Aamun into

Postimies soitteli ovikelloa ennen kahdeksaa. En osannut olla kovin otettu, vaikka tiesin mitä hän minulle toimittaa. Suurin syy siihen oli se, että myös J heräsin siihen ovikellon pimputukseen. No toivottavasti ei muista sitä enää kun pääsee töistä.

On juuri sellainen kun odotin sen olevan. Ainut, että kangas ei ihan vastannut mielikuvaa, mutta kaunis se on silti. Kaventamaan joutuu reippaalla kädellä, mutta sitä ei vielä tehdä. Se tehdään vasta lähempänä ajankohtaa. Painoa on siis lähtenyt siitä kun mittat on otettu. Hieman jäin miettimään, että osaanko sittenkään tehdä kavennuksia itse vai pitääkö kuitenkin turvautua ammattilaiseen.

Kuvia en uskalla laittaa. Paljastuu muuten täysin. :) Alushame problematiikkakin ratkesi. Ihana Kaasoni lupasi lainata omaa hamettaa minulle. Tuo puku tarvitsee vannehameen. kangas on sen verran raskas, ettei ilman sitä laskeudu kauniisti alas ja toisaalta myöskään helma ei pääse oikeuksiinsa ilman vannehametta. Yksi huoli vähemmän. Vielä pitäisi lyödä lukkoon päivä ja paikka. Sen jälkeen todellinen suunnittelu voi alkaa. :)

Messuilua

Olin varannut viikonlopulle hyvin tilaa Häämessuja varten. Meidän piti alunperin lähteä käymään siellä jo lauantaina, mutta tuli pieni este matkaan, joten sunnuntai aamuna otimme suunnaksi Helsingin Wanhan sataman. 

Kyseessä oli meidän ensimmäiset (samalla myös viimeiset) häämessut. Sisäänpääsyn hinta oli ihan kohtuullinen, tosin sille rahalle ei vaan saanut mitään vastinetta. Tuntui kuin olisi ollut Mustamäen torilla. Jokaisella kojulla henkilö hehkutti heidän toimintaa ja yritti vakuuttaa, että he olisivat paras vaihtoehto. Lohduttavaa oli sania, ettemme ole vielä niin pitkällä, että päivämäärää olisi vielä lyöty lukkoon.

Lähdimme siis messuille etsimään ideoita kutsukortteihin, kattauksiin ja koristeluihin. Eipä messuilta vastauksia näihin löytynyt. Sinooperin, sinellin ja askarellin pisteet olivat ainoat, joissa oli jotain ideoita, mutta niitäkin tosi vähän. Mutta onneksi mukaan tarttui messuilta muutama askartelulehti, joista löytyi muutamia käyttökelpoisia ajatuksia. Netistä ajatuksia löytyy paljon helpommin. Meillä on onneksi aikaa. Vielä on ainakin vuosi ellei jopa puolitoistakin aikaa.

Onneksi meillä on suunnitelmia jo tehty valmiiksi. Minun puku on tulossa kohta puolin Suomeen. Katsotaan millainen se sitten on. Toivottavasti sellainen kuin halusin. Eniten mietityttää kankaan laatu. Mutta kuitenkin. Vieraslistaa olen aloittanut, samoin kun koristeiden hankkimisen. Häämarssiin on mietitty vaihtoehtoja ja häävalssikin taitaa olla valittu. paikka puuttuu, samoin kuin kirkko. Mutta ensin pitää olla valittuna päivä. Mutta vielä ehtii. Mikä kiire valmiissa maailmassa, ei Roomaakaan rakennettu päivässä.   

Olenpa miettinyt...

... Paljon kaikenlaista.

Mutta siis tämä tuleva viikonloppu on pyhitetty oikeastaan vain ja ainostaan häiden miettimiseen ja niiden suunnitteluun. No minun pukuhan on jo hallinnassa. Kohta puoliin Suomeen tulossa, mutta muuten kaikki onkin sitten vielä auki. Ehkä tämän viikonlopun häämessut antavat uusia ajatuksia koristeisiin ja korttipolitiikkaan. Mukavinta tässä on se, että J on lähdössä mukaan sinne. Eihän ne häät yksin minua varten ole.

Viimeistä lomaviikkoa viedään myös taas vaihteeksi. Maanantaina olisi taas paluu todelliseen arkeen, kun koulu ja työt pyörivät samaan aikaan. Tiukka kevät tulossa ja samaan aikaan tulee hoidettua ties kuinka monta asiaa. Mutta, nyt voin sanoa rehellisesti, että Onneksi J sanoi, ettei häitä tule ennen kuin koulu on loppu. Tämä päätös on tehty jo aikaisemmin, mutta hyvä näin. Mitäköhän tästä keväästä olisi tullut, jos olisi pitänyt samaan aikaan vielä ajatella koulujuttujen kanssa korttien väsäämistä tai koristeita sen suuremmin.

Koska puku on jo hankittu tuleviin häihin (tosin häiden ajankohta ei ole vielä tiedossa), on pidettävä huolta siitä, että siihen mekkoon varmasti mahtuu. Siinä mielessä meidän yhteinen kuntokuuri on vain hyvästä. J:llä tosin on paino lähtenyt nätisti laskuun toisin kuin taas minulla. Mietimmekin jo, ettei tuo tämän hetkinen ohjelma ole ehkä minulle sopivin tai sitten syy on jossain muualla. Toki minä liikun vähän vähemmän. Mies kun on nyt aloittanut juoksemisen, mutta minä en ole vielä siihen pystynyt kaiken maailman vaivojen takia. Nyt kuitenkin näyttää, että paino on ottanut laskusuunnan. Hitaasti, mutta kuitenkin. Toivotaan, että nyt homma lähtisi kunnolla käyntiin.

Kuntoilun iloja ei kun siis tuskaa..

Ei enää kirkossa istumista. Nyt liikutaan!

Toista viikkoa viedään nyt kunto-ohjelmassa. Mukavaahan tuota on tehdä, kun miehen kanssa yhdessä painetaan menemään niska liskamassa. Vielä kun tuloksia alkaisi tulla.

Vaikka teen mitä tahansa niin paino vain nousee. Miehellä puolestaan tulee paino kyllä ihan nätisti alaspäin. Hieman turhauttavaa. Lähtöpainosta on kuntoilun myötä tullut melkein kilon verran lisää. En minä mitä lisäkiloja kaipaa vaan haluan kiloistani eroon. Kaikki muut arvot ovat kyllä pysyneet samana. Onneksi. Vielä kun painokin lähtisi lasku suuntaan niin olisin tyytyväinen.

Jos jotain positiivista tästä pitäisi löytää niin olo on huomattavasti pirteämpi kuin pitkään aikaan. Keho myös huutaa välipäivinä, että pitäisi liikkua. No välipäivistä olen pyrkinyt pitämään kiinni. Lihaksetkin tarvitsevat lepoa. Ruokakulttuuria pyritään vetämään myös uusiksi. Ennemmän kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Skarppauslinjalle en lähde.

Ehkä tämä tästä. Jos helmikuun alkuun mennessä saisi viisi kiloa pois niin olisin enemmän kuin tyytyväinen, mutta siinä tapauksessa pitäisi viikossa lähteä enemmän kuin kilo pois. Ei taida olla mahdollista. Kuinka kohan koville sitä voisi itsensä vetää ilman, että kroppa sanoo itsensä irti? Jos nyt kuitenkin mennään ihan maltillisesti eteenpäin. Tätä kunto-ohjelmaa olisi jäljellä vielä viikko. Sen jälkeen aloitetaan 9 vko:n tiukka ohjelma.

Uusi vuosi - Uudet kujeet

Vuotta vaihdettiin. Tälläkin kertaa olimme kotona, koska koira neiti säikkyy pauketta. Vaikka olimmekin kotosalla, ei vuoden vaihde missään tapauksessa ollut tylsä. Vauhtia riittii sitäkin enemmän metsäreissuineen ja pienine eksymisineen. Vuotta vaihdettiin yhdessä siskoni perheen kera ja minulla oli ainakin mielettömän hauskaa.

Tänä vuonna minä puolestani aion:

- hoitaa koulun kunnialla loppuun

- tiputtaa painoa reippaasti

- tehdä töitä

- toivon mukaan ehtisin nauttia elämästä, miehestä ja meidän neitokaunostakin hetken.