Että sellainen eilinen...

Eilinen oli mitä oli, tästä päivästä en vielä tiedä varmaksi mihin suuntaan ollaan menossa ja sunnuntaita kauhulla odottaen. Vaikka nuorten kanssa teen aika paljon töitä, saa heidän käytöksensä toisinaan minultakin jäämään leuan auki. Ihmettelen suuresti tapahtunutta ja eräiden nuorten harkitsemattomuutta.

Kaikkihan alkoi siitä, kun eilen istuskelin koneella. Missäs muualla olisinkaan viettänyt aikaa kuin facebookissa. Olin juuri poistumassa, kun keskustelu ikkuna rävähti auki. Ensimmäinen reaktio oli se, etten enää tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, mutta en voinut asiaan olla puuttumattakaan. Etenkään itse vanhana nuorena ja kyseiseen paikkaan tietyllä tapaa töitä tekevänä.

Se, että minä oikeasti jaksan omalla vapaa-ajallani puuttua nuorten asioihin on harvinaista. Mutta nyt se tilanne oli vain sellainen, että sitä ei voinut missään määrin sivuttaa. Näin ollen tuli soitettua useampi työntekijä läpi ennen kuin sain kiinni juuri sen kenet pitikin. Toiselle jätin puhelimen vastaajaan viestin. Ja kummaltakin tuli kiitokset siitä, että olin tuonut asian esille ja siihen puuttunut.

On monia asioita, joita aikuiset voivat katsoa sormien läpi, mutta tietyt tilanteet vaativat nopeita päätöksiä ja sen mukaisia toimintoja. Jos nyt asianomaiset sattuvat tämän jostain syystä lukemaan niin tervetuloa selvittämään asia henkilökohtaisesti minun kanssani ilman, että sosiaalisessa mediassa tarvitsee kaikesta uhota.

Voin omalla tavallani vain nauraa tälle nuorten pienelle uholle. Voi kun ei kaverit oikeasti taida tietää kuka heillä on vastassa ja miten pitkälle olen valmis asioita viemään. Palautettahan saa toki aina antaa, mutta ensin kannttaa katsoa peiliin ennen kuin sen tekee ja miettiä, että missä on oikeasti vika.

Ja jos samanlainen tilanne tulee jatkossa vastaan niin teen ihan varmasti samalla tavalla. On kyseessä sitten kuka tahansa. Niin, että ei millään pahalla. Ja jos minä en olisi puuttunut niin sen olisi tehnyt joku muu.

Pikkuseikkailijan tohveliarvonta

Ruokakulttuuri

Alkuviikosta koulun ruokalassa jäin taas päivittelemään kouluruuan alhaista tasoa. Ymmärtäisin sen kyllä jos kyse olisi ilmaisesta kouluruuasta, mutta ei. Minä joudun kaiken lisäksi vielä maksamaan siitä. 

Kaikki varmaan tietävät täytetyt paprikat. Paprika putsataan ja täyte (yleensä riisijauheliha -seos ja juusto) laitetaan paprikan sisälle. Päälle laitetaan vielä ripaus juustoraastetta ja sitten laitetaan uuniin. Yleensä lopputuloksena on maukas ateria,  etenkin jos on tuoretta leipää ja hedelmäinen vihersalaatti kaverina.

Mutta ajatelkaapa täytettyä perunaa. Mielikuvana ajatus vastaa hyvin pitkälle täytettyä paprikaa. Pelkästään täytetty viittaa siihen, että täyte on sisällä. Mutta miten toimii Fazer Amica? Maanantaina oli siis ruokana  täytettyjä perunoita. Halkaistu, uunissa kypsennettu peruna ja sen kanssa maustettu tzatsiki kastike. Se kastike oli perunan täyte. Jos puhutaan täytetystä perunasta niin odottaisin perunaa, jonka sisällä on täytteet. En perunaa, jonka päälle voi laittaa kastiketta täytteeksi. Ei silloin voida puhua täytetystä perunasta, koska täyte on kastike sille perunalle! Kastike ei voi saman aikaisesti olla täyte ja kastike!

Vähän vastaavanlaisia juttuja löytyy koulujen keittiöistä enemmänkin. Kamalinta mielestäni tässä on ravinnearvot. Ymmärrän kyllä, että ruokaa tehdään pienellä budjetilla ammattikoululaisille (heillä ilmainen kouluruoka) ja ammattikorkean opiskelijoille (2,43€). Mielestäni on äärimmäisen hölmöä, että ruoka tehdään "ilmaisen ruuan nauttijoille", jolloin ruuan taso on ala-arvoista ainakin siihen nähden, että joudun siitä maksamaan. Kela kuitenkin maksaa koululle ateriakorvaukset (Amk:n opiskelijalla viissin 4€). 

Toinen mikä hämmästyttää suuresti on ruotsalainen pyttipannu. Ajalkaapas, että perinteisen ja ruotsalaisen pyttipannun välinen ero on kastikkeessa. Siis jälleen avain sana on kastike. Ensinnäkin se kastike on järkyttävän makuista ja lisäksi koko pyttipannu ui siinä kastikkeessa. Todennäköisesti sekin pyttipannu oli tehty maanantaisista perunoista ja kenties viime viikkoisesta nakkikastikkeesta. Sekaan oli toki yrittetty heittää muutama sipuli. Mutta silti! Ehkä sitten joskus kun minulla on omia lapsia voin heille sanoa, että "hei tänään ei syödä perunoita ja nakkikastiketta vaan ruotsalaista pyttipannua."

Missä on vika? Pitääkö kaikesta säästää vai olenko minä vain tottunut liian hyvään? 

Paukkupakkasia

Pakkasukko paukuttaa. Kylmiä öitä, kuuran töitä... On taas täällä etelässäkin päästy kunnon pakkaslukemiin. Vaikka pidänkin talvesta, niin pakkasen kovuudella on kohtuutensa. Etenkin kun näin sisällä ollessa kun tuntuu, että varpaita palelee.

Näin keskitalven aikaan huomaa taas sen, että pakkaset kiristyvät (ehkä voisi sanoa, että valitettavasti). On jotenkin veikeä fiilis katsella ympärilleen ja tajuta se, kuinka valoisaksi lumi tekee tämän pimeän vuoden ajan. Omalla tavallani minä nautin tästä. Saan pukeutua lämpimästi ja juuri oman tyylini mukaisesti.

Kun katselen ympärilleni näin talviaikaan, huomaan sen, kuinka monilla on kylmä. Pakostikin jään miettimään, että miten ihmeessä on mahdollista, ettei enää osata pukea oikein päälle. MIKSI SITÄ PITÄÄ HYPPIÄ ULKONA LYHYESSÄ TAKISSA, ILMAN PIPOA JA HASKOJA? Eniten kuitenkin kummastuttaa se, että sen jälkeen valitetaan kylmää ilmaa. En minä palele. Minä tosin käytänkin kerrospukeutumista ja väljän päälikerroksen taktiikkaa.

Näin talvella ja etenkin kovemmilla pakkasilla on oikeasti tärkeää pukea oikein päälle. Kun lähdetään siitä liikkeelle, että alusvaatteiden päälle puetaan ns. ensimmäinen iho. Kyseessä on lämmin aluskerrasto, jonka tarkoitus on olla hengittävä. Sen päälle voidaan kovalla pakkasella laittaa toiset, tosin väljät, housut päälle. Näiden päälle ulos mennessä laitetaan ulkohousut, jotka mielellään pitävät tuuleta. Nämä ei kuitenkaan saa olla ihonmyötäiset. IHONMYÖTÄINEN VAATE EI JÄTÄ ILMARAKOA JA ON SIKSI KYLMÄ! Sama kaava toistetaan paitojen suhteen.
 
Vai onko suomalainen kansa jotenkin sellainen, että kaikesta on pakko löytää jotain valitettavaa? Mutta hyvät ihmiset: ÄLKÄÄ VALITTAKO KYLMYYDESTÄ VAAN OPETELKAA PUKEUTUMAAN OIKEIN!