Karhunpoika sairastaa..

Syksy on saapunut tuoden tullessaan flunssan. Minäkin sen sain töistä vaihtarina. Sitkeä kaveri tämän kertainen. Ei se vapaiden aikana lähtenyt kulumallakaan, tosin enpä vapailla ehtinyt sairastamaankaan, kun viimeisiä kouluasioita juoksin pitkin maita ja mantuja. Siispä nyt ollaan sairaslomalla ainakin kaksi päivää.

Minä aion kepertyä sohvalle pienen talon preerialla kanssa ja lukea varmaan eilen ostamani kirjan loppuun. Tuosta kirjasta kerron teillekin myöhemmin. Nyt kun ei ole koulua ja on työelämässä, ymmärtää oikeasti sen, että kipeänä ei voi mennä töihin. Ei meillä ainakaan. Nyt on siis lupa sairastaa sängynpohjalla, ilman että olisi aivan pakko sieltä kammeta töihin.

Meillä töissä, kun asiakastyötä tehdään, taudit leviää. kukin on vuoron perään kipeänä ja jokainen tietää sen, ettei sille voi mitään. Monet sanovatkin, että siinähän sitä ollaan kun kuume ei nouse. Ilman kuumetta ei haluaisi olla töistä pois. Noh. Minä jäin. Paha on asiakasta nostella yskän puuskan kanssa, joka vetää kaksin kerroin ja kun koko ajan nokka vuotaa. Lihassärky on kuitenkin kaikkein pahin. Mutta kuumetta ei ole..

Toki syksy toi mukanaan muutakin kuin flunssan. Parvekkeilla palaa iltaisin kynttilät tuomassa valoa pimeään iltaan. Pian saa nauttia jälleen glögiä ja keskittää ajatukset tulevaan jouluun ja joulun sanomaan. 

Julkistamiseminaari

Ooh... Nyt se on ohi. Opinnäytetyön julkistaminen on takana ja mikä helpoitus. Ei juurikaan korjattavaa. Onneksi. En tiedä mistä olisin ajan ottanut työn laajempaan korjaamiseen. Onneksi sitä ei tarvitse miettiä.

Aamun mittaan jännitys vain kasvoi ja kasvoi. Siinä vaiheessa kun oli minun vuoro, olisin halunnut juosta koko tilanteesta pois. Kädet tärisi ja hermostutti ihan älyttömästi. Powerpointtiinkin tein viime hetken muutokset. Onneksi tein, sillä sen ansiosta aika ei mennyt yli vaan ehdin rauhassa saada esitykseni päätökseen. Minusta tuntui, että jännitys olisi näkynyt ulospäin, mutta kuulemma ei. Se on vaan ihan hyvä.

Opinnäytetyöni otettiin hyvin vastaan. Sitä ei teilattu ja se herätti paljon kiinnostusta. Toivottiin jopa, että olisin vielä liitteeksi laittanut produktion käyttöoppaankin, mutta siitä pidän itsepintaisesti kiinni, ettei se liitteeksi tule. Se kun on tarkoitus joskus julkistaa ihan virallisena opuksena.

Tänään tuli vielä muita hyviä uutisia. Mutta niistä sitten toisella kertaa, kuhan ensin asiat varmistuvat. Olen helpottunut kun kaikki meni hyvin. Nyt on hyvä fiilis ja kyllä tämä suoritus on kuoharin arvoinen. Oikeasti.

Perhoset vatsanpohjassa..

... Tai no tiedä sitten oikeastaan voiko näitä nyt persosiksi sanoa.

Jännittää ihan tuhottomasti.. Nyt näyttää siltä, että ensi yöstä on tulossa jälleen unetonta mallia. Vihdoinkin on sen aika, mitä tässä on viimeisen vuoden aikana toivottu ihan urakalla. Niin huomenna...

Niin siis kyseessä ei ole häät vaan julkaisuseminaari. Reilun vuoden olen tuon työn kanssa urakoinut ja nyt olisi aika sitten julkisesti se esitellä. Toisaalta odotan ja toisaalta haluaisin olla esittelemättä. Teilataanko se täysin? Onko se sittenkin täysin turha ja hyödytön? Entä jos ne nyt päättävätkin sen hylätä? *Huoh*. Ei auta, syveen tai saveen se on nyt vaan tehtävä.

Mutta entä jos seminaarin jälkeen ryssin vielä kypsyyskokeen ja ne epäileekin, että mun työ onkin jonkun muun tekemä... Kyllä huominen varmaan ihan hyvin menee. Jännittää vaan ihan tuhottomasti.

Kuorolaulu on pop!

Olen ala-asteella laulanut koulun kuorossa, yläasteella en halunnut, lukiossa tuli laulettua paljon kuorossa ja sooloa. Sitten se jäikin vain omaksi iloksi laulamiseen.

Kesätyö on poikinut vähän kaikenlaista. Pariviikkoa sitten pärähti puhelimeen kutsu taizé-messun laulukuoroon tai voidaan varmaan puhua ihan kirkkokuorosta. Ajattelin, että käyn kerran katsomassa, että miltä tuntuu ja sen jälkeen voin rauhassa miettiä jatkosta.

Sunnuntai aamuna kävin katsomassa ja kokeilemassa. Ihastuin aivan kokonaan. En edes muista milloin olisi ollut niin avoin ja lämmin ilmapiiri jossain. Ihan mahtavaa. Nautin taizé-messun toisenlaisesta, hiljaisuutta kunnioittavasta rytmistä, nautin laulamisesta ja ennen kaikkea nautin siitä, että tunsin kuuluvani porukkaan, vaikka olin ensimmäistä kertaa mukana.

Tämä kirkkokuoro sopii minun aikatauluihin. Ei varsinaisia sitoumuksia paikalle pääsemisestä. Sellainen ei kolmivuorotyön kanssa onnistuisikaan. Kuoro esiintyy noin kerran kuussa ja harjoittelut on hyvin minimissä. Minä puhun tästä kuorona, mutta joku toinen voisi pitää kuoroamme lauluryhmänä.

Seuraavan kerran pääsen ilmeisesti marraskuussa osallistumaan. Silloin olisi luvassa jotain isompaa, mitä ollaan ehkä mukana toteuttamassa. Saas nähdä. Mutta kyllä kuoro on vaan niin pop!
 

"Mutta suurin niistä on rakkaus." 1 kor. 13

Juttelin tässä taannoin erään nuoren pariskunnan kanssa. Heidän kanssaa oli puhetta elämän realiteeteista ja meidän omista odotuksista elämästä. Puhuimme siitä mitä haluamme ja mihin oikeasti olemme matkalla. Suurinpana viestinä heiltä sainkin sen, että rakkaus osuu kohdalle silloin kuin sitä kaikkein vähiten odottaa. Toinen osapuoli tästä pariskunnasta kertoi, että oli ollut täysin varma siitä, ettei tule koskaan löytämään sellaista ihmistä, joka haluaisi jakaa arjen hänen kanssaan. Nyt tämä pariskunta suunnittelee onnellisesti häitään.

Rakkaus. Mitä se siis on oikeasti? Voiko ihminen, jolla on joku toinen ihminen rinnalla olla etuoikeutettu?

Tuon keskustelun jälkeen mietin itseäni ja omaa elämää. Mietin minua ja kihlattuani. Koin olevani tietyllä tavalla etuoikeutettu. Eihän kukaan muu jaa talouttaa kihlattuni kanssa kuin minä. Kukaan muu ei seiso niin voimakkaasti tukena vaikeina hetkinä kuin oma puoliso. Kenenkään muun kanssa vietetty vapaa-aika ei saa samalla tavalla perhosia lepattamaan vatsan pohjassa tai hymyä nousemaan kasvoille. Olen etuoikeutettu mieheni elämään ja hänen rakkauteensa.

 

Nälkäpäivä

Jälleen eletään sitä aikaa vuodesta, kun kaupoissa ja kaduilla liikkuu lipaskerääjiä. Näillä kerääjillä on Punaisen Ristin keräysliivit päällä. He ovat hyvällä asialla.

Nälkäpäivä on keräyksessä kerätään varoja Punaisen Ristin katastofirahastoon. Varoilla autetaan sekä ulkomailla että Suomessa. On hyvä tietää, että katastrofirahastoon tallennetut varat ovat sitomattomia, eli niitä ei ole ennalta osoitettu tiettyyn kohteeseen. Varoilla voidaan auttaa siellä, missä kulloinkin on suurin hätä. Katastrofirahastosta autetaan esimerkiksi luonnonkatastrofien ja sotien uhreja eri puolilla maailmaa. Lisäksi lahjoituksilla tehdään pitkäaikaista kehitysyhteistyötä. Varoja käytetään myös täällä kotimaassa: apua annetaan henkilöille ja perheille, jotka ovat äkillisissä onnettomuuksissa joutuneet vaikeaan tilanteeseen. Tällainen tilanne voi olla vaikkapa tulipalo, tulva tai rikoksen uhriksi joutuminen. Lähde: http://www.nalkapaiva.fi/

 Minä olin viime vuonna nälkäpäivä keräyksessä mukana kerääjänä. Kokemus oli huimaava ja erittäin opettavainen. Tänä vuonna en valitettavasti ehdi kerääjääksi lähteä, mutta siitä huolimatta aion kantaa korteni kekoon. Kun lipas osuu kohdalleni, aion tiputtaa sinne kolikon. Tavoittena on se, että keräykseen antaisin yhteensä vähintää 10€. Ja jos summa on vielä keräyksen viimeisenä päivänä alle tuon 10€, laitan puuttuvan summan bloggaajien keräyslippaaseen. 

klikkaa ja lahjoita

Koska tämä on haaste, jonka kaappasin Nooran blogista. Nyt ollaan tärkeällä asialla kuitenkin liikkeellä. Haastan tähän ohjeiden vastaisesti kaikki teidät lukijat. Tehdään yhdessä hyvää!

1. Kerro blogissasi Nälkäpäivä-keräyksestä http://www.nalkapaiva.fi/
2. Kirjoita, miten itse kannat kortesi kekoon: lähtemällä lipaskerääjäksi, lahjoittamalla Otto-automaatilla, tilisiirrolla, netissä tai lahjoituspuhelimella vai osallistumalla bloggaajien omaan virtuaaliseen keräyslippaaseen.
3. Halutessasi voit lisätä blogiisi myös bloggaajien keräyslippaan koodin, jonka saat täältä:http://www.lahjoituslipas.fi/nalkapaiva/bloggaajienkerayslipas/ tai kannustaa lahjoittamaan bloggaajien keräyslippaaseen Facebookissa http://www.lahjoituslipas.fi/nalkapaiva/bloggaajienkerayslipas/lahjoita/.
4. Haasta mukaan kaksi bloggaajaa.

Kaikenlaista

Hetki tässä on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Koulu vetelee kirjaimellisesti viimeisiään. Onneksi. Kolmivuorotyön kanssa kun ei siellä jaksaisi ravata alvariinsa. Vielä olisi muutama pikku juttu ennen kuin voi tutkintotodistuksen noutaa. Ja vaikka saisin paperit ulos jo ennen joulukuuta, päätimme viettää vasta joulukuun lopulla valmistujaisia. Ihan vain ajan puutteen vuoksi.

Häitä on suunniteltu. Ei mitenkään ahkeraan, mutta kuitenkin. Kutsukorttien tekemisen aloitin tuossa yhdessä yövuorossa ollessa. Niitä tehdessä pysyi kyllä hereillä todella hyvin. Hieman on kortin ulkonäkö muuttunut siitä ihan ensimmäisestä vedoksesta, jonka tein joskus keväällä. Hyvät niistä tulee, paremmat kuin odotinkaan. Tässä kuvaa kesken eräisestä kortista. Kaikki muu onkin sitten tuttuun tapaan auki. Edelleen. Olenkin miettinyt, että erottaisin häät omaan blogiin... Mutta katsotaan.

Tosiaan viime kuussa kerroinkin uudesta kulkuneuvo. Tässä vielä muutama kuva siitä. Ja kyllä sillä pääsee lujaa, kun laittaa matka vaihteen päälle.

Silloin kun J laittoi sen minulle kuntoon, tuntui pyörällä polkeminen ihan mielettömän vaikealta. Tosin moneen vuoteen en ollut tuollaisella pyörällä mennytkään. Vielä en uskaltaisi ilman käsiä ajaa, mutta uskallan kyllä käden irroittaa tangosta, jotta saan vaihteet vaihdettua.

In English...

Indeed, last month, I told the new vehicle. Here are a few pictures of it. And yes it gets hard, when you put your travel gear.

When J put it to me, in order, it seemed a ridiculous bicycle pedaling hard. However, in many years, I was not that kind of bike gone either. Yet I would not dare to drive with no hands, but I dare yes arm removed the bar to get my gear exchanged.

Ps. tiedän englanninkielisen tekstin sisältävän virheitä. Niihin ei tarvitse puuttua. Kiitos.