... ja sen kun vielä näkisi.
Tässä harjoittelun myötä olen todennut sen, etten ikinä halua isona tulla sossuntädiksi. Juu, kyllä varsin hyvin ymmärrän sen, että he ovat todellakin ylityöllistettyjä, mutta silti heillä voisi olla ainakin jonkinlaisia käytöstapoja. Toiset jäävät pois sovitusta tapaamisesta ja ovat seuraavalla kerrallakin pahasti myöhässä. Siitä ei edes ilmoiteta vaan asiakas joutuu odottamaan täysin turhaan sossutädin tapaamista. Lisäksi harmistusta esiin tuodessa sossu räjähtää asiakkaalle. Mistä näin ammattitaidotonta väkeä oikein tulee? Se, että sossulta puuttuu ammattitaito on jo paljon. Mutta jos kuitenkin omaisi edes hyvät käytöstavat niin sillä pääsisi pitkälle. Etenkin jos sattuu olemaan nuori ja suoraan koulunpenkiltä. Toisella sossulla on taas paha asenneongelma. "Kehitysvammaisilla ei ole oikeutta lapsiin", "Ihan sama kuinka monta lastaria teette, ei siihen kukaan puutu kun kyseessä on kehitysvammaiset aikuiset." Siis mitäh?! Ei sitten vissiin ole ainakaan perehtynyt YK:n kehitysvammaisten oikeuksia koskevaan julistukseen. Minusta ei tule koskaan sossua. Heillä ei ole käytöstapoja ja suhteellisuuden käsitettä ja lisäksi heillä on asenneongelma. Toivottavasti toisenlaisia sossujakin on olemassa..
Harjoittelusta takana siis melkein kolme viikkoa. Jälleen viettelen ansaittuja vapaapäiviä, joista tämä päivä meni ainakin osittain koululla istuessa. Nyt on sitten opinnäytetyön suunnitelma esitetty. Nyt alkaa kunnon työskentely. Tosin nyt tajusin, ettei tämä projekti olekaan pelkästään askartelista ja värkkäämistä vaan, että kyllä sitä joutuu ihan tosissaan töitä paiskomaan tuon työn eteen. Jotenkin sen vasta nyt tajuaa, miten paljon siihen oikeasti kuuluu. No seminaarissa ei onneksi työtä täysin teilattu. Kyllähän siitä opponentilta palautetta tuli. Hieman ärsytti kun minulle aletaan latelemaan totuuksia jostain ryhmästä ja että väitetään, etteivät he lähde siihen mukaan. Ja katinpaskat. Kyllä minä tiedän millaisia ihmisiä siihen ryhmään kuuluu ja tiedän sen, ettei se ryhmä vastaa kohderyhmääni, mutta tiedän myös sen. että jos ohjaaja on itse innostunut niin kyllä ne kerholaisetkin mukaan lähtee. Kaikki on kiinni siitä asenteesta.Välillä saa ärsyttää, kiukuttaa. Omalla tavallaan on kuitenkin ihan hyvä päivä, vaikka on asioita, jotka hieman ärsyttää. No kaikkia ei tarvitse kuitenkaan miellyttää. Riittää kun kelpaan itselleni ja olen itse tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti