Tätä on luvassa:

Kirjoitan elämästä ja ystävyydestä. Kirjoitan siitä kun elämä potkii päähän. Kirjoitan teorioita miehistä, tunteista, parisuhteesta ja siitä kuinka se kestää vaikka töitä tehdään pahimmillaan 12 h/vrk ja ei ehditä kunnolla näkemään. Kirjoitan siitä miten koen ammatillisuuden elämässäni. Joitain vanhoja kirjoituksia, kuten runoja ja satuja, siirtelen tänne arkistojen kätköistä. Myös arjen ilot ja liikkuminen näkyy blogissa.

Toivottavasti viihdyt seurassani. Otan mielelläni vastaan mielipiteitä, ajatuksia ja kommentteja. Sähköpostillakin saa lähestyä: nuvo.niina@gmail.com

Tervetuloa minun maailmaani.

perjantai 7. marraskuuta 2014

Kolme kuukautta

Olen ollut naimisissa kolme kuukautta. Tuntuu paljon pidemmältä ajalta kuin mitä se todellisuudessa onkaan. Tosin meidän kohdallahan tuo ei muuttanut muuta kuin minun sukunimeni ja sitten sen, että avoliittoon tuli yksi i lisää.

Tämän kolmen kuukauden aikana olen huomannut nauttivani suuresti siitä kun mieheni kutsuu minua vaimokseen. Joka kerta se tuntuu vatsan pohjassa asti. Niin olen nyt vaimo ja rouva. Neidittelylle olen tuumannut, että en ole vaan olen rouva ja ylpeä siitä.

Ja kuinka paljon voikaan rakastaa. Sydän pakahtuu kun toinen tulee kotiin, mutta samalla sen on myös huomannut, miten oikeasti näkee asiat eri tavalla. Niin ja tahdon on tahtotila. Tämän muistan ja haluan muistaa.

Toivon hartaasti, että tammikuussa päästäisiin lähetemään häämatkalle. Nyt kun mun lomakin on tässä vaiheessa varmaa ja mikä parasta. Vielä jäi huimat kaksi päivää keväämmälle, vaikka pidennetylle viikonlopulle, jotta voisi lähteä mökille kaikessa rauhassa.

Niin ja tosiaan, tuolla Rapatessa Roiskuu -blogin puolella olen aktiivisesti. Tule ihmeessä sinne katsomaan ja seuraamaan arkea hullun myllyssä ja kaikessa muussa.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Paljon tekemistä...

Häät on kohta. Kesä on mennyt remonttityömaalla. Myös tämä viikko. Paljon tekemistä ja vähän aikaa. Pitkiä päiviä ja kesäloma.

Kriisiä on ollut pukujen kanssa. Mun sormus hankittiin pari viikkoa sitten ja miehen on vielä hommaamatta. Kutsuista puolet jäi lähettämättä.

Viime tippa. Noh ilman sitä en kyllä saisi mitään aikaiseksi. Onneksi siis viime tippa on olemassa. Ehkä ens viikon lauantaina kaikki on kunnossa ja valmiina, jotta saa keskittyä nauttimaan suuresta juhlasta.

lauantai 3. toukokuuta 2014

Kiitos kaikille!

Olen jo pitkään miettinyt, että mitä minä teen tämän blogin kanssa. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että arjen höpinöistä voi lukea toisesta blogista, nimittäin Rapatessa Roiskuu.

Tämä blogi jää kuitenkin käyttöön, mutta huomattavasti vähemmälle kuin. Tai no, eihän minua ole täällä juuri näkynytkään viime aikoina sisäisten ristiriitojen vuoksi. Sarjoja, teoriaa miehistä ja arjen teologiaa, en ole unohtanut ja niitäkin pyrin saamaan eteenpäin jollain aika välillä. Niistä kirjoitan kyllä tänne, vaikka ovat uudessa blogissa omilla sivuillaan.

Kiitokset kaikille lukiojoille, jotka ovat vuosien varrella mukana kulkeneet. Tämä vuosi on kaiken puolin uudistumisen vuosi ja varattu haaveille ja unelmille. 

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Kuopioon syyskussa ja matkaluistelun harjoittelua

Olen jo monen vuoden ajan haaveillut siitä, että pääsisin osallistumaan Kuopio Maratonille ja vähintään rullaluistelun puolikkaalle. Tämä onkin ensimmäinen vuosi kun minulla on oikeasti mahdollisuus osallistua.

Viime kerralla, kun vakavasti harkitsin osallistumista, jäin koko lysti budjetista kiinni. Sitä aikaisemmat kerrat ovat taas jääneet kiinni fyysisistä pakotteista kuten polvista. Ainut mikä tällä hetkellä uhkaa maratonia on plantaarifaskiitti, joka ärsyttää jalkoja ja aiheuttaa jäätävää kipua aina ajoittain.

Treenikauden avasin jo maaliskuun lopulla kun säät antoivat periksi. Kaivoin luistimet kaapin pohjalta, jossa olivat melkein kaksi vuotta saaneet taas pölyttyä rauhassa. Nyt on useampi lyhyt treeni takana ja tänään oli vuorossa ensimmäinen pitkä matka (17,64 km). Joku ei tuota varmaan kovin pitkäksi miellä, mutta ei haittaa. Oli kuitenkin pisin matka, jonka olen koskaan muistaakseni luistellut.

Kyllä totaalinen hyytyminen oli lähellä ja melkein jouduin soittamaan, että jos joku hakisi minut matkalta kesken pois. Onneksi takaani tuli toinen luistelija, joka jäi kirittäjäksi luistelemaan eteeni aina välillä taakseen vilkaisten, ihan kuin hän olisi seurannut, että pystynkö perässä. Tämä kyllä lisäsi taistelutahtoa ja lopulta pääsin mieheni työpaikalle, joka oli määränpäänä.

17,64 km, 1 h 10 min.

Nyt on lähinnä vaan sellainen olo, että kuolema saisi tulla korjaamaan. Toinen jalka huutaa hoosiannaa ja ei juurikaan kestä painoa.. Ja tämä kaikki ilmeni siinä vaiheessa kun otin luistimet pois ja järkyttävä kipuaalto iski. Pitää varmaan hankkia uudet luistimet. Niin ja pyörätuoli maratonin maalille..

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen tuli ja meni ja yli puolet siitä kaikesta mitä piti tehdä, jäi tekemättä. Tosin tuli tehtyä paljon kaikkea muuta.

Kävimme J:n ja erään toisen kätköilijän kanssa Nuuksiossa tekemässä päivävaelluksen ja samalla tuli kätköjä haettua 60. Kilometrejä kertyi kaiken kaikkiaan tuolle rupeamalle reilu 18. Jaloissa ei edes seuraavana päivänä tuntunut kovinkaan pahalle mikä oli puhdas yllätys.

Eilen sain taas heitettyä luistimet jalkaan tehtyä kunnon lenkin. Tavoitteena kun on nyt oikeasti päästä syyskuussa lähtemään Kuopioon ja rullaluistelun maratonille. Tai puolikkaalle nyt ainakin, mutta katsotaan nyt missä kunnossa ollaan sitten kun ilmoittaudun hommaan mukaan.

Eilen alkoi partioviikko. Hyvää partioviikkoa siis kaikille tasapuoleisesti.

tiistai 7. tammikuuta 2014

Partaharju - Kuvia tien päältä 2013 (osa 6)

Partaharju on minulle varsin merkittävä paikka ollut niin pitkään kuin muistan. Ei ollut enää se tunne kuin olisi kotiin palannut. Ei niin kuin pääsykokeissa käydessä. Taannoin vietin siellä kolme vuotta opiskellessa ja sitä ennen olen ollut usealla leirillä Partaharjun jylhissä maisemissa.
Tässä muutama kuva tältä kesältä.










Voimakas tunnereaktio pyyhkäisi yli Partaharjulle saapuessa. Ahdistusta, pelkoa ja epätoivoakin. Monta asiaa kuitenkin kääntyi urilleen. Ensi kerralla paluukin on toivottavasti helpompi.





























































Minä ehdin leirin aikana hakea muutaman purkinkin. Vähän hiiviskellen kylläkin, koska leiri kylä oli täynnä lapsia ja meidän nuoria. Vähän kuin vieraskirjaan olisin nimen käynyt kirjoittamassa. Tai siltä se ainakin tuntui.. Ei se PaHa enää minun paikkani ollut. Ei samalla tavalla kuin muiden.. 




























 Partaharjuun kätkeytyy paljon hyviä muistoja, mutta myös niitä huonoja. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta kuin koin olleeni täysin tervetullut. Miten hyvä mieli siitä jäikään. <3 span="">


maanantai 6. tammikuuta 2014

Hangon saaristo - Kuvia tien päältä 2013 (osa 5)

Työn puolesta pääsee tosiaan reissaamaan ympäri Suomea. Nämä ovat valittuja paljoja kesän lasten leiriltä.



















































































Voi kuinka rakastankaan merta.. Merelle vain pääsee harvoin tällä tavalla. Tuuli tuiversi hiuksissa ja Aurinko laski horisontiin. Nämä on kesän niitä hetkiä, jotka haluaa muistaa.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Tallinna - Kuvia tien päältä 2013 (osa 4)

Työmatkat ovat kiva lisä omaan duuniin. Etenkin jos kyse on vielä virkistysmatkasta. Ja mikä parasta nämä matkat saa käyttää kätköilyyn ja muuhun mukavaan. Ja yleensä hyvä seurakin on vielä taattu. :)































































Kävin työkavereiden kanssa myös Estonian uhrien muistomerkillä. Vaikuttava näkyhän tuo on, kun katsoo nimiä nimien perään...