Tätä on luvassa:

Kirjoitan elämästä ja ystävyydestä. Kirjoitan siitä kun elämä potkii päähän. Kirjoitan teorioita miehistä, tunteista, parisuhteesta ja siitä kuinka se kestää vaikka töitä tehdään pahimmillaan 12 h/vrk ja ei ehditä kunnolla näkemään. Kirjoitan siitä miten koen ammatillisuuden elämässäni. Joitain vanhoja kirjoituksia, kuten runoja ja satuja, siirtelen tänne arkistojen kätköistä. Myös arjen ilot ja liikkuminen näkyy blogissa.

Toivottavasti viihdyt seurassani. Otan mielelläni vastaan mielipiteitä, ajatuksia ja kommentteja. Sähköpostillakin saa lähestyä: nuvo.niina@gmail.com

Tervetuloa minun maailmaani.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Megan odotusta / Waiting for Mega-event

Mega, sitähän on taas odotettu hullunlailla. Tämä vuosi on vuorostaan kolmas, kun Suomen rintamalla geokätköilijät laittavat hynttyyt yhteen ja ryhtyvät tuumasta toimeen.

Suomen ensimmäinen Mega-event järjestettiin 2011 Tampereen härmälässä leirintäalueella. Tapahtuma oli oikein onnistunut ja kiitelty. Kuntoilun kannalta tuo oli aivan loistavassa paikassa, sillä koko viikonlopun aikana pelkästään kävelyä kertyi reilu 40 000 askelta ja kätköjäkin saatiin kasaan useampi kymmen.

Viime vuonna, siis 2012, Mega-event tapahtuma järjestettiin Turussa kupittaanpuistossa (muistaakseni), varsinainen tapahtuma oli isossa urheiluhallissa ja mielestäni tunnelma ei yltänyt lähellekkään samaan kuin edellisenä vuonna. Toki 2012 olimme varsinaisella Mega-alueella varsin vähän ja koko reissun pääpaino olikin kätköilyssä. Megan aikana haimme lähemmäs 160 kätköä neljään päivään.

Tänä vuonna, 2013, Suomen Mega-event tapahtuman järjestää ensimmäistä kertaa yksityishenkilöt. Ja lisäksi tapahtuma on käsittääkseni pohjoisen koskaan järjestetty Mega-event. Onkin varmaan helppo ymmärtää ja osata sijoittaa tämä Mega luokan tapahtuma oikeaan lääniin. Kyllä suuntana on siis Lappi ja tarkemmin Harrinivan lomakylä Muoniossa. Kätköjä tuskin tulee haettua samaa määrää kuin viime vuonna tai kävelyä lähellekkään sitä määrää kuin 2011. Mutta kilometrejä varmasti kertyy aivan ennätysmäärä tälle reissulle. Haaveena kun on saada kolme valtiota yhdelle päivälle, minä haluaisin päästä käymään jäämerellä ja ajella vuoristoteitä.

Katsotaan mitä reissun kanssa käy ja mihin me suunnataan viikon päästä, kun pääsen rippileiriltä lähtemään jatkamaan matkaa aavistuksen ylöspäin. Tänä aamuna saimme tiedon, että se majoituspaikka missä meidän piti saariselän tuntumissa majoittua kahdeksi yöksi meni alta. Jälleen syynä on Suomenlatu tapahtuminensa. Tästä syystä tämän vuoden Mega-eventkin oli vaarassa olla toteutumatta. Majoituksemme tarvittiin, jotta Suomenladun kesäpäivien osallistujat saataisiin majoitettua.

Meille tämä tarkoittaa reittimuutoksia ja todennäköisesti kahta yötä autossa. Tosin, jos tämä on keino päästä Norjaan ajelemaan vuoristoteitä ja ihailemaan jäämerta, niin ehkä se on sen arvoista. Kaikkein parasta koko reissussa on se, että saan tehdä tämän matkan J:n kanssa ja omana syntymäpäivänäni saan herätä lapista.

Vielä hetki Megan alkamiseen, mutta Lappi, minä olen jo tulossa. En ehdi tällä viikolla perille asti, mutta ensi viikolla.. Silloin saan taas ihailla karua kauneutta.



In English: (yes, I used the nokia lumia's translate program)

This year Mega-event is the turn in the third, when the Finnish front geocachers are putting got together and will undertake.

Finland's first Mega-event held in 2011 in Tampere. Me and J walking about 40 000 steps and more geocaches in one weekend.

Last year, 2012, the Mega-event was held in Turku. We didn't walk so much that what we did walking in to Tampere, but we got about 160 geocaches in four days.

This year, 2013, Finnish Mega-event for the first time, the event is organized by private individuals. And, in addition, the event is, as I understand it, the North never organized the Mega-event. It is probably easy to understand and to know how to invest in this Mega event in the category on the right. Yes, and more specifically the Harriniva is therefore heading for Lapland holiday village in Muonio. Caches will hardly be fetched the same amount as last year, the number of not nearly or walking on it as of 2011. But a record number of kilometres far away for this surely will accumulate. Our dream is to get the three countries in one day, I would like to visit the Arctic Ocean and mountain roads.  

Yet the moment of commencement, but Megan Lappi, I'm already getting. I do nt have time togetthrough this week, but next week. When I get back to admire the stark beauty.0

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Täältä tullaan Partaharju!

Juuri nyt istun bussissa ja suuntana on Partaharju.

Kolme vuotta opiskelin Partaharjulla. Pääsykokeissa käydessäni olo oli kuin olisi kotiin tullut ja tiesin haluavani sinne. Vaikka kuinka sitä yritti, oli vaikea sopeutua etelän tyttönä ihan erilaisin käyttäytymismallein yhteisöön. Tuntui, että oli sitä miten päin tahansa niin aina teki jotain väärin ja sitä rataa. Tilannettahan ei helpottanut seurustelut ja erot. Onneksi kämppis oli ja pysyi.

Kämppiksestä tuli sisko ja hyvä ystävä. Ystävä, jolle saattoi puhua ja jonka kanssa ei tarvinnut miettiä miten päin olisi. Kelpasin juuri sellaisena kuin olin. Ja olimme toistemme tukena lähes aina kun toinen vain tarvitsi apua.

Kerran aikaisemmin olen sinne palannut opintojen päättymisen jälkeen. Silloin ei aika ollut vielä kypsä. Muistot olivat liian tuoreita. Mutta nyt.. Valmistumisesta on jo kulunut hieman reilu viisi vuotta ja tilanne on kokonaan toinen.

Toisaalta nyt lähtökohdat ovat hieman erilaiset. Olen mennossa sinne töihin viikoksi, en opiskelemaan kolmeksi vuodeksi ja toisaalta eihän siellä enää opiskelijoita ole syksyllä. Sääli.

Partaharju on Partaharju ja itse olen omalla tavallani henkeen ja vereen PaHalainen. En ehkä samalla tavalla kuin moni minun aikaisista muista opiskelijoista. Partaharju jättää kuitenkin jälkensä. Se on se tietty leima mikä on. PaHalainen tunnistaa aina PaHalaisen oli missä vain. Minulle varmaan mieleenpainuvin PaHa-kohtaaminen oli tuossa talvella uimahallissa, jossa eräs nainen jäi pitkäksi aikaa katsomaan housujani. Lopulta hän kysyi, että näkikö oikein PaHa -tekstin komeilevan lahkeessa. Juttuahan siinä hetkeksi riitti.

Ihana palata Partaharjuun, jännityksestä huolimatta. On ihana tuntea olevansa tervetullut. On oikeasti kiva kuulla olevansa tervetullut, etenkään kun sitä ei ole kokenut olevansa. Ehkä tästä on hyvä lähteä kohtaamaan menneisyyden haamuja.


lauantai 20. heinäkuuta 2013

Toukokuusta heinäkuuhun kuvina




















































Toukokuussa vietimme 5-vuotispäivää Sipoonkorvessa nuotion ääressä. Toukokouun aikana kävimme myös harjoittelemassa kiipeilyä köysivermeissä. Ehdin käydä päivä visiitillä Tallinnassakin työkavereiden kanssa. Tuolta reissulta tarttui yksi kätkökin mukaan.

Kesäkuu menikin tehokkaasti leirihommissa. Päiväleiri, jonka aikana pääsin minigolfaamaan, käymään Fazerilla ja kävin lasten kanssa visiitillä lähetysjuhlilla. Melkein heti perään oli kesän ensimmäinen rippileiri Karjaan keskiaikasen kirkon lähituntumassa. Sittenpä oli pyörähdys mökillä ja juhannus kotona. Juhannuksen jälkeen vuorossa olikin telttaleiri Hankossa. Sen aikana pääsin kokeilemaan Jaakobin tikkaita ja perinnepurjehdusta.

Heinäkuun mukana tuli toimisto päivät töissä. Arkeen mahtui kuitenkin yllätyksiä ja nautintoja. Päiväreissu Espoon rannikkoalueelle aurinkoisena kesäpäivänä kätköilemään. Päivän aikana oli kaksi kiinniotettua koiraa, jotka olivat ottaneet hatkat. Kasa löydettyjä purkkeja ja hyvinvoiva parisuhde. Kävimme ostamassa pumpattavan kajakin ja tottahan toki sitä täytyi käydä testaamassa kätköilyn merkeissä. Lisäksi puolitoista viikkoa on menty poikkeusjärjestelyillä kahden auton politiikalla. Tämän myötä meille on järjestenyt yhteistä aikaa tälle viikolle, joka ei olisi muuten ollut mahdollista. Löysimme maanantaina itsemme aamupalalta Suomenlinnasta. Päivän käyskentelyn aikana saaliksi saatiin useampi kätkö ja raitisilmamyrkytys. Nyt tulevana maanantaina olisi lähtö kohtaamaan menneisyyden haamuja rippileirille. Riparilta suunta onkin suoraan kohti pohjoista ja nämäkin mahtuvat vielä tämän kuun puolelle.

Tiesittekös muuten, että yhteisen ajan löytäminen on tahtotila. Sitä aikaa löytyy kummasti, kun on kova halu saada viettää aikaa oman rakkaan kanssa. Toisinaan tämä vaatii vain hieman mielikuvistusta. Toki meitä helpottaa minun etätyömahdollisuus.

Koko kesän harmituksia ovat olleet J:n suostuminen muiden hommiin. Joka kerta hampaita kiristelen annan sille luvan tehdä muiden työt etenkin silloin kun kyse on J:n vapaapäivistä. Omalla tavallaan myös kesän eka ripari jäi harmittamaan. Ehkä siinä osittain oli liikaa uutta yhdelle kerralle. Kaikki tuttu ja turvallinen oli tuon leirin kohdalta pois. Tilanne on vaan mikä on ja sillehän en vain mahda mitään. Myös omat kivut kiukuttaa. Ei voi juosta ja luistimiakaan en ole tänä kesänä uskaltanut jalkaan laittaa, koska kivut tulevat aaltoina. Lisäksi olen kipuillut ammatillisesti siitä, että miksi ihmeessä toisten lasten ja nuorten kanssa pinna vaan venyy ja venyy, mutta toisten kanssa se palaa niin helposti.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Hurahdus

Joku saattaa muistaa, kuinka opinnäytetyötä tehdessäni löysin Tildan. Nyt löysin sen uudestaan, kun etsin jotain tekemistä kesälomalle. Ja kas kummaa löysin itseni jälleen Tilda foorumilta ja onnistuin osallistumaan vielä kaiken kukkuraksi Tildan joulukalenterivaihtoon. Noh, ei harmita.

Onpahan tekemistä vapaapäiville ja muutenkin. Mikään ei ole rentouttavampaa kuin pieni puuhastelu, jonkin mielenkiintoisen jutun ääressä. Ja mistäs sitä tietää, kuinka Tildamaiset meidän häistä vielä tuleekaan. Kaikki ajallaan, mutta nyt nautin kun saan vähän näpertää ja mikä parasta saan joulukuussa ilahduttaa jotain toista aikaansaannoksillani.

Olen ostellut kankaita ja etsinyt kaavoja. Kävin kirjastossakin lainaamassa muutaman Tilda-kirjan. Mutta se mitä etsin löytyi tänään netistä. Nyt pääsen puuhastelemaan ja laittelen kuvia tännekin kun saan ensin valmiiksi. 

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Hengissä edelleen

Tuntuu, ettei istumaan ehdi. Töitä riittää ja jos vielä olisi voimia niin helpottaisi huomattavasti niiden tekeminen. kannatti siis viettää lasten leirillä lähes viikko saaristossa ja minkäs muunkaan sieltä kotiin tuo tuliaisena kuin todellisen saaristolaisflunssan. Tehokkaasti helteen kera imee viimeisetkin voimat.

Kuumuus verottaa koko poppoota. Ei millään jaksaisi tehdä mitään. Lähde siinä sitten kävelylle koiran kanssa, kun itse olen kahden askeleen jälkeen läpimärkä ja koira aloittaa rytmikkään läähätyksen heti kun ulko-ovesta pääsee ulos. Bingo ja kesä. Tätähän sitä on oikeasti koko talvi kaivattu. No en.. Tai siis kyllä kesää aina odottaa, koska silloin ei tarvitse rämpiä polvia myöten metsässä kinoksessa, mutta näin kovat lämmöt eivät ole minua eikä kyllä koiruuttakaan varten.

Tämä kesä hidastaa bloginkin päivittämistä. Kun tulen leiriltä kotiin, haluan tehdä jotain muuta kuin istua koneen ääressä. Onhan minulla mies ja koiruus. Heidän kanssa on kiva viettää aikaa. Etenkin tuon miehen, jota nyt sattuu näkemään vaihtelevalla menestyksellä, kun työaika menee ristiin. Tai siis miten se voisikaan mennä ristiin, kun ei minulla ole työaikaa laisinkaan. Pääsipä unohtumaan.

Yhteinen aika on vaan järjestelykysymys ja aah kuinka paljon rakastankaan etätyö mahdollisuutta. Kiitos siis siitä, ettei ole omaa toimistokomeroa, johon voi hautautua pitkäksi työpäiväksi vaan voin oikeasti tarvittaessa ja halutessani tehdä töitä kotoa käsin, vaikka parvekkeella maaten jos nyt siltä sattuu tuntumaan. Onneksi on tuo yksi ripari vielä edessä ja oppituntien suunnittelua. Kesän pelastus.

Niin joo, bongasin yhdestä saksalaisesta sarjasta Platonin kommentin rakkaudesta:
"Rakkaus on vakava mielisairaus"

Niin ja löysin yhden mahtavan blogin, josta kannattaa käydä lukemassa pätkä, jossa pohditaan vaikeita kysymyksiä. Tämän voimin jaksaakin taas jatkaa töiden tekoa. :)