perjantai 6. toukokuuta 2011

Päivä 3: Minun vanhempani

Kirjoitan tämän nyt samalla, sillä päiviä on taas jäänyt välistä.

Muutama sana vanhemmistani, jotka eivät halua tulla mainituksi. Tai tämäkin on lähinnä arkistojen kätköistä, koska äitini ei halua, että heistä kirjoitetaan julkisesti mitään.


Oodi vanhemmille

Olette tärkeitä, rakastette.
Haluatte pitää huolta minusta.
Haluatte vain hyvää, 
vaikka komennattekin.

Äiti, olet rakas, vaikka sitä
en usein ääneen sanokaan.
Autat ja hoivaat lastas niin kuin 
Isä taivaassa. Meistä huolta kannat
ja tukea annat. 

Isä, paras maailmassa, 
töissä olet aina. 
Turvaat selustamme ja 
perään katsot välillä
päätä puistellen. 

Vanhemmat rakkaat, 
kasvoin jo aikuiseksi!
Kiitän teitä huolenpidosta, 
turvasta ja suuresta määrästä
rakkautta, jota olette antaneet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti