Tätä on luvassa:

Kirjoitan elämästä ja ystävyydestä. Kirjoitan siitä kun elämä potkii päähän. Kirjoitan teorioita miehistä, tunteista, parisuhteesta ja siitä kuinka se kestää vaikka töitä tehdään pahimmillaan 12 h/vrk ja ei ehditä kunnolla näkemään. Kirjoitan siitä miten koen ammatillisuuden elämässäni. Joitain vanhoja kirjoituksia, kuten runoja ja satuja, siirtelen tänne arkistojen kätköistä. Myös arjen ilot ja liikkuminen näkyy blogissa.

Toivottavasti viihdyt seurassani. Otan mielelläni vastaan mielipiteitä, ajatuksia ja kommentteja. Sähköpostillakin saa lähestyä: nuvo.niina@gmail.com

Tervetuloa minun maailmaani.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Kirjottamisen vaikeus

Taas on sellainen vaihe, ettei mitään saa kirjotettua ylös. Pöydän päällä on monen monta paperia täynnä muistiinpanoja, ajatelmia ja keskeneräisiä lauseita, mutta ei.. Kirjottaminen tuntuu vaan nyt niin vaikealta.

Olen jo pitkään halunnut kertoa teille Mega Finland Lappland 2013 -tapahtumasta ja nyt toki Piispan kohtaamisesta. Olen yrittänyt jatkaa Teoriaa Miehistä sarjaa, mutta mutta...

Ehkä pitäisi antaa olla. Kaikki tulee ajallaan ja nyt pitäisi vain hyväksyä se, ettei vain onnistu. Taidan siis jatkaa ajatelmien ylösottamista ja kirjoitella niitä jälleen auki kun tekstiä pystyy taas kirjoittamaan.

Ei jatkuvassa kiireessä pysty rauhoittumaan kirjoittamisen äärelle.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Taas sitä mennään..

Tuntuu, että koko ajan on menossa hetkeksikään ei ehdi pysähtymään. Töitä riittää ja sitä rataa.

Eilen kävin istumassa Joutsassa kokouksessa, jossa toivoin saavani kysymyksiin vastauksen, mutta turhaan. Ihana kummini lupasi katsoa, että löytyykö häneltä papereita, joista olisi minulle apua. Kokous ei oikeastaan minua enää millään tavalla koskenut, mutta jaksoin silti raahautua paikalle, tosin saavuin myöhässä sinnekin heitettyäni ensin J:n Laukaaseen pöyrän kanssa ja autosta käsin kirkkoa varatessa kun ajoin vielä pahasti harhaan.

Kokouksesta hipsin vähin äänin karkuun tauolla ja suuntasin purkeille. Saldona olikin useampi tilastollisesti tärkeä kätkö. Mikäpä siinä ajellessa ja maisemia ihaillessa. Illasta kävin vielä hakemassa J:n kyytiin hänen lenkkinsä päätteeksi. Päivän saldo oli yhteensä reilu 100 kätköä. Ei huono. Toki J teki suurimman työn pyöränsä kanssa.

Kello oli hieman yli puolenyön kun viimein pääsimme kotiin. Koiran ulkoilutus ja sitten vierähti tovi koneen ääressä, kun piti tärkeät paperityöt saada tehdyksi ennen tätä päivää ja työmatkaa. Kello taisikin olla lähempänä puoli kolmea ennen kuin sänkyyn asti pääsi. Pitkä päivähän siitä tuli kun aamulla kello soi puoli seitsemän aikaan ja yökin vielä venähti pitkäksi.

Nyt olen junassa ja matkalla kohti Helsinkiä. Seminaari kutsuu ja kolme päivää meneekin reissatessa ja takaisin Suomeen kun torstaina pääsen saankin kiirehtiä puispan tarkistukseen.

Tämä taitaakin olla tämän vuoden viimeinen ulkomaan matka minun osaltani. Onneksi. Ensi vuonna onkin ihan muut jutut pinnalla. Ehkä ensi vuoden kokonaisteema omassa elämässä keskittyy huomattavasti enemmän häihin kuin matkailuun. Ainakin toivottavasti.


tiistai 3. syyskuuta 2013

Kipuilua

Taisin tosiaan kuvitella, että kesäloman aikana saisin venyttelemällä tuon jalan kuntoon. Hölmö minä. Noh nyt olen matkalla röntkeniin. Ehkä sen jälkeen olen taas viisaampi.

Kyllähän tuo jalka oli jo parempi. Loman lopussa kivut olivat lähes kadonneet. Noh työt alkoi ja jalan rasitus sen mukana. Loppuviikosta kivut alkoivat olemaan sietämättömät. Onhan se hyvä katsoa töissä kalenteria ja todeta, että röntken saa vielä odottaa ja että tiistai aamuna ehdin kuvattavaksi. Ihana työ, mutta minkäs teet. En kyllä töitä vaihtaisi siltikään mihinkään.

Oma veikkaus onkin nyt se, että jaloissa on jotain muutakin vikaa kuin vain limapussien tulehdus, joka aiheuttaa luupiikin. Kivut on nyt sitä luokkaa, ettei ne olleet tälläisiä ennen lomaakaan. Ehkä tämän päivän jälkeen olen taas viisaampi.

Jos oppisin menemään lääkäriin ajoissa. Mutta, mutta.. Ongelmana taitaa tällä hetkellä olla se, etten halua sairaslomaa kun haluan olla töissä. Joku saattaisi todeta, että hullu. Hah. Ihan varmasti, sillä ei tässä maailmassa muuten pärjää. Rakastan vaan niin paljon omaa työtäni ja vaikka syksystä on tulossa tiukka, etenkin kipujen kanssa, pidän silti hulluna omasta työstäni, jossa yksikään päivä ei ole samanlainen.

Kaikessa on puolensa, myös sairaslomassa.