Tätä on luvassa:

Kirjoitan elämästä ja ystävyydestä. Kirjoitan siitä kun elämä potkii päähän. Kirjoitan teorioita miehistä, tunteista, parisuhteesta ja siitä kuinka se kestää vaikka töitä tehdään pahimmillaan 12 h/vrk ja ei ehditä kunnolla näkemään. Kirjoitan siitä miten koen ammatillisuuden elämässäni. Joitain vanhoja kirjoituksia, kuten runoja ja satuja, siirtelen tänne arkistojen kätköistä. Myös arjen ilot ja liikkuminen näkyy blogissa.

Toivottavasti viihdyt seurassani. Otan mielelläni vastaan mielipiteitä, ajatuksia ja kommentteja. Sähköpostillakin saa lähestyä: nuvo.niina@gmail.com

Tervetuloa minun maailmaani.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Huolia, murheita

Noin pari vuotta sitten kirjoittelinkin noista neidin korvista viimeksi ja tuskailin, että mitä niiden kanssa oikein tekisi. Silloin tilanne lähti parempaan kun käytiin lääkärissä puhkomassa tärykalvot ja tehtiin todellinen ruokaremontti.

Noh nyt ollaan vissiin taas lähtötilanteessa. Korva roikkuu, se kutiaa ja mitä tekee neiti.. Tottakai raaputtaa sitä korvaa ja puistelee päätään. Likaa irtoaa oikein urakalla. Kuivamuonaa ei olla syöty aikoihin ja purkkikamaakin hyvin hyvin vähän.

Eipä sitä oikein ole enää ruoka-aineitakaan mistä voisi karsia. Taitaa siis olla lekuri keikka edessä ja katsotaan taas tilannetta sen mukaan.

Meillä ei sit vissiin enää muuta syödäkään kuin kanaa.. Eipä taida juuri vaihtoehtoja olla. Samalla pitäisi kuitenkin yrittää miettiä, että mistä tuo lapsi saa tarvittavat kuidut, kun ei se noita kasvislevyjä syö..

Vaihtoehdot käy aika vähiin, kun kaikki kuivamuona sisältää kuivapunkkia ja se on yksi mille tuo lapsus reagoi voimakkasti. Nauta laittaa mahan sekaisin ja ärsyttää kuivapunkin tavoin nielua, joka tukkii korvat. Sika aiheuttaa saman, mutta ei ollenkaan niin rajusti. Ankasta kalutaan kopia ankarasti.. Ja nähtävästi myös lammas, jota ollaan tähän asti voitu syödä tukkii korvat, kun nielu ärsyyntyy..

Mitäs siis nyt? Ideoita otetaan vastaan.. Omat neuvot alkaa loppumaan..