Paljon tekemistä...

Häät on kohta. Kesä on mennyt remonttityömaalla. Myös tämä viikko. Paljon tekemistä ja vähän aikaa. Pitkiä päiviä ja kesäloma.

Kriisiä on ollut pukujen kanssa. Mun sormus hankittiin pari viikkoa sitten ja miehen on vielä hommaamatta. Kutsuista puolet jäi lähettämättä.

Viime tippa. Noh ilman sitä en kyllä saisi mitään aikaiseksi. Onneksi siis viime tippa on olemassa. Ehkä ens viikon lauantaina kaikki on kunnossa ja valmiina, jotta saa keskittyä nauttimaan suuresta juhlasta.

Lomailijan kuulumisia

Kesäloma lähenee loppuaan. Jalat eivät venyttelyistä huolimatta osoita olevansa ollenkaan paremmassa kunnossa. Päinvastoin. Venytykset lisäävät vain kipuja entisestään. Mutta siis, joku tuhehdus siellä jyllää, joka samalla kerryttää kalkkia kantapään kohtaan (kansankielellä luupiikki). Lähete röntgeniin olemassa, mutta vielä kun sinne saisi itsensä raahattua niin hyvä olisi.  Jalka ei kestä juurikaan kävelyä, uintia yms. Juoksemisesta ei kannata edes haaveilla. Luistimia pitäisi käydä kokeilemassa. Siinä kun ei ole tärähtävää liikketyä vaan tasaisia potkuja.

Mummi haudataan huomenna. Hyvä loman lopetus tällle lomalle. Kukat sain onneksi tilattua. Jouduin tosin liikkeessä arpomaan, että otanko viuhkan kortilla vai nauhalla. Valitsin nauhan, sillä ei viuhka ole viuhka ilman nauhaa.

Yläkerrassa on menossa kylppäriremontti ja kohta ne tulee meillekin sitä tekemään. Haluan vain nähdä miten nuo työmiehet meinaavat hommansa hoitaa tuon koiraneidin kanssa. Minähän en kohta ole enää lomalainen vaan jälleen töissä. Onneksi. Pääni ei ole luotu lomailuun, sillä paikalla oleminen hajoittaa pään hyvin tehokkaasti.

Tildajoulukalenteri edistyy loistavaa vauhtia. Ei enää montaa juttua puutu niin kalenteri on valmis. Olen tässä tehokkaasti suunnitellut pohjat myös kahdelle seuraavalle vuodelle. Joulukuussa siis aaton jälkeen on luvassa tekemästäni kalenterista kuvia. Siihen asti pidän teitäkin jännityksessä. :)

Mega Finland Lappland 2013 -postaussarjaa joutuu vielä tovin odottamaan. Kylöä sekin ajallaan ulos tulee, kunhan vaan saisin koneelle istuttua ja jotain ylös kirjoittettua ja kuvat katsottua läpi tekstiä varten. Kaikki ajallaan. Eihän roomaakaan rakennettu päivässä. ;) 

Toukokuusta heinäkuuhun kuvina

Toukokuussa vietimme 5-vuotispäivää Sipoonkorvessa nuotion ääressä. Toukokouun aikana kävimme myös harjoittelemassa kiipeilyä köysivermeissä. Ehdin käydä päivä visiitillä Tallinnassakin työkavereiden kanssa. Tuolta reissulta tarttui yksi kätkökin mukaan.

Kesäkuu menikin tehokkaasti leirihommissa. Päiväleiri, jonka aikana pääsin minigolfaamaan, käymään Fazerilla ja kävin lasten kanssa visiitillä lähetysjuhlilla. Melkein heti perään oli kesän ensimmäinen rippileiri Karjaan keskiaikasen kirkon lähituntumassa. Sittenpä oli pyörähdys mökillä ja juhannus kotona. Juhannuksen jälkeen vuorossa olikin telttaleiri Hankossa. Sen aikana pääsin kokeilemaan Jaakobin tikkaita ja perinnepurjehdusta.

Heinäkuun mukana tuli toimisto päivät töissä. Arkeen mahtui kuitenkin yllätyksiä ja nautintoja. Päiväreissu Espoon rannikkoalueelle aurinkoisena kesäpäivänä kätköilemään. Päivän aikana oli kaksi kiinniotettua koiraa, jotka olivat ottaneet hatkat. Kasa löydettyjä purkkeja ja hyvinvoiva parisuhde. Kävimme ostamassa pumpattavan kajakin ja tottahan toki sitä täytyi käydä testaamassa kätköilyn merkeissä. Lisäksi puolitoista viikkoa on menty poikkeusjärjestelyillä kahden auton politiikalla. Tämän myötä meille on järjestenyt yhteistä aikaa tälle viikolle, joka ei olisi muuten ollut mahdollista. Löysimme maanantaina itsemme aamupalalta Suomenlinnasta. Päivän käyskentelyn aikana saaliksi saatiin useampi kätkö ja raitisilmamyrkytys. Nyt tulevana maanantaina olisi lähtö kohtaamaan menneisyyden haamuja rippileirille. Riparilta suunta onkin suoraan kohti pohjoista ja nämäkin mahtuvat vielä tämän kuun puolelle.

Tiesittekös muuten, että yhteisen ajan löytäminen on tahtotila. Sitä aikaa löytyy kummasti, kun on kova halu saada viettää aikaa oman rakkaan kanssa. Toisinaan tämä vaatii vain hieman mielikuvistusta. Toki meitä helpottaa minun etätyömahdollisuus.

Koko kesän harmituksia ovat olleet J:n suostuminen muiden hommiin. Joka kerta hampaita kiristelen annan sille luvan tehdä muiden työt etenkin silloin kun kyse on J:n vapaapäivistä. Omalla tavallaan myös kesän eka ripari jäi harmittamaan. Ehkä siinä osittain oli liikaa uutta yhdelle kerralle. Kaikki tuttu ja turvallinen oli tuon leirin kohdalta pois. Tilanne on vaan mikä on ja sillehän en vain mahda mitään. Myös omat kivut kiukuttaa. Ei voi juosta ja luistimiakaan en ole tänä kesänä uskaltanut jalkaan laittaa, koska kivut tulevat aaltoina. Lisäksi olen kipuillut ammatillisesti siitä, että miksi ihmeessä toisten lasten ja nuorten kanssa pinna vaan venyy ja venyy, mutta toisten kanssa se palaa niin helposti.

Hengissä edelleen

Tuntuu, ettei istumaan ehdi. Töitä riittää ja jos vielä olisi voimia niin helpottaisi huomattavasti niiden tekeminen. kannatti siis viettää lasten leirillä lähes viikko saaristossa ja minkäs muunkaan sieltä kotiin tuo tuliaisena kuin todellisen saaristolaisflunssan. Tehokkaasti helteen kera imee viimeisetkin voimat.

Kuumuus verottaa koko poppoota. Ei millään jaksaisi tehdä mitään. Lähde siinä sitten kävelylle koiran kanssa, kun itse olen kahden askeleen jälkeen läpimärkä ja koira aloittaa rytmikkään läähätyksen heti kun ulko-ovesta pääsee ulos. Bingo ja kesä. Tätähän sitä on oikeasti koko talvi kaivattu. No en.. Tai siis kyllä kesää aina odottaa, koska silloin ei tarvitse rämpiä polvia myöten metsässä kinoksessa, mutta näin kovat lämmöt eivät ole minua eikä kyllä koiruuttakaan varten.

Tämä kesä hidastaa bloginkin päivittämistä. Kun tulen leiriltä kotiin, haluan tehdä jotain muuta kuin istua koneen ääressä. Onhan minulla mies ja koiruus. Heidän kanssa on kiva viettää aikaa. Etenkin tuon miehen, jota nyt sattuu näkemään vaihtelevalla menestyksellä, kun työaika menee ristiin. Tai siis miten se voisikaan mennä ristiin, kun ei minulla ole työaikaa laisinkaan. Pääsipä unohtumaan.

Yhteinen aika on vaan järjestelykysymys ja aah kuinka paljon rakastankaan etätyö mahdollisuutta. Kiitos siis siitä, ettei ole omaa toimistokomeroa, johon voi hautautua pitkäksi työpäiväksi vaan voin oikeasti tarvittaessa ja halutessani tehdä töitä kotoa käsin, vaikka parvekkeella maaten jos nyt siltä sattuu tuntumaan. Onneksi on tuo yksi ripari vielä edessä ja oppituntien suunnittelua. Kesän pelastus.

Niin joo, bongasin yhdestä saksalaisesta sarjasta Platonin kommentin rakkaudesta:

"Rakkaus on vakava mielisairaus"

Niin ja löysin yhden mahtavan blogin, josta kannattaa käydä lukemassa pätkä, jossa pohditaan vaikeita kysymyksiä. Tämän voimin jaksaakin taas jatkaa töiden tekoa. :)

Vauhtia ja hiljaiseloa

Kesän kaksi ekaa viikkoa vierähtikin totaalisesti leiritunnelmissa. Ensin kouluikäisten päiväleiri, joka huipentui Helsingin messukeskukseen lähetysjuhliin. Toinen viikko menikin rippileirillä. Riparin paras muistutus oli aitous kaikissa ihmissuhteissa.

Leiri oli henkisesti ja fyysisesti rankka. Jostain vain aina löysin lisää joustovaraa omaan pinnaani, joka on tunnetusti hyvin lyhyt. Leiri oli myös konkreettinen muistutus siitä, millainen nuorisotyöntekijä olen, mutta sitä avaan teille hieman myöhemmin lisää.

Nyt olen saanut viikon verran huilata ja kerätä voimia ensi viikon telttaleiriä varten. Tähän kesään mahtuu kaiken kaikkiaan neljä leiriä, joista yksi oli päiväleiri. Lomailua ja hieman matkustelua. Heinä-elokuun taitteessa suuntaamme auton kohti pohjoista ja mega-eventtiä.

Nyt haluan kuitenkin toivottaa kaikille oikein hyvää ja rauhallista juhannusta!

 

Kesän alku

Kesä on alkanut ja lämpöä riittää. Kuinka paljon nautinkaan auringosta ja valosta kylmän ja pimeän talven jälkeen.

Toukokuuhun on mahtunut tapahtumaa toisensa perään. Kevätkauden kerhot on saatettu päätökseen, tuli vietettyä viis vuotispäivää nuotiolla kahvia juoden ja makkaraa paistaen. Grillikausikin saatiin avattua. Olen ehtinyt nähdä ihmisiä ja hengähtää rauhassa. Oli MM-kisat ja euroviisut.

Kyllähän kesälläkin töitä on, mutta saan myös nauttia lomasta. Pikku hiljaa saankin suunnata katseen kesää kohti. Rippikoulut ja varkkaleirit. Voiko sen parempaa ollakaan?

Mega Finland 2012: Turku (Osa/Part 3)

Sunnuntai. Kipeänä meni sekin päivä. Konfirmaatio jäi välistä. Kuulemma kipeänä ei mitään asiaa paikalle. Tosin en olisi työkunnossa ollutkaan. Kuumetta noin 38 astetta.  
 
Sunday. Also went to the sick day. Confirmation was between. Reportedly sick no matter the place. However, I would not have been fit for the job at all. A fever of about 38 degrees.


 

 

Megaan emme ehtineet. Oli liian kiire hakea kätköjä. Harmi. Olisi ollut kiva kuulla lopetuspuheet. Citoon kyllä lähdimme. Tottakai. GeoAreena hiljentyi.  Ei enää suurta vilskettä. Vain satunnaisia ihmisiä. 

Mega, we no longer had time. It was too busy to search for caches. Too bad. It would have been nice to hear talk of killing. Yes, we went to Cito. Of course. GeoAreena slowed down. No more big bustle. Only in extraordinary people.

 

 

Megamob keräsi uteliaiden katseita. Mitä tapahtuu? Sen jälkeen suunta takaisin Ruissaloon ja kotiinpäin. Nyt saa syksy jälleen tulla. Mega on ohi. Ensi vuonna uudestaan. Mutta missä ja milloin? Se on vielä auki.  

Megamob attracted curious glances. What will happen? Since then, the direction back to the Ruissalo and back home. It may be autumn again. Mega is over. Next year again. But where and when? It is still open.

 

Mutta tiedätkös mikä tämä on? Tämän näin Ruissalon leirintäalueella. Hetken sai silmiään hieraista ennen kuin uskoi todeksi. Tällähän pääsisi vaikka keskelle metsää majoittumaan, vaikka ei olisi tietä lähimaillakaan.

But you know what this is? I saw this to Ruissalo campsite. After a while got rub his eyes before you believe to be true. 

Koko reissun aikana tuli käveltyä noin 60 000 askelta. Laskettiin, että se lähentelee 50 kilometriä. Reissun aikana haimme noin 200 kätköä. 

During the whole trip was walked 60 000 steps. It was calculated that it is close to 50 miles. During the trip, we picked up about 200 caches.

Mega Finland 2012: Turku (Osa/Part 2)

Lauantaina korkeassa kuumeessa tuli muiden mukaan lähdettyä megaan. Tai no megaan ja megaan. Toiset päättivät hampaat irvessä hakea kätköjä. Minua ei olisi juurikaan kiinnostanut. Hienoissa paikoissa tuli kuitekin käytyä.

 On Saturday, became a high fever that left the other mega. Well mega and mega. The other chose to apply for fists wagging caches. I would not have much interest. Of the places became kuitekin correspondence.

Kävimme samalla ihastelemassa Turun linnaa ja Joulurauhan julistuksen paikkaa. En nyt tietenkään saa päähäni paikan nimeä. Kyseessähän on raatihuoneen tori. Vanhassa Turussa tuli kierreltyä ihan urakalla. Hieno kaupunkihan Turku on, mutta liian iso minun makuuni. 

We went at the same time admiring the Turku Castle and the place of the Declaration of Christmas Peace. I do not now, of course, the place name is not on my head. It is, after the town hall square.Old Turku came strolling through quite a lot. Turku is a wonderful city, but too big for my taste.

Niin Kuin Tampereen Megassakin, oli Turussakin viikonloppuna monesta eri maasta vierailijoita. Ylen uutisiinkin päästiin. Varsin hienoa voisin sanoa. Itse bongasin megaan osallistujia Ruotsista, Japanista ja U.S.A:sta. On hienoa kun voidaan Suomessa viettää näin kansainvälistä tapahtumaa, joissa kaikilla on jotain yhteistä nimittäin Geokätköily.

 


Like Mega Tampere, too, was in Turku weekend visitors from many different countries. Promoted uutisiinkin was reached. Quite nice I could say. In fact I found megaan participants from Sweden, Japan and the USA. It's great when you can spend in Finland as an international event, which all have one thing in common namely, Geocaching.
 

Monenlaisia kätköjä tuli haettua. Toisten eteen sai tehdä ihan tosissaan töitä. Kaikkeen sitä mukaan lähteekin. Ja vielä puolikuntoisena. Taisin tosin olla seurueestamme ainut, kenellä oli hyvät kengät tähän touhuun. Perjantain köysikiipeily yrityksen sijaan kalliolla kiipeily tuotti toivotun tuloksen. 

Many kinds of caches was applied. In front of others was to work with a vengeance. According to all the lähteekin. And yet puolikuntoisena. I would certainly be our Party the only one who had the good shoes to a workplace. On Friday the company instead of climbing rope rock climbing produced the desired result.

 Paljon kaikkea kivaa tuli nähtyä. Minä maalaisromanttisena ihmisenä nautin näkemästäni ja tuulahduksesta vanhaa. Vanha Turku vain lumoaa. Ja kaikkein parasta on kun siihen pääsee tutustumaan kätköilyn merkeissä.

Lots of goodies were seen. I enjoy a touch of old. Old Turku only enchants. And best of all when it is accessible it get marks.