkuviikosta. Ja mikä parasta olen ehtinyt viettämään miehenkin kanssa laatuaikaa. Tämä jo tekee tästä viikosta selvän poikkeuksen.

Tiistaina oli meidän yhteinen vapaapäivä ja se käytettiin tehokkaasti pyörimällä pitkin Espoon perämetsiä geokätköilyn merkeissä. Päivän saldoksi kertyikin 11 purkkia. Illalla päätimme pitkästä aikaa käydä elokuvissa. Vuorossa oli tällä kertaa Pirates of the Caribbean: Vierailla vesillä. Elokuva oli jälleen aivan mahtava ja sitä oli ilo seurata. Tämä elokuva nautinto saatiin vieläpä 3D:nä. Aah mitä luksusta. Yhdistelmä hulvatonta huumoria ja taidokkaita näyttelijöitä, joten ihan huikea elämys taas kerran. Kyllä kannatti kerrankin tehdä yhdessä jotain.

Ensimmäinen Tilda-pupu on nyt valmis. Pupu tuli parissa päivässä ja nyt on vaatetus vielä kesken. Vaikka aluksi hieman epäilinkin sitä mitä siitä pupusta tulee niin jälleen kerran olen omaan käden jälkeeni erittäin tyytyväinen ja toivottavasti seuraava on viekäkin parempi. Olen nyt tehnyt ensimmäisen tilda-hahmoni ja sydän on viety kokonaan. Tuo pupukin on jotenkin niin hellyyttävän näköinen. Meidän koiraneiti ei ole vielä onneksi puputyttöä huomannut. Olisi muuten pupuneito entinen hyvin nopeasti.

Nyt saan hetken hengähtää. Juhannus ja minullakin on vapaata kaikesta huolimatta. Senkin saan viettää miehen kanssa yhdessä. Nämä seuraavat päivät ovet meille tärkeitä ja niitä me emme halua pilata sitä millään tavalla. Jätetään siis ironia kotiin ja sarkasmi myös.

Näihin kuviin ja tunnelmiin Samae Koskisen Eväsretken myötä toivotan kaikille 
rauhallista ja hyvää Juhannusta.

Ihania ompelujuttuja - Osaisinko minäkin?

Olen tänään juossut ympäri keskustaa etsiessäni mitä eriskummallisempia asioita. Tosin järkyttävän päänsäryn kanssa. Kerronpa teille mistä tämä kaikki johtuu.

Eilen olin tosiaan kyläilemässä hyvän ystäväni luona. Katselimme valokuvia ja vaihdoimme kuulumisia. Samalla hän kertoi aloittaneensa ompelemisen. Hän kertoi ommelleensa pupuja lahjaksi ja omaan kotiin koristeeksi. Hän oli ollut ihan kurssilla ja siitä sitten innostunut. Katselin ystäväni ja hänen miehensä lahjaksi saamia nukkeja ja ihastelin, kuinka morsiannukella oli melkein samanlainen hääpuku kuin ystävälläni oli ollut omissa häissään. Ystäväni kertoikin äitinsä tehneen morsiuspari nuket ja minä olin aivan haltioissani.

Siitä se ajatus sitten lähti. Jos näin voi sanoa. Ystävättäni tekemät puput olivat niin suloisia, että ajattelin itsekin kokeilla, joskos minäkin osaisin sellaiset tehdä. Niinpä olen tänään käynyt hakemassa hieman kangasta ja vanua ja muuta sellaista pientä jota ajattelisin tarvitsevani parin pupun tekoon. Lisäksi kävini kirjastosta lainaamassa muutamia kirjoja, jotka käsittelevät juurikin näitä hahmoja. 

Kyseessä on siis Tilda -hahmot, joita on joka lähtöön. Katsotaan mitä tästä tulee. Ainakin olisi työmatkoille jotain viihdykästä tekemistä lukemisen sijaan. Etenkin, kun ajattelin kokeilla ihan puhtaana käsityönä näiden tekemistä. Minulla kun ei ole omaa ompelukonetta ja kangaskaupasta vakuuteltiin, että käsinkin näitä voi ommella.

"Ystävyys on yhteistä työtä..."

Tänään näin pitkästä aikaa hyvän ystäväni. Edellisestä tapaamisesta olikin jo tovi vierähtänyt ja sen jälkeen onkin tapahtunut kaikenlaista. Olin jo aikaisemmin tällä viikolla sopinut ystäväni kanssa, että nyt tänään olisi aika jälleen tavata. Muutaman tunnin kotona oleilun jälkeen lähdin kahville hänen luokseen. Oli mukava jutella pitkästä aikaa kasvotusten ja katsella valokuvia mm. polttareista ja häistä.

Ystäväni polttareita ajatellessa nousee joka kerta hymy huulille. Sen verran huikea kokemus oli polttareiden järjestäminen ja salaisuuden ylläpitäminen polttaripäivään asti. Ajatus huikeista polttareista lähti siitä, ettei ystäväni halunnut viettää polttareita, koska ne kuulemma menevät aina yli ja morsian tulee nolatuksi. Sanoin hänelle, ettei polttareiden tarvitse sellaiset olla ja pyysin saada järjestää hänelle kunnon polttarit. Heitin vielä ilmaan, että eihän sen tarvitse olla tyttöjen iltaa kummemmat: vähän saunomista, hyvää ruokaa ja hieman viiniä kera hyvän elokuvan. Sain luvan järjestää ikimuistoiset polttarit niin, että paikalla olisimme vain me kaksi. Tästä alkoikin puoli vuotinen suunnittelu, joka huipentui viime tammikuussa mahtavaan yllätykseen. Kokonaisen puolen vuoden ajan ystäväni oli siinä luulossa, että viettäisimme perinteisen tyttöjen illan, ihan vain kahdestaan. Mutta näinhän en ollut suunnitellut. Yllätys oli niin mahtava, ettei ystäväni vieläkään taida uskoa jo vietettyjä polttareitaan todeksi. 

Olin varannut meille kahdelle majoituksen Ylläs-Hallilta. Majoitus ei suinkaan tapahtunut normaalissa hotellihuoneessa vaan iglussa. Olin varannut meille hyvissä ajoin majoituksen, juomingit sekä tandemsukset, joilla oli tarkoitus hiihtää majoituspaikalle. Ystäväleni toimitin etukäteen rinkan ja varusteluettelon, jonka mukaan hänen tulisi pakata tavaransa. Hieman kuulemma jännitti ennen polttareita kun ei mitään niistä etukäteen tiennyt. Paitsi tietysti sen, että hän ei missään tapauksessa tule nolatuksi ja jos tuleekin niin minä teen itse perässä kaiken saman kuin hänkin. Lisäksi hän tiesi sen, että kaikkien vaatteiden tulee olla sellaiset, joissa tarkenee -4 celsiusasteessa. Mielikuvitus oli kuulemma käynyt aika korkealla.

Polttaripäivän koittaessa oli polttareiden luonne ja paikka edelleen hyvin salaiset. Ystäväni luuli, että teemme jotain minun ammattiini sopivaa, kuten nukkuisimme jossain leirikeskuksessa ja tekisimme pienen vaelluksen. Näin homma ei kuitenkaan mennyt. Avomieheni heitti meidät Ylläs-hallille ja vastaanottovirkailija otti meidän rinkkamme vastaan. Ne kuulemma saisivat jäädä odottamaan tiskin taakse. Jatkoimme matkaa kohti yläkertaa ja tandemsuksia. Edelleenkään ystäväni ei tiennyt, että olisimme jäämässä kyseiseen paikkaan yöksi. Saimme sujuvasti sukset jalkaan ja lähdimme hiihtämään kohti majoitusta. Yhdessä hiihtäminen ei ollut mitenkään maailman helpoin kokemus, mutta vuosien lujalla ystävyydellä saimme siitä sitäkin paremmat naurut ja loppuikämme kestävät lämpimät muistot. Alhaalla Ylläs-hallin lumihotellille päästyämme paljastin ystävälleni kaiken. Hänelle näytettiin meidän huoneemme ja ystäväni oli täysin sanaton. 

Olin luvannut ystävälleni ennen polttareiden suunnittelua, että viettäisimme polttarit ihan kahdestaan. Näin myös tapahtui. Ylläs-Hallilla ei ollut kyseisenä päivänä juurikaan asiakkaita ja samalle yölle ei myöskään ollut muita majoittujia. Saimme rauhassa laskea pulkkamäkeä ja kokeilla alppicurlingia. Lisäksi ottaa mielettömän upeita valokuvia siitä värimaailmasta, joka hallille oli luotu. Pääsimme myös perinteiseen morsius saunaan ja saimme nauttia toistemme seurasta ja niistä muistoista, jotka olimme vuosien varrella saaneet jakaa yhdessä. Ennen kaikkea saimme viettää taianomaisen hetken yhdessä. Hetken, jonka aivan varmasti meistä kumpikin tulee muistamaan koko loppuelämme ajan. Ja mikä parasta polttareiden teema oli tismalleen samaa teemaa kuin häidenkin. 

Ylläs-Hallilla oli ympärivuotinen talvimaailma, paikka teki konkurssin kevällä 2011.

Päivä 21: Toinen hetki

Toinen tärkeä hetki liittyy hieman samaan kuin se "Se hetki". Tai no sama mies on kylläkin kyseessä, mutta fiilis kun on yhteinen koti juuri saatu valmiiksi oli vielä jotain paljon, paljon parempaa.

Ensin tuli tieto asunnosta. Kaksi huonetta, tupakeittiö ja n. 60 neliötä. Kävimme katsomassa ja minä ihastuin isoon keittiöön. J:n mielestä meidän olisi pitänyt sanoa, ettemme halua tätä, mutta vaihtoehtoja ei juuri ollut. Niinpä ilmoitimme ottavamme aunnon vastaan. Sanoimme asunnon myös kaipaavan kunnostusta. Kävimme allekirjoittamassa tarvittavat paperit ja jäimme odottelemaan sitä, että pääsisimme muuttamaan asuntoon.

 Heti joulun jälkeen tuli edellisiltä asukkailta ilmoitus, että asunto olisi vapaa. Pääsimme aloittamaan remontin. Siinä painettiin pitkää päivää omien töiden ja remontin kanssa, mutta hengissä selvittiin ja remonttiakaan ei tarvinnut yksin tehdä. Meillä oli apuna vaihteleva kokoonpano ystäviä ja sukulaisia. Taisi meillä lattian käydä osittain työmiehet tekemässä.

Se hetki kun saimme kahvin keittimen iskettyä seinään kiinni ja saimme nauttia omassa kodissamme aivan ne ensimmäiset kahvit. Se hetki, kun sai katsoa valmista jälkeä ja todeta, että olemme onnistuneet. Se hetki, kun istumme lattian rajassa, nautimme kahvista ja nojaamme toisiimme tyhjässä asunnossa. 

"Lähden uudestaan matkaa jatkamaan..."

Päivän sain välissä hengahtää ja jälleen tänään pitäisi lähteä jatkamaan töiden tekoa Nastolaan. Jälleen joudun olemaan kaksi yötä pois kotoa. Onhan tämän tyylinen elämä aavistuksen rankaa. Toisaalta haluaisin vain olla hetken kotona ja hengähtää. Nähdä ihmisiäkin välillä, siis muutenkin kuin työn merkeissä. Kaikkein rankinta tässä on varmaan kuitenkin se, että J:n kanssa vietetään nyt hyvin paljon aikaa eri osoitteissa. Minä kun kesän ajan asustelen kahdessa eri asunnossa.

Toisinaan tuntuu hieman hölmöltä. Välillä vaan ajattelen, että olenko tosiaan valmis tekemään tätä työtä parisuhteenkin kariutumisen uhalla. Se, valmistun kirkon töihin tietää sitä, ettei minulla ole varsinaisesti työaikaa ja töitä varmasti riittää ja nyt vielä päälle se, kun teen töitä eri paikkakunnalla ja iltaisin en aina sieltä pääse kotiin tulemaan. Kai minun pitää vaan uskoa tosi rakkauteen, joka voittaa kaikki esteet ja kestää kaiken. Sitä päivää siis odotelessa, että voisi tehdä oman kotikunnan lähellä töitä ilman, että olisi tajuttoman pitkää työmatkaa kuljettavana tai sitten olisi edes kaksi autoa meidän taloudessa.

Ei siis aina ole helppoa olla opiskelija, kun kesäksi pitää etsiä töitä jostain, jottei joudu täysin tyhjän päälle. Nämä on taas niitä tapauksia, kun joutuu hakemaan joka paikkaan ja toivomaan, että jostain tärppää. Ja välittämättä yhtään toisesta tai välimatkasta. No karsin minä hakuvaiheessa ne paikat, jotka olivat tuhottoman kaukana, mutta loppupelissä se, että jokin on kaukana, on vain suhteellista.

Joskus mietin sitä, että jos olisin vain lähtenyt lanssikuskiksi, voisin nyt olla vakituisessa työssä ja ehkä jopa pienen lapsen äiti. Minä olin kuitenkin päässyt sisään Kuopioon lukemaan ensihoitoa ja tein päätöksen, että jos vain pääsen Partaharjuun niin sinne menen. Ensihoito oli silloin yhteishaussa kuitenkin se ensimmäinen valinta ja Partaharjun nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja vasta se viimeinen. Mitä lie tuolla ylhäällä minun pienen pääni menoksi on taas suunniteltu. Toisaalta nyt kun olen näitä ns. oman alan hommia tehnyt niin yksityisellä sektorilla, kaupungilla ja nyt seurakunnalla, niin kyllä voin sanoa tekeväni juuri sitä mitä haluan tehdä ja mistä nautin. Kuitenkin se välillä kummittelee tuolla takaraivossa, että jos olisin valinnut toisin niin olisiko elämäni erilaisempaa? Toisaalta ei se varmaan lanssikuskinakaan olisi parisuhteen aikaongelmat olleet yhtään sen helpommat.

Ei se elämä aina siis ole helppoa. Minä kuulun vielä niihin ihmisiin, jotka ajattelevat liikaa. Se, että haluan elämästäni niin paljon ja ehkä toisinaan jopa liian lyhyessä ajassa. Haluaisin jo naimisiin ja niitä omia lapsia. Muiden nuoria on nyt kuitenkin tullut katseltua parin viimeisen vuoden aikana suhteellisen paljon. Ääh.. En nyt oikein enää tiedä itsekkään mitä haluan. Haluaisin hetken levähtää tuon leirin jälkeen, mutta tänään jo takaisin töihin.

"Sydän kun auki on..." nsv 2010, 63

Vihdoin ja viimein olen päässyt kotiin tämän kesän ensimmäiseltä riparilta. Omalla tavallani nautin leiri elämästä ihan suunnattomasti, mutta tämä 10 päivää otti jo hieman voimien päälle. Mutta selvisin hengissä tästä leiristä ja siitä opetus määrästä mikä minulla oli. Ei se oppituntien pitäminen ollut vaikeaa ja siitä mielestäni selviydyin ihan kunniallakin, mutta se oppituntien suunnittelu ja teko. Siinä menikin enemmän aikaa kuin olisin halunnut. Apuna oli jälleen iso kasa kirjoja, joista yritin kasata jotain järkevää. Ehkä olisin toivonut tämän ensimmäisen opetusleirini kohdalla sittenkin sitä, että käytössä olisi ollut oppikirjat, jotta silloin olisin voinut suoraan sen pohjalta rakentaa oppituntini. Tosin nyt sain käyttää omaa luovuuttani törkeästi hyväksi ja ottaa samalla myös huomioon sen, miten voidaan järjestää miellekästä opetusta ja millaisella oppitunnilla olisin itse halunnut osallistua. Tämä meni hyvin. Nuoret oppivatkin jotain eli en kiivennyt takamus edellä puuhun, ainakaan pahasti.

Riparin aikana myös omalle uskolle tapahtui jotain. Yleensä rukoillessani en laske päätäni alas tai laita silmiä kiinni. Enhän minä lattialle rukoile vaan suoraan Jumalalle. Minun kohdalleni osui onni siinä, että leirillä teimme katekismus -mallin mukaiset rukoushelmet, joita saimme käyttää apuna rukouksessa. Jokaiselle helmelle kun on oma rukouksensa. Kuitenkin laulujen kohdalla ahdisti niin suora ylistäminen, että jäin miettimään hyvin suuria asioita. Itsestään selvyyshän on toki se, että jokaisessa seurakunnassa toimitaan eri tavalla. Kuitenkin se, että päivän päätteeksi oli mahdollista hiljentyä ensin iltahartauteen ja sen jälkeen vielä helmirukoukseen oli kaikkein parasta. Se pieni hetki kun sai luvan kanssa olla ihan hiljaa ja kuunnella, antaa sydämen rauhoittua, antoi minulle leiristä ohjaajana varmaan eniten irti. Jotenkin se, että saatoin rukoilla ilman, että laitoin käsiä ristiin oli vain niin helpottavaa. Samalla myös ymmärsin sen, ettei aina tarvitse sanoa mitään. Voi vain olla hiljaa ja Jumala silti kuulee.

Vaikka leirin jälkeen olikin hyvin väsynyt olo, johtuen kylläkin viimeisen yön valvomisesta, oli leiri ehdottomasti paras ripari tähän mennessä missä olen ollut mukana. Se yhteinen köysi, jota kaikki vetivät oli selvästi havaittavissa ja niin saumattomasti leiri meni eteenpäin omalla raiteellaan. Tämän leirin myötä on kyllä helpompi varmasti lähteä kohti seuraavia koitoksia tällä uralla, jonka olen itselleni viitoittanut. Tai sitten tämän tien on viitoittanut joku muu.

Ai niin, olin koko leirin polttamatta, mutta tällä kertaa se jäi siihen. Kiusaus oli liian suuri. Yritetään siis uudestaan.

Päivä 20 : Tässä kuussa

Tämä kuu on yhtä juoksemista paikasta toiseen. Kerava - Nastola väliä tulee kuljettua useamman kerran viikossa. Onneksi on nuo matkat, sillä niiden ansioista ehdin tekemään loppupelissä vaikka mitä.


Tässä kuussa:
- olen viettänyt lomaa
- tehnyt töitä
- olisi pitänyt tehdä koulujuttuja
- yrittänyt muistaa liikkua paljon
- kuljen paljon julkisilla
- ollut leirillä
- ollut rakentamassa terassia
- lukenut kirjoja
- nähnyt nuoria
- jne.

Tätä listaa voisi loppu pelissä jatkaa lopputtomiin. Tämän kuun kohokohdat ovat kuitenkin leirielämässä ja siinä miten on erossa miehestä.

Riparin kuulumiset tulee tarkemmin kunhan vain ensin kotiudun täältä jostain.

Päivä 19: Kaduttaa

Olen niitä ihmisiä, jotka sanovat tai tekevät ennen kuin ajattelevat sen enempää. Tämä piirre saa minut aika usein kiperiinkin tilanteisiin. Usein jälkeen päin alkaa hyvinkin pian kaduttamaan se mitä tuli sanottua tai tehtyä. Luonnetta on useisiin tilanteisiin vain liikaa ja en aina pysty nöyrtymään ja pyytämään anteeksi.

Eniten minua tällä hetkellä harmittaa läheisen ihmisen kanssa aiheutunut välirikko. Sanoin ehkä liian jyrkästi ja sitä kadunkin, tosin tällä kertaa syy ei ole minun. Minäkään en joka kerta jaksa nöyrtyä. Etenkään ilman syytä.

Ihmiset, jotka tuntevat minut, tietävät sen, että olen hyvinkin äkkipikainen ihminen. Oman luonteen vuoksi olen joutunut katumaan useampaan otteeseen asioita.

Kadun monia asioita. Tosin mitäpä suotta vanhoja muistelemaan enempää. En halua saada tikkua silmään.

Päivä 18: Mieleisin syntymäpäiväni

Ehdottomasti paras syntymäpäiväni oli viime kesänä kun täytin huimat 24 -vuotta. Ihanan avomieheni kanssa päätimm elähteä Hyvinkään Olut festareille katsomaan Raptoria. Olimme muutamaa päivää aikaisemmin hakeneet liput ja näin ollen varmistimme oman sisäänpääsymme.

Raptorin keikkaa olin odottanut koko viikon kuin kuuta nousevaa. Se oli koko kesän ehdoton kohokohta. Tunnelma oli käsin kosketeltavaa ja oma fiiliskin ihan mahtava. Kerrankin olimme liikenteessä yhdessä ja saimme olla rauhassa.

Kaikkein parasta koko illassa oli se, että sain viettää aikaa rakastamani ihmisen kanssa ja, että kummallakin oli hauskaa. Loppu pelissä en tiedä kumpi nautti reissusta enemmän. Minä vai mieheni.

Päivä 17: Mieleisin muistoni

Mieleisimmän muiston löytäminen ei ole niin helppoa kuin ajattelin sen olevan. Ei ole sitä yhtä ehdotonta, joka nousisi mieleen juuri tässä ja nyt.

Ehkä yksi parhaimmista muistoistani ajoittuu omaan rippileiriini 10 vuoden taakse. Ripari elämyksenä ja kokemuksena oli mahtava kokemus. Pääsin samalla vaeltamaan ensimmäistä kertaa elämässäni ja selkä ei kestänyt koko touhua. Vaelluksen ajalta muistan selkeästi sirkusmusiikin ja laulut. Minä olin jo luovuttamis pisteessä, mutta kiitos poikien jaksoin jatkaa matkaa. Tosin en olisi halunnut siihenkään jäädä kuuntelemaan sirkusmusiikkia.

Omasta riparistani on nyt kulunut 10 vuotta, mutta silti muistelen tuota aikaa vieläkin hymy huulilla. Liekö jonkinlainen sykli olemassa, kun nyt lähden ensimmäistä kertaa ohjaajaksi riparille.

Päivä 16: Eka suudelmani

Mikä lasketaan ensimmäiseksi suudelmaksi? Onko se ihan ensimmäinen vai onko se sen oikean ensimmäinen suudelma? Taidan valita näistä kahdesta tuon jälkimmäisen

Se ensimmäinen vei jalat alta. Siinä oli jotain erilaista kuin muissa suudelmissa. Ilmassa kipinöitä, se tuli ja leimahti samantien. Ei ollut enää epäilystäkään. Ei mistään. Olin kohdannut voittajani.

J:n suudelmat ovat jotain sellaista, missä on paljon pehmeyttä, mutta samalla niistä heijastuu se mitä toinen tuntee. Ja se meidän ensimmäinen suudelta... Hmm.. Siinä oli taikaa. Taisimme olla jälleen kerran Kuusijärvellä. J oli hakenut minut asemalta. Ulkona oli pikkupakkanen ja istuimme penkillä. Nojasin J:n olkapäähän ja se hetki oli jotain mitä en koskaan unohda.

Pakkasilmassa suudelma tuntuu erilaiselta kuin lämpimässä. Se suudelma oli lämmin ja pehmeä.

Päivä 15: Unelmani

Minä elän tällä hetkellä kaikkein suurinta unelmaani todeksi. Opiskelen sitä mistä olen aina haaveillut. Kun valmistun olen pätevä Kirkon nuorisotyöntekijä. Sitten tarvitsee vain saada jostain se virka.

Toki tämä ei ole ainut unelma. Loput ovat sekoittuneet unelmien ja haaveiden puoliväliin:

Talvihäät

Unelmoin talvihäistä, joita en välttämättä koskaan saa. Talvihäät sen takia, että se olisi jotain erilaista ja jotain minun näköistä. Haluan repäistä ja olla reilusti erilainen. En halua mitään perinteisiä kesähäitä. Ja sitä paitsi talvihäissä on jotain satumaista, jotain sellaista mitä en osaa selittää.

Lapset

Unelmoin lapsista ja omasta perheestä. Samalla kuitenkin pelkään, ettei koskaan tule minun vuoroni nauttia äitiyden onnesta. Oma perhe ja omat lapset ovat yksi niistä suurimmista haaveista ja unelmista, jotka siivittävät minun arkeani. Pelkään vain sitä, että sitten kun olisi mahdollista niin se ei onnistu. 

Oma asunto

 Omasta asunnosta olemme yhdessä J:n kanssa unelmoineet jo pitkään. Samalla hinnalla, jolla nyt maksamme vuokraa, voisimme lyhentää lainaa. Oma asunto jää nyt kuitenkin vielä toistaiseksi unelmaksi. Tosin tämän tiedän kuitenkin vielä joskus toteutuvan. Vielä ei kuitenkaan ole sen aika, vaikka onkin jo kova asuntokuume. 

Erkan paperit

 Tämä liittyy omaan ammatillisuuteen ja siihen, millainen ammattilainen minä voisin olla. Liekö sitten toiveeni, haaveeni ja unelmani ovat sieltä perinteisestä päästä. Suurin ammatilinen unelma olisi saada integroitua tietyssä määrin kehitysvammaisten nuorten toiminta perusnuorten toiminnan sisälle. Tämä vaatii kyllä suuria työpanostuksia ja sellaisen työyhteisön, joka on valmis lähtemään tähän mukaan.


Tässä suurimmat haaveet, toiveet ja unelmat. 

Päivä 14: Mitä minulla oli päällä tänään?

Josatin syystä en osaa ottaa itsestäni sellaista kuvaa, josta selviäisi se, mitä minulla on päällä. Meiltä kun kotoa puuttuu sellainen peili, jonka avulla voisi ottaa koko kuvan.

Päältäni löytyy:

T-paita pöllökuvalla

(väriltää fuksinpunainen, Seppälä)

Farkkucaprit

(sinisävyiset, farkuista itse lyhennetyt, Instyle)

Rennot ja mukavat, joissa on miellekästä olla. Tosin minkään muunlaisia ei minun vaatekaapistani kyllä löydykään.  

"Miesten ikuinen ihmettelyn aihe: Nainen"

(Jonas Bechgaard, Miesten ikuinwn ihmettyn aihe: Nainen, Historia, 12/2009)


Teoriaa Miehistä -sarja jatkuu. 
Kaivettu esille arkistojen kätköistä. Ennen julkaisematonta materiaalia.

Jo vuosituhansia on puhutttu naisen asemasta yhteiskunnassa. Aina ei ole ollut itsestään selvyys naisten äänioikeus saatika se, että nainen voisi tehdä töitä kodin ulkopuolella tai, että naisella voisi olla uraa politiikan saralta. Tämän päivän yhteikunnan tilanne meillä Suomessa on kuitenkin niin hyvä, että meillä on jonkin asteinen tasa-arvo ja työtkään eivät oikeastaan jakaudu naisten ja miesten töihin.

350 eaa Aristoteles ja Platon pitivät naisia alimpiarvoisina ja Aristoteles, yksi aikansa suurimmista filosofeista, vertasi naista jopa eläimeen. Samalla hän pohdiskeli, että nainen olisi viallinen mies ja siksi miehen tulisi hallita naista. Platon kuitenkin mielestäni oivalsen asian arvellessaan, että naisia oli oltava, jotta yhteiskunta voisi toimia kitkattomasti.

Yhteiskunnan etu painoi päälle. Siinä missä Aristoteles vertasi naista eläimeen niin Galenos taas koki naisen olevan kehittymätön mies. Hän perusti näkemyksensä anatomiin havaintoihin naisten ja miesten sukupuolielimellisiin eroihin. Freud jatkoikin 1930 -luvulla Galenosin jalan jäljillä. Hänen mukaansa naiset kärsivät penis kateudesta ja siitä, että naiset olisivat halunneet olla miehiä. Mielipiteensä Freud rakensi sen varaan, että naisilla alkoi kehittyä omaa tahtoa ja he halusivat päästä älylliseen työhön kodin ulkopuolelle. Freud myös koki, ettei naisilla ollut älyllisesti mitään uutta annettavaa yhteiskunnalle.

Melkein voisi luulla, että Freud no jatkanut samoilla jalan jäljillä kuin Darwin 1800 -luvulla, joka puolestaan tuli siihen tulokseen, että naisten erityisominaisuudet olisivat tyypillisiä alemmalle rodulle ja sen perusteella naisen täytyisi edustaa varhaisempaa ja alempaa sivilisaation astetta. Gustave Le Bon jatkoi siitä mihin Darwin jäi väittäessään naisen edustavan ihmisen kaikkein alinta olomuotoa. Samalla naiset saivat kuitenkin korotuksen eläimestä villi-ihmiseen. Le Bon kuvitteli olevansa fiksu ollessaan sitä mieltä, että naisten pienemmät aivpt selittäisivät hysteerisen ja ei-miehisen käytöksen.

Naiset koettiin vaarallisiksi, etenkin kirkon parissa. Jo 400 JAA kirkkoisä Augustinuksella oli selvä käsitys naisista. Hänen mukaansa nainen oli viettelijätär, jota jokaisen miehen tulisi varoa. Naisten vaara piili kuulemma heidän seksuaalisessa vetovoimassaan ja sen vuoksi nainen tarvitsi miestä hillitäkseen itsensä. Mieshän oli luotu Jumalan kuvaksi, ei naista.

Monien tuhansien vuosien ajan naisen paikka on olut kotona ja hänen tehtävinään on ollut kodin hoito ja lasten synnyttäminen, jotta mahtavat armeijat saisivat uusia sotilaita riheivinsä. Tuomas Akvinolainen oli yksi heistä, jotka edustivat näkemystä siitä, että tyttölapsi olisi virhe. Poikalapsi oli aina oleellisempi ja hyödyllisempi. Poika jatkaisi sukua ja oli perijä. Naisen saadessaan tyttölapsen, vika oli aina naisen. Tänä päivänä on kuitenkin todistettu, että jos mies ja nainen ei saa poikia ollenkaan, vika ei ole naisen vaan miehen kromosomeissa. Kirkon miehistä myös Luther syyllistyi naisten aliarvioimiseen. Hän tuki väitettä, että naisen paikka olisi kotona. Hänen mielestään nainen on luotu vain istumaan. Luther väittikin, että naisen paikka on kotona, koska heidän rakenteensa viittaa siihen. Onko siis ihme, ettei nyky-yhteiskunnassa vieläkään täysin hyväksytä naispappeja? Ei minusta, sillä naisvihaa on harrastettu kirkon piirissä jo vuosisatoja.

1700 -luvulla Rousseau aloitti ajamaan naisten mahdollisuuksia. Tosin taustalla olikin miesten miellyttämisen tarve. Naisten koulutus olisi pitänyt suhteuttaa mieheen niin, että nainen miellyttäisi, olisi avulias, saisi mihet rakastumaan häntä. Ennen kaikkea naisen koulutuksen olisi pitänyt olla sellainen, että se tekisi miesten elämästä helppoa ja miellyttävää. Se siis siitä naisen hyödyllisestä koulutuksesta. 1800 -luvulla miehet ottivat selvän näkemyksen Actonin kuvailuista. Valtaosalla naisista ei olisi minkäänlaisia seksuaalisia tuntemuksia. Tuon ajan moraali oli tiukka. Naisten tyypillisenä tehtävänä pidettiin edelleen lasten synnyttämistä. Naisen piti olla myös vapaa henkisistä pohdinnoista, sillä ne olivat edelleen vain miehiä varten. Kuitenkin 1800 -luvulla naiset pidettiin puhtaina ja tahrattomina. Heidän kehoaan ei saanut käyttää vain seksin nautinnon vuoksi. Tuolloin alkoi myös naisasialiike taistella oikeuksiensa puolesta. Kuitenkaan monet miehet eivät sitä hyväksyneet. Nietzscuhen, saksalainen filosofi, oli yksi näistä. Hänen mielestään nainen oli vaarallinen leikkikalu, mutta Nietzschen mukaan tosi mies kaipaakin vaaraa ja leikkiä, joten hän muistutti miehiä siitä, että jos he olisivat menossa naisen luo, heidän tulisi ottaa piiska mukaan. Nietzcshen toimi ajatuksillaan myös natsien innoittajana. Heidän mielestään naisen tuli olla kaunis ja synnyttää. Naiset menettivät Hitlerin vallan alla oikeutensa ansaita rahaa ja osallistua lautamiehistöön. Goebbels oli Hitlerin kanssa samoilla linjoilla. Naisen paikka oli kotona.

Yhteiskunnat ovat vaatineet naisilta paljon. heidän on täytynyt elää miesten ehdoilla miesten muodostamassa yhteiskunnassa. Heidän paikkansa on ollut kotona ja tehtävään on ollut synnyttää lisää lapsia. Naista ei ole arvostettu. Vieläkin naisen asema on miehiin nähden heikko, jopa meillä Suomessa.

Naisetko muka ilkeitä ja pahoja? Heitä on sorrettu, aliarvioitu ja verrattu eläimiin. Syynä kaikkeen tähän on vain se, etteivät miehet ymmärrä heitä, mutta naiset kuitenkin ymmärtävät miehiä. Naisen älyllistä tasoa voidaan  jopa pitää korkeampana kuin miesten, sillä miehiltä puuttuu jotain, jolla he pystyisivät ymmärtämään naisellisuuden ihmeitä.

Vieläkin oudompaa ilman väreilyä

Nyt sen vasta tosiaan tajusin. Tänään olisi edessä hyppy täysin vieraaseen ja tuntemattomaan. Tai no ainakin melkein. Parin tunnin päästä alkaa matka Lahden kautta Nastolaan ja vielä tänään leirille. Pahoittelen, että olen jo pidempään tästä leiristä hössöttänyt.

Mielessäni kummittelee kaiken maailman vauvahaaveet. Itse kun jo niin haluaisin, mutta mies vielä jarruttelee kovasti. Ei kuulemma tähän elämän tilanteeseen. Toisaalta ymmärrän, mutta toisaalta haluaisin laittaa vastaa. No kaikki aikanaan, ei Roomaakaan rakennettu päivässä.

Vauvojen lisäksi mielessä on häät. Toisaalta haluaisin olla naimisissa ennen vauvan tuloa, mutta häitäkin saadaan vielä tovi odotella. Onpas minusta nyt tullut jotenkin ihan hassu, kun tälläisiä mietin kokoajan. Liekö oikeasti tuon biologisen kellon syy. 

Pahoittelen tämän tekstin sujuvaa pomppimista aiheesta toiseen. Tälläkin hetkellä minun pitäisi tehdä aivan jotain muuta kuin istua koneella ja näpyttää tätä. Pitäisi käydä vielä nostamassa rahaa matkoja varten ja ostamassa hyttysmyrkkyä, jotta selviän leiri oloissa hengissä.

Virallisesti palataan asiaan, kun leiri on saatu päätökseen.

Ps.. Tänään se sitten alkaa. Hieman ennen viittä tumppaa toivottavasti elämäni viimeisen tupakan. :)

Kaikkea kummaa sitä on nyt ilmassa onkin..

Tässä on nyt ilta jos toinenkin väsätty oppitunteja. Huomenna olisi jo lähtö ja vielä kaikki on hieman puoli tiessään. Pitää siis tänään vielä pakertaa ihan urakalla, jotta saisin kaiken valmiiksi.

Nyt odotan J:tä saapuvaksi jo kotiin. Toki hänellä on vielä töitä muutama tunti jäljellä. Illalla olisi tarkoitus tehdä jotain yhdessä, koska huomenna koittaa arki ja minulla päättyy tämä loman tynkä ja palaan töihin, siis ensimmäinen leiriviikko alkaa. Ai niin huomenna illasta loppuu polttaminen. Tarkoitus olisi tällä kertaa lopettaa ihan kokonaan. Pohjalle on hyvä 10 päivän leiri, jossa ei saa polttaa ollenkaan, joten siitä on hyvä potkaista eteenpäin. Saas nähdä kuinka käy.

Rankka kevät on todellakin takana päin ja nyt kesä tuo tullessaan täysin uudet haasteet meidänkin arkeen. Mitä se tosiaan on, että minä olen puolet viikosta jossain muualla ja todennäköistä on vielä se, ettei nuo työvuorot mene yhtään sen paremmin yhteen kuin tähänkään mennessä. No vielä jos puolisen toista vuotta jaksaa niin sitten olisi ehkä huomattavasti helpompaa. Ainakin toivon mukaan.

Tässä alkaa olemaan pienoinen vauva-kuume ja myös se asunto-kuume. Olisi ihanaa, kun olisi ihan oma asunto, jolle voisi tehdä mitä itse haluaa ja saisi siinä kyllä olla omaa pihaakin. Pätkä rivitaloa ja vieläpä päätöasunto olisi ihan mahtava. Pihaa niin, että saisi grillin ja pienen terassin. Tietenkin se pitäisi aidata, kun on tuo muru. Niin ja tietysti hää-buumi..

Olisi ihana päästä järjestämään kunnon juhlia. Meidän kihlajaisetkin oli lähinnä vain nopea kahvitus ja vieraat ulos. Ensimmäisestä kahvitus erästä puuttui mies kokonaan. Pyyteli vain anteeki ja käski sanomaan kavereille, ettei hänellä ole bisnesmiehenä aikaa juosta kaiken maailman kissan ristiäisissä. Mutta eipä siinä vielä kaikki. Toisesta erästä puuttu miehen vanhemmat ja sisarukset. Liekö pienoinen unohdus.

Ehkä pitäisi varmuuden vuoksi ostaa tämän tyylinen hääkakun koriste ihan vain valmiiksi. Miehellä kun on tapana käydä "yhdellä" ennen kotiin tuloa. No tämä yhdellä en nyt kuitenkaan tarkoita sitä samaa kuin mitä kaikki muut. Tällä hetkellä on jo hyvä putki päällä. Sitä ei sovi vielä pistää poikki.

Kuitenkin voin luvata, ettei häitä ole vielä tulossa. Kaikki ajallaan ja palataan asiaan sen jälkeen kunhan olen koulut saanut ensin loppuun. Ensin työ, sitten huvi ja sen jälkeen perhe. Ei kun siis.. Mites se menikään.

Ei tämä elämä nyt niin vakavaa ole. Mihinkäs tässä nyt kiire olisi valmiissa maailmassa. Ainakaan nyt kun hormoonit hyrrää ja biologinen kellokin tikittää: tik tak tik tak.

Ilma väreilee jännityksestä

Nyt on virallisesti kesä, sillä minä olen lomalla, ainakin tämän pienen hetken. Sunnuntaina palaa arki eteen kovalla voimalla ja rytinällä kun suuntaan täysin ventovieraiden ihmisten joukkoon tekemään töitä ja vieläpä leiri olosuhteissa. Yritän ensi viikon aikana saada jotenkin kuulumisia lähtettyä.

Kiirettä riittää. Tämän päivä on mennyt oikeastaan tavaroiden pakkaamisessa rippileiriä varten ja vielä pitäisi iltaa istua kaiken maailman oppikirjojen kanssa suunnitellen seuraavan kahden viikon opetukset. Pakkaamista hankaloitti tuo meidän hulivili hulpertti, joka yritti piilottaa vaatteet, jotka piti pakata rinkkaan.

Meidän Sofi -neiti oli taas päivällä hyvin vahvasti sitä mieltä, ettei mamma saa nyt mihinkään leirille lähteä, sillä hän joutuisi jäämään yksin J:n kanssa kotiin. Nyt karvainen lapsi nukkuu tuossa jaloissa. On se pakkaaminen rankkaa itse kullekin. Kyllä siinä meinasi muutamaan otteeseen hermot mennä ja vihaisena soitin miehellekin töihin, että kun hän pääsee kotiin niin hänen tehtäväksi jää koiran viihdyttäminen, jotta minä saisin pakattua.              

Nyt on kuitenkin tavarat pääpiirteittäin kasassa. Vielä rinkan uumenista jotain tärkeää puuttuu. Ulkohousut odottavat vielä kuivumista ja takkikin roikkuu oven pielessä. Mikä kiire tässä enää on? Tärkeimmät on kuitenkin jo mukana.

Eniten jännittää se, miten minä pärjään ilman J:tä. Vielä koskaan emme ole olleet näin pitkään erossa kuin mitä nyt tämän leirin aikana tulemme olemaan. Kesästä ei töiden suhteen tule muutenkaan helppoja. Matkaa työpaikalle on reippaasti ja sieltä ei illalla oikein julkisia tule enää pois. No eiköhän sitä aina jotain keksi. Ja onneksi minulla on siellä majoitusmahdollisuus. 

Vielä kun keksisi riparin oppitunneille jotain fiksua opetusta. Onhan tuossa pöydällä kasa kaiken maailman ripari opusta, mutta mihinkään vaihtoehtoon en koe olevani kovinkaan tyytyväinen. Vielä tuossa keväämmällä ajattelin, ettei yhden oppitunnin suunnittelu voi olla hankalaa. Mielikuvituksessani vertasin sitä lasten leikkiin. No lasten leikistä se on erittäin kaukana, mutta enköhän saa jotain sunnuntaihin mennessä kasaan. Ainakin toivottavasti.

Jännittää ja paljon. En tiedä leirin isosista mitään enkä myöskään leiriläisistä. Kuitenkin odotan innolla ensimmäistä virallista kesätyöpaikkaa seurakunnassa. Tätä minä olen halunnut tehdä jo monta vuotta, mutta vasta nyt pääsen oikeasti kokemaan tämän puolen riparista. Tämä on kolmas normaali riparini: oma ripari, isosena ja nyt ohjaajana. Minä hoidan homman kotiin, jos ei muuten niin vaikka sitten läpi sen harmaan kiven.

Päivä 13: Tällä viikolla

Tämä viikko on ollut paras pitkään aikaan. Miestäkin olen ehtinyt näkemään jopa hieman enemmän kuin normaalisti. Vaikka tätä viikkoa on vielä puolet jäljellä niin silti tiedän aikalailla viikon aikataulun. Olenhan kuitenkin kalenterin kanssa eläjiä.


Maanantai

Viimeinen työpäivä Tuusulassa. Nuorisotalo siivottiin tiptop kuntoon ensi syksyä varten. 
Lisäksi tein kesätöitä varten tuntisuunnitelmia. Leffa-ilta J:n kanssa. Opiskelijatodistuksen etsimistä kissojen ja koirien kanssa.

Tiistai

Ohoh mikä päivä. Ensin J töihin ja sitten juosten hoitamaan omat asiat. Piti käydä koululla vielä pyörähtämässä, sillä en löytänyt mistään niitä opiskelijatodistuksia, joilla olisin saanut VR:n opiskelijakortin. Samalla kävin myös koulun kirjastossa hakemassa viimeiset kirjat kesän töitä varten. Koulun pyörähdyksen jälkeen kotoa hakemaan verokortti ja passikuvat ja ei muuta kuin uudestaan liikenteeseen. Vanhalle työpaikalle verokortti, jotta saisin lomarahat ulos ja siitä asemalle hakemaan hyödyllistä alennuskorttia. Tämän jälkeen olikin vuorossa se haastavin osuus: koiran ruoka. Sen etsimiseen menikin sitten tovi, koska Sofi ei voi syödä mitä tahansa ruokaa. Löysin lopulta sen mitä olin hakemassa ja samalla käsiin tarttui myös jotain muuta, mitä kesän aikana tarvitsen töissä ollessa. Porukoilla pyörähtämään ja sieltä hakemaan J kotiin. Yhden purkin taktiikalla vielä kotiin ja koiran kanssa ulos. Leffa ja nukkumaan.

Keskiviikko

Aamulla heräsin tajuttomaan pillien ujellukseen. Paloauto toisensa perään ajoi pillit huutaen suoraan makuuhuoneen ikkunan alta. Ei muuta kuin vilkaisu mihin päin ovat matkalla ja kyljen kääntäminen ja lisää unta palloon. Siinä vaiheessa kun nousin lopullisesti sängystä ylös, oli vuorossa useamman päivän tietojen siirto HeiaHeiaan ja pudottajiin. Sain tämän tehtyä niin siinä vaiheessa pitikin melkein heti ponkaista liikenteeseen ja ensi syksyn harjoittelupaikan haastatteluun. Tyytyväisenä sieltä pois. Kaikki meni nappiin ja paikka on nyt varma. J:n vienti töihin ja kahvin juonti. Sieltä kotiin ja oppituntien valmistelua. Illalla saunaan ja grillaamaan ja Sofinkin kanssa ehtii kerrankin viettämään laatuaikaa. 

Torstai

Tiedossa olisi kouluhommia ja oppituntien valmistelua, ainakin osittain. Toki noiden tekoon vaikuttaa se, että J:llä on vapaapäivä ja tarkoitus olisi tehdä jotain yhdessä. Mitä se sitten onkaan niin en tiedä. Ainakin parisuhteen ylläpitämisen piikkiin sen voi laittaa. 

Perjantai

Tarkoitus olisi saada viimeisetkin koulutyöt pois alta ja loput oppitunnit valmiiksi. J:llä kun on aamuvuoro niin illalla voisi tehdä jotain yhdessä.

Lauantai

Viimeisetkin leirikamat kasaan ja kaikki valmiiksi ennen sunnuntaita.

Sunnuntai 

J:tä en varmaan ehdi juurikaan näkemään, sillä se painaa taas pitkää päivää töissä. Itse suuntaan kahden jälkeen kohti asemaa ja junaa, jolla pääsen lähtemään töihin. Tästä alkaa kesätyöt ja sen myötä tulevat uudet haasteet ja jonkinlainen tiukka aikataulu. Tupakointi loppuu tähän.


Tässä lyhykäisyydessään tämän viikon kulku. Tietyssä määrin hektistä, mutta kuitenkin nautin samalla ensimmäisestä kesälomapätkästä. Seuraavan kerran lomailenkin elokuussa, joten sitä odotellessa.