Alkuviikosta koulun ruokalassa jäin taas päivittelemään kouluruuan alhaista tasoa. Ymmärtäisin sen kyllä jos kyse olisi ilmaisesta kouluruuasta, mutta ei. Minä joudun kaiken lisäksi vielä maksamaan siitä. Kaikki varmaan tietävät täytetyt paprikat. Paprika putsataan ja täyte (yleensä riisijauheliha -seos ja juusto) laitetaan paprikan sisälle. Päälle laitetaan vielä ripaus juustoraastetta ja sitten laitetaan uuniin. Yleensä lopputuloksena on maukas ateria, etenkin jos on tuoretta leipää ja hedelmäinen vihersalaatti kaverina.
Mutta ajatelkaapa täytettyä perunaa. Mielikuvana ajatus vastaa hyvin pitkälle täytettyä paprikaa. Pelkästään täytetty viittaa siihen, että täyte on sisällä. Mutta miten toimii Fazer Amica? Maanantaina oli siis ruokana täytettyjä perunoita. Halkaistu, uunissa kypsennettu peruna ja sen kanssa maustettu tzatsiki kastike. Se kastike oli perunan täyte. Jos puhutaan täytetystä perunasta niin odottaisin perunaa, jonka sisällä on täytteet. En perunaa, jonka päälle voi laittaa kastiketta täytteeksi. Ei silloin voida puhua täytetystä perunasta, koska täyte on kastike sille perunalle! Kastike ei voi saman aikaisesti olla täyte ja kastike!
Vähän vastaavanlaisia juttuja löytyy koulujen keittiöistä enemmänkin. Kamalinta mielestäni tässä on ravinnearvot. Ymmärrän kyllä, että ruokaa tehdään pienellä budjetilla ammattikoululaisille (heillä ilmainen kouluruoka) ja ammattikorkean opiskelijoille (2,43€). Mielestäni on äärimmäisen hölmöä, että ruoka tehdään "ilmaisen ruuan nauttijoille", jolloin ruuan taso on ala-arvoista ainakin siihen nähden, että joudun siitä maksamaan. Kela kuitenkin maksaa koululle ateriakorvaukset (Amk:n opiskelijalla viissin 4€).
Toinen mikä hämmästyttää suuresti on ruotsalainen pyttipannu. Ajalkaapas, että perinteisen ja ruotsalaisen pyttipannun välinen ero on kastikkeessa. Siis jälleen avain sana on kastike. Ensinnäkin se kastike on järkyttävän makuista ja lisäksi koko pyttipannu ui siinä kastikkeessa. Todennäköisesti sekin pyttipannu oli tehty maanantaisista perunoista ja kenties viime viikkoisesta nakkikastikkeesta. Sekaan oli toki yrittetty heittää muutama sipuli. Mutta silti! Ehkä sitten joskus kun minulla on omia lapsia voin heille sanoa, että "hei tänään ei syödä perunoita ja nakkikastiketta vaan ruotsalaista pyttipannua."
Missä on vika? Pitääkö kaikesta säästää vai olenko minä vain tottunut liian hyvään?
Kaikesta pitää säästää. Sehän on jo huomattu kaikkialla.
VastaaPoistaMutta onneksi meidän ammattikoulussamme tuokaan vielä panostetaan, on se koulu sen verran pieni paikka.
Hyvä näin. Muistan myös Partaharjun Opiston hyvät ruuat. Siellä oli vaihtevuutta ja siitä huolimatta ruuan taso oli mitä loistavin. Mutta suurten koulujen ruuat ovat toista tasoa, valitettavasti.
VastaaPoistaHuomasin saman ollessani yhden jakso keskustan ammattikoulussa. Siellä on sellaiset... muutama tuhatta opiskelijaa koknaisuudessaan ja vaikka ruokalistat olivat täysin samat kuin meillä, ruoan taso oli jotain ihan muuta.
VastaaPoista... ja muuten sinä olet siis opiskellut Partaharjulla? Meinasin hakea sinne ensisijaisena yhteishaussa, tosin päädyin sitten Niitylahden opistoon, koska se oli lähempänä kotiani... :)
Mutta on se Partaharjun opisto mukava paikka. Ja se iso leirialue on ihana (muutaman kerran isosena ollut siellä)