Pitkiä vapaita ja varkauksia..

Juupa juu. Taas on yhdet pitkät vapaat lusittu ja tänään pitäisi jälleen palata töihin. Nyt oli neljä vapaata niin ensi viikolla niitä on kolme. Tosin harjoittelussa sitä normaalia 8h päivää ja välillä tunniti menee ylikin. Mutta minkäs teet. Pystyy nyt tekee paljon muuta.

Sainpas vihdoinkin englannin kurssin pois alta. Meni sittenkin läpi. Tosin vain nipin napin, mutta meni kuitenkin. Nyt kun enkku on suoritettu (paitsi päätöt), on aika vielä kerran kokeilla sitä tappo ruotsia.. Jos nyt ei mene niin sitten ei mene ja sitten anon vapautusta. Olisihan ne numerot todistuksessa paljon kauniimmat kuin vapautus merkki.

Pitkien lomien alkaessa päätin käydä kellarista hakemassa kankaat ylös. Onneksi näin päätin. Sieltä olikin meidän komerono ovi murrettu auki ja koko komero oli pengottu ihan kokonaan. Eipä tarvinnut enää miettiä sitä, mitä tekee vapailla. Neljästä ja puolesta päivästä meni puolitoista päivää asioiden hoitamiseen. Keskiviikkona seisoin tunnin verran pihalla odottamassa poliiseja. Sen kauempaa en siellä tarjennut. Miehen tultua kotiin kävimme yhdessä tarkistamassa tilannetta. Tajusimme, että se ovi, mikä aikoinaan vietiin kellariin säilöön, koska sitä ei kotona sisällä tarvittu oli nyt poissa. Poliisit saapuivat jossain vaiheessa ja heille annoin ne tiedot, jotka pystyin. Illalla poliisien lähdettyä kävin siivoamassa ja arvioimassa sitä mitä oli varkaiden mukaan lähtenyt. Torstai menikin sitten vieraillessa isännöitsiä toimistossa ja poliisilaitoksella. Lisäksi hoidettiin vakuutus asiat kuntoon.

Saimme toki vapailla tehtyä muutakin. Perjantaina kävimme ulkoilemassa J:n kanssa. kävelimme varmaan päälle 12 km päivän aikana. Lauantaina vierailtiin vanhemmillani ja illalla tein äkkilähdön Hurts:n keikalle Helsinkiin. Hurtsin keikka maksoi minulle huimat 0€. Sunnuntaina ns. kotipäivä ja keilavuoro. Kaikkea sitä ehtii tekemään kun vain saa itsestään irti. Opinnäytetyökin eteni vkolopun aikana erittäin hyvää vauhtia ja kolme nukke-hahmoa ovat vaatteita vaille valmiit. Niistä kuvia myöhemmin. 

Mutta kuka ihmeessä haluaa viedä sisäoven? Ja miten se on saatu ulos ilman, että kukaan on mitään nähnyt?

Päivä 9: Se hetki

Se hetki ja se tunne, kun tekstiviesti lähtee vahingossa väärään numeroon. No tässä tapauksessa tarinalla on onnellinen loppu, mutta kuitenkin.

Katselimme ystäväni Jennin kanssa televisiosta tartu mikkiin -ohjelmaa. Tosin niin, että emme olleet samassa huoneessa saatika sitten samassa kaupungissa. Kovan arvostelun alla oli yhden esiintyjän hyvä takamus, joka sai minulta loppupelissä murska tuomion. Tämä täytyi tietenkin laittaa tekstiviesti kommenttina ystävälleni. Niihän me olimme keskustelleet koko ohjelman ajan. Tällä kertaa ei kaikki kuitenkaan mennyt ihan nappiin, sillä viesti tosiaan lähti siinä arvostelun kiireessa väärään numeroon. Ei siinä väärässä numerossakaan muuten olisi mitään ollut, mutta kun se viesti tärähti ex:n ystävän puhelimen.

Sain viestin takaisin ja kommenttina oli vain, että kyllä minä päihitän. Lopputuloksena oli mielenkiintoinen tekstiviesti keskustelu, jossa kävimme läpi lähestulkoon kaikki supersankarit seuraavalla tavalla:
- Teräsmies on liian kova.
- Batman on liian muovinen.
- Spiderman tuppaa vaan sitomaan paikallee jne.
Tämän keskustelun olen tallettanut vanhalla kopionti menetelmällä paperille, ja juuri nyt sitä ei löydy mistään. No se on taas ihan minun tuuriani.

Loppupelissä jotain kolahti kummallakin ja kovaa. Tänä päivänä elämme nimittäin onnellisesti saman katon alla ja kihloissa. Joten Se Hetki ja se keskustelu, hmm, ehkä siinä oli meille tarpeeksi.