Tätä on luvassa:

Kirjoitan elämästä ja ystävyydestä. Kirjoitan siitä kun elämä potkii päähän. Kirjoitan teorioita miehistä, tunteista, parisuhteesta ja siitä kuinka se kestää vaikka töitä tehdään pahimmillaan 12 h/vrk ja ei ehditä kunnolla näkemään. Kirjoitan siitä miten koen ammatillisuuden elämässäni. Joitain vanhoja kirjoituksia, kuten runoja ja satuja, siirtelen tänne arkistojen kätköistä. Myös arjen ilot ja liikkuminen näkyy blogissa.

Toivottavasti viihdyt seurassani. Otan mielelläni vastaan mielipiteitä, ajatuksia ja kommentteja. Sähköpostillakin saa lähestyä: nuvo.niina@gmail.com

Tervetuloa minun maailmaani.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Anna Pihlajaniemi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Anna Pihlajaniemi. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Kuumeilua

Puiset jalat korikehtoon

Ei siis sairastelua vaan vauvakuumeilua. Ja jos olisikin pelkkä vauvakuume, mutta kun kuumeilen myös niiden häiden vuoksi ja tietysti asuntokuume on myös päällä. Jostain syystä olen koko aamun pyörinyt vauvasivuilla ja tuo ensikehto on aivan mahtava. Toisaalta haluaisin omalle lapselleni riippukehdon. Sellaisen kun saisi helposti tehtyä itse. Jos nyt kuitenkin ensin alta pois nuo häät ja itten vasta lapsi. Ihan vielä en haluaisi töistä jäädä mammavapaille. 

Eilen kävin jälleen hypistelemässä hääpukuani. Kerroin äidilleni, mitä muutoksia ajattelin pukuun tehdä, jotta sitä olisi helpompi käyttää. Samalla tajusin, että kyllä kirkon ja juhlapaikan varaamisen kanssa alkaa pikkuhiljaa olla kiire. Toki tässä on puolisentoista vuotta aikaa, mutta se on loppupelissä yllättävän lyhyt aika.  Etenkin jos haluaa juhlatilaksi jonkun tietyn paikan. 

Olenkin viime aikoina katsellut ahkeraan kirkkoja. Minulla on kun on periaate, etten halua samassa kirkossa naimisiin kuin omat vanhempani tai sisareni. Tämä luo tiettyä haastetta kirkon etsintään. Lisäksi se, ettei meillä ole minun työni kannalta mahdollisuutta mennä naimisiin ennen kuin vasta elokuussa. Tai kai se olisi järjestettettövissä, mutta elokuu on ihan eri kuin kesän alku tai loppukevät. En siis halua samaa kuukauttakaan kuin mitä on vanhemmillani tai sisarillani. Joku voisi pitää minua jo hankalana ihmisenä.

Kirkot, joita olen katsellut viime aikoina osuvat aika laajalle alueelle. Haluan kirkon olevan vanha ja sopivan kokoinen intiimiin tunnelmaan. (Ei mitään uutta, laatikkokirkkoa kiitos.) Tällä kriteerillä löytyi muutama loistava ehdokas. Sipoon vanha kirkko on yksi ehdottomia suosikkejani Vantaan Pyhän Laurin kirkon ohella. Helsingin puolelta löytyi kuitenkin kolme upeaa kirkkoa: Vanha Kirkko, Tuomiokirkko ja Suomenlinnan Kirkko. Tuomiokirkko tippui tosin heti kättelyssä pois, kun ystäväpariskunta meni siellä naimisiin. 

Juhlapaikka on tosin vaikeampi homma.. Juhlapaikan pitäisi olla hyvän etäisyyden päässä kirkosta. Sipoon vanha kirkko ei tuottaisi tämän suhteen ongelmia, koska Pohjolanhovi, joka on Järvenpäässä on lähellä ja suhteellisen kohtuu hintainen. Myös Keravan seurakunnan seurakuntasali voisi olla otollinen paikka tässä yhteydessä. Suomenlinnasta puolestaan löytyi kaksi mahtavaa juhlatilaa, joissa tosin on korkeat vuokrahinnat ja ne on aika täynnä jo tällä hetkellä. Vanhan kirkon lähellä on yksi mahtava juhlapaikka, mutta siinäkin on korkea pyyntihinta. Katsotaan siis mihin päädytään. Kunhan saisi nyt istutettua tuon miehen alas ja jos saisi sen lisäksi tartuttua härkää sarvista ja saataisiin jonkinlainen päätös siitä, miten tähä hommaa lähdettäisiin nyt hoitamaan. 

maanantai 12. syyskuuta 2011

Päivä 24: Tämä saa minut itkemään

E.T on ehkä se mikä saa minut itkemään. Siinä on elokuva, jota saa joka kerta katsella nenäliina paketin kera. Tarina itsessään on jo niin koskettava. Lisäksi muistot ovat vieläkin enemmän. 

 

Uskokaa tai älkää, mutta luen aika paljon Harlegiinin pokkareita. Niissä olevat tarinat ovat toisinaan myös hyvin koskettavia. Niiden kanssa on tullut vuosien saatossa itkettyä monet itkut. Ja viimeisin kirja, jota lukiessa olen itkenyt on Anna Pihlajaniemen Adoptiomatka. Koskettava kirja perheen perustamisesta ja sen hakaluudesta. Tarina pitkästä odotuksesta ja toivosta. Mutta samalla myös kertomus pelosta, ettei oliskaan sopiva.