Vuonna 2012

Vuosi 2012 on tuonut mukanaan paljon...

opiskelua
opinnäytetyötä (verta, hikeä ja kyyneleitä)
töitä
ihmissuhteita
valmistuminen
virka seurakunnassa
lukuintoa (ilman koulukirjoja)
vaikeiden asioiden läpi käyntiä
ihmissuhteiden paikkaamista

Tämän vuoden ehdoton kohokohta oli se, kun pitkän ja rankan uurastukseen jälkeen sain istua omien opiskelukavereiden kanssa samassa penkkirivissä koskettavassa valmistujaisjuhlassa ja vihdoinkin neljän vuoden yhdessä asumisen jälkeen saatiin vanhemmat istutettua saman pöydän ääreen. Myös jouluaatto jäi vahvasti mieleen. Koskettava ilta miehen vanhemmilta lähtiessä.

On ollut rankka vuosi. Tuntuu, että vasta nyt joulun alla on saanut hetken hengähtää ja oikeasti rauhoittua. Tänä vuonna olen selvittänyt sitä, kuka minä olen ja mitä minä haluan elämältäni. Katsotaan mitä vuosi 2013 tuo tullessaan.

Mitä sinä muistat vuodesta 2012? Mikä oli sinulle tähtihetki?

Hyvää, onnellista ja parempaa vuotta 2013!

Aika kauden päätös ja uuden alku

Viime aikoina on tullut juhlittua oikein olan takaa kaiken sen siivoamisen ja puuhamisen jälkeen. Valmistujaisia varten siivosin kämpän lattiasta kattoon oikein hyllyn päällisten kera. Ihan niin kuin meillä vieraat niitä pahemmin katselisivat, mutta kuitenkin.

Leivottavaakin riitti. Minulla ja ystävälläni oli tavoitteena leipoa valmistujaisiin marengit ja lusikkaleivät. Lusikkaleivät onnistuivat loistavasti, vaikka reseptiä hieman yksinkertaistettiin puolivahingossa. No marengeista vei ihan samaa voi sanoa. Vaaleanpunaisista sitruunamarengeissa ei ollut kuin pieni vivahde makua ja ne meidän himoitsemat lakritsimarengit eivät jähmettyneet laisinkaan. Taisi sekaan lorahtaa hieman liikaa kastiketta.

Torstai iltana J päätti vielä leipoa korvapuustit juhlan kunniaksi. Sekään ei tällä kertaa ihan putkeen mennyt, vaikka lopputulos olisin maistuva. Oli kiva huomata kesken leipomusurakan, että jauhoja on liian vähän. Päätimme hätätilassa turvautua sämpyläjauhoihin, kun muutakaan emme keskellä yötä keksineet. Valmistujaisten alla meidän keittiötä olisi voinut hyvin kuvailla koelaboratioksi.

Varsinainen juhla koululla oli koskettava tilaisuus. Ei siinä kyyneleiltä meinannut loppua tulla. Se oli sitten siinä. Kolme vuotta ja kaikki ne ihmiset. Niin paljon muistoja ja tärkeitä oppeja, jotka haluan pitää mielessä.

Kiireinen joulukuu

Kyllä taas tuntuu, että saa juosta paikasta toiseen. No kohta onneksi saa hengähtää. Jouluna olisikin miniloma. Melkein kymmenen päivän vapaat yhteen putkeen. Eläköön siirtovapaat.

Valmistujaisjuhlien järjestelyt lohkaisevat vapaa-ajasta ison osan. No tuleepa tänä vuonna tehtyä perusteellinen joulusiivous ja kunnon herkut. Tänään on operoitu marenkeja ja lusikkaleipiä. Juhlapuku valmistui pari viikkla sitten ja lakkikin saapui alkuviikosta postissa.

Nyt pitäisi saada kaaos pois kämpästä. Se onkin sitten toinen juttu.

Joulun odotusta

Nyt eletäänkin jo joulukuuta. Minä yritän hulluna laittaa kämpään kuntoon valmistujaisjuhlia varten niin ja tietysti joulua. Tänään on myös ensimmäinen adventti. On joulun aika ja tänä jouluna ajattelin rauhoittua joulun viettoon ihan kunnolla. Siinä määrin valmistujaiset ovat varsin hyvään aikaan. Kun niiitä varten on pakko siivota ja laitta kämppä juhlakuntoon, on joulusiivous myös samalla tehty. Aaton aattona ei tarvitse sitten tehdä muuta kuin imuroida ja laittaa viimeiset lahjat pakettiin, jos on enää paketoitavaa. 

1. advettisunnantain teksti Raamatussa kuuluu seuravasti:

"Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: »Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.»

    Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana:

      - Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen  

        aasilla, työjuhdan varsalla.

Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi:

      - Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna 

        korkeuksissa!"

1. adventti kertoo meille siitä, kuinka Kuningas tulee nöyränä. Ensimmäisestä adventista alkaa myös uusi kirkkovuosi. Voisinpa siis toivottaa teille hyvät lukijat hyvää uutta kirkkovuotta ja rauhallista joulun odotusta. 

Tänä vuonna en ajatellut joulukalenteria rakentaa tänne, mutta positiivareiden joulukalenteri löytyy täältä. Lisäksi aivan mahtava jouluradio on auennut. 

Yadilainen ja ylpeä siitä

Tehdessäni toista vuotta kaupungin nuorisotalolla töitä osa-ikaisena nuoriso-ohjaajana omien opintojen ohella, huomasin kaipaavani nuorten kanssa työskentelyyn jotain uutta ja menevää. Siihen aikaan tein samalla myös ehkäisevän päihdetyön -harjoittelua projektimaisesti tupakoinnin lopettamisesta. Sattumalta löysin tieni YAD:n sivuille ja pian sain huomata liittyneeni Street teamin jäseneksi.

Street teamin kautta löysin uutta potka omaan työhöni. Materiaalin (tarrat, julisteet) avulla saimme nutasta tehtyä nuorten näköisen. Tarrat olivat parhaat ja niiden iskulauseet nuorten suuhun sopivat. tarroilla tuunailimme puhelimia ja muutama taisi lompakkonsakin laittaa uuteen uskoon tarrojen avulla. Alkukesän vai pitäisikö puhua loppukevään kuumista päivistä piirsimme nuorten kanssa kimpassa katuiliidulla. Kyllä sinne joukkoon mahtui tuttuja ja vähän tuntemattomampiakin iskulauseita.

Toki nuorten kanssa huumeista keskustellessa kannabis nuosi vahvasti esille. Muutama nuorista kertoi joskus kokeilleensa. Näin päästiin suoraan ytimeen ja oli helppoa lätköistä käsiin kannabismytsbuster, jossa on täsmä tietoa kannabiksesta ja se kumoaa yleisimpiä väittämiä kyseisestä aineesta. Osa nuorista näki hyvänä, että työntekijät nostivat huumausaineeneet ja muut päihteet tapetille niin kuin kissan pöydälle. Toki joukossa oli niitäkin nouria, joiden mielestä asioiden esille nostaminen toisi huumeille lisää näkyvyyttä ja siten myös lisää kiinnostusta ja käyttäjä kuntaa.

YAD:n street teamistä on tullut tietyllä tapaa vahva osa ammatti-identiteettiäni ja siitä on suunnaton hyöty nuorten parissa työskentelyyn, että koin YAD:n niin merkittävänä, joten päätin ihan liittyä jäseneksi. 6 € vuodessa ei ole kallis hinta jäsenyydestä, etenkään silloin kun puhutaan näin tärkeistä asioista.

Kuka tahansa voi vaikuttaa nuorten päihteiden käyttöön. Minä olen tehnyt valintani. Entä sinä?

YAD:hen ja Street Teamiin pääset tutustumaan täältä:

www.yad.fi

http://www.yad.fi/streetteam/

Teoriaa miehistä - Miehen Malli

Olen pitkään kummastellut ja ihmetellyt tämän päivän nuoria. Olen kummastellut sitä, että miten tämän päivän miehet tuntuvat olevan jotenkin niin selkärangattomia. Housut roikkuvat polvissa ja kalsasit näkyvät. Lisäksi ryhdistä ei ole tietoakaan. Niin ja liikunta on unohtunut jonnekin. Tässä taannoin eksyin jollekin äijä-foorumille, jossa puhuttiin kaikenlaisesta äijäilystä ja äijämeiningistä. Kyllähän siinä naisena hyvät naurut sai. Silmiini osui kuitenkin erään opiston ilmoitus. Ajatella, Isäntäopisto.

Kouluun haetaan siloposkisia metroseksuaaleja, joka käyttää sukkahousuja ja antaa naisen kommentaa itseään. Koulutus antaa 220 opintoviikon valmiudet toimia isäntänä omassa elämässä, mutta juuri muuta yleishyödyllistä ei koulutuksesta saa. Perusopinnot (160 ov) kattavat oikeanlaisen suomenkielen (siis sen jumalattoman kiroamisen) ja kehon viestinnän tuntemusta (miltä näyttää vihaisena, suuttuneena tai silloin kuin kaikki on hyvin, niin tai silloin kuin nyrkki puhuu.) Lisäksi jo perusopintoihin on kätketty "isännän fysiologian kehittämiseen tähtäävää saatanallisen raskasta ruumiillista kuritusta". 40 opintoviikkoa käytetään itsenäiseen harjoitteluun, jossa nämä isännäksi opiskelevat pääsevät kokeilemaan taitojaan opiston ulkopuolella. Tosin Harjoittelu on myös mahdollista suorittaa "isäntäopiston yhteistyöyrityksissä paskanlapioijina, ojankaivajina, uittomiehinä, kivien ja kantojen kääntäjinä sekä humalapäissään tapellen." Ja 10 opintoviikkoa nämä isäntäkokelaat viettävät opinnäytetyön merkeissä. Nopeasti laskemalla näistä opintoviikoista tulee yhteen vain 210. Näin ollen voidaan päätellä, että se viimeiset 10 opintoviikkoa menee puhtaasti naisen lepyttämiseen ja toteamiseen, että ei olisi kannattanut ottaa riskiä parisuhteessa tuohon koulutukseen lähdön takia.

Tänä päivänä suurin osa miehistä on lepsuja ja toinen puoli on näitä miehiä, joiden on pakko saada tahtonsa läpi vaikka sitten alistamalla ja väkivaltaa käyttäen. Todellinen mies on kaikkea muuta kuin äijä, sillä äijä piilottaa omat tunteensa jonkun kiviaidan uumeniin ja ei välitä siitä mitä ympärillä tapahtuu. Äijä eli suomalaisen miehen malli. Sitäkö todella halutaan?

Miehille on myös tehty käsikirjoja, joista he voivat itse oppia tekemään asioita. Yksi näistä kirjoista on "211 asiaa, jotka joka Äijän pitäisi tietää." Kirja on ehdottomasti sellainen, että se on oppikirjana tuolla Isäntäopistossa. Mutta mitenpä pääsikin unohtumaan.. Eihän tosimiehet, eli äijät, lue kirjoja tai muitakaan käyttöoppaita.

Arjen kohtaamisia - Arjen teologiaa

Paljon puhutaan toisten ihmisten merkityksestä arkipäivässä. Samassa keskustelussa viitataan usein vanhuksiin, jotka elävät vanhainkodeissa ilman läheisten tukea. Joulun alla käydään vilkasta keskustelua yksinäisistä ihmisistä, joille joulu on vuodesta toiseen yksinäisintä aikaa. Kuinka tärkeää onkaan se, että ihmisiä on rinnalla kulkemassa. Tämän huomaa vasta sitten, kun ei ole ketään, jonka kanssa voisi jakaa isot ja pienet huolet ja ilon aiheet. Ilman muita ihmisiä ihmisestä tulee tyhjä kuori.

Kuulin eräällä leirillä tarinan lapsesta, joka lähti etsimään Jumalaa. Hän pakkasi mukaansa eväät, sillä ajatteli matkan olevan pitkä. Tuo pieni poika saapui puistoon, jossa vanha mies istui puiston penkillä. Poika leikki tovin aikaa ennen kuin uuvahti ja meni miehen viereen istumaan. Eivät he toisilleen mitään sanoneet, istuivat vain vierekkäin ja kuuntelivat hiljaisuutta ja välillä he kävelivät käsi kädessä pitkin puiston polkuja. Poika jakoi tuon vanhuksen kanssa myös eväänsä. Illan hämärtyessä poika lähti kotiin, jossa totesi äidilleen, että oli tavannut Jumalan. Poika kertoi Jumalan olleen vanhan ja viisaan näköinen, mutta ennen kaikkea lempeä.

Myös vanhus meni pojan kohtaamisen jälkeen kotiin, jossa hänen aikuiset lapsensa olivat hänestä huolissaan. Vanhus kertoi heille kohdanneensa Jumalan, jolla ei ollut kiirettä mihinkään. Hän ihmetteli ääneen sitä, että Jumala oli kovin nuori.

Jos mietimme tuota tarinaa ja sitä kuinka tärkeäksi vanhus ja pikku poika kokivat toistensa kohtaamisen, huomaamme, ettei arjen kohtaamistilanteissa tarvitse välttämättä sanoa mitään. Läsnäolo on kaikkein tärkein ja merkityksellisin. Toisen ihmisen kanssa voi olla hiljaa paikallaan ja kuitenkin läsnä. Hiljaisuus on turvallista. Aina ei tarvitse löytää sanoja.

Arjen kohtaaminen voi olla hymy vieraalle tai oven avaaminen vanhukselle. Se voi olla kiitos kaupan kassa ja pitkä puhelu ystävälle. Se on sitä, kun huomaamme toisen ihmisen ja hän saa kokea tulleensa nähdyksi tai kuulluksi.

Tunnetko kaipuun?

Olen valmistunut ja töissä. Koulu on tosiaan takana päin. Kolmessa vuodessa tapahtui paljon. Sain elämääni lisää tärkeitä ihmisiä.

Viime perjantai oli haikea. Olin erään luokkakaverini valmistujaisissa ja sain kokea luokkani ihanaa yhteisöllisyyttä. Samalla huomasin, kuinka tärkeitä he minulle ovat. Omalla tavallani en haluaisi luopua yhdestäkään heistä, sillä heidän kanssaan olen saanut itkeä ja nauraa. Jännä, miten kolme vuotta meni niin nopeasti ja miten paljon muistoja kolmessa vuodessa ehti syntymään.

Koko opiskeluajan tein hulluna töitä pitääkseni edes jonkun taloudellisen turvan. Opintotuella kun ei elä. Toki töiden määrä vaikutti omaan jaksamiseen ja siihen, että koulutehtävät kasaantuivat. Kaikesta huolimatta sisulla selvittiin ja valmistuin etuajassa. Mikä tunne.

Nyt kun valmistujaisjuhla lähenee ja yksi toisensa jälkeen luokkakavereista lähtee "maailmalle", huomaan itsessäni haikeutta. Toisten kanssa tiet ehkä erovat lopullisesti ja toisiin taas ei. Kuitenkin jäljellä on muistot yhteisöllisyydestä ja siitä miten paljon se merkitsee, että ympärillä on saman henkisiä ihmisiä. Ne eivät katoa. Niistä on hyvä pitää kiinni.

Toimivat kädet - Arjen teologiaa

Leirillä ollessa kuulin tarinan prinssistä, joka etsi itselleen morsianta käsien perusteella. Prinssi etsi tyttöjen joukosta neitoa, jolla olisi maailman kauneimmat kädet. Eräs neito oli esitellyt prinsille naarmuiset ja verillä olevat kätensä ja kertonut prinsille irrottaneensa pikkulinnun, joka oli jäänyt jumiin eikä päässyt itse irti. Tämän jälkeen prinssi ilmoitti, ettei hänen tarvinnut enää etsiä, sillä hän oli jo löytänyt neidon, joka omisti maailman kauneimmat kädet.

Ihmisellä on kaksi kättä. Kädet, jotka on luotu tekemään ja toimimaan. Kädet, jotka on luotu rakastamaan. Nämä kädet voivat myös tehdä pahaa. Joskus käsillä tehdään asioita, joita ei haluta tehdä. Käsillä voidaan satuttaa toista. Kädet, jotka puristuvat helposti nyrkkiin, lyövät helposti. Kädet työntävät toisen pois ja tuhovat toisen rakennelmat. Kädet repivät ja heittävät. Ne roskaavat.


Toisessa tarinassa kerrottiin tytöstä, joka kantoi aallon pyyhkäisemiä meritähtiä takaisin mereen. Hän kantoi yhden meritähden kerrallaan ja uusi aalto toi meritähtiä lisää rantaan. Eräs mie oli seurannut tytön touhuja jo pidempään ja sanoi tytölle, että tämä teki turhaa työtä, koska ei saisi mitenkään pelastettuja niitä kaikkia. Tyttö vastasi miehelle, ettei se ollut turhaa niille meritähdille, joita hän pystyi auttamaan.

Kädet on luotu toimimaan ja tekemään. Ne on luotu lohduttamaan ja auttamaan, tekemään hyvää. Kädet on luotu rakentamaan ja pitämään muista huolta. Kädet on luotu tekemään hyvää. Jumala on luonut kädet. Kädet, joilla saadaan tehtyä niin paljon. Nämä kädet on luotu rakastamaan ja samalla näkemään sitä, mitä ei muuten nää.

Millaiset kädet sinulla on?

Usko, toivo, rakkaus

Tällä viikolla työpäivän aikana pääsin pohtimaan laajemin uskon, toivon ja rakkauden merkitystä Kirkolle. Sain ilokseni huomata, että nämä kolme asiaa kätkevät sisälleen paljon muutakin kuin uskon, toivon ja rakkauden. Näiden kolmen sanan sisään kätkeytyi paljon muutakin kuin uskon, toivon ja rakkauden. Näiden kolmen sanan sisään kätkeytyi vuorovaikutusta ja uskon todeksi elämistä, läsnäoloa ja kuuntelua. Niihin kätkeytyi tukea ja huolenpitoa, iloa ja sitä, että jokainen on yhtä tärkeä ja Jumalan silmissä yhtä arvokas ja kaunis. Noihin kolmeem pieneen sanaan; usko, toivo ja rakkaus, sisältyi se, että kirkko on tarkoitettu kaikkille ja että, jokainen on Jumalan luoma ja ihme, suuri ihme.

Samalla kuulin, kuinka Kirkkoa verrattiin yritykseen. Puhuttiin kirkon asiakkuudesta ja jäsenyydestä, asiakaspalvelusta ja yksilöllisestä asiakaskokemuksesta. Samaan lauseeseen kun lisätään vielä tuote ja kuluttaja monella nuosivat niskavillat pystyyn. Ei kirkkoa voida verrata yritykseen. Vai voidaanko? Toki kirkko on instituutio, jolla on linjajohtamisen malli ja hallinta malli on hieman haastava. Yksittäinen työntekijä voi olla hieman hukassa siinä, että kukas se esimies nyt olikaan, (Piispa, seurakuntaneuvosto, seurakuntayhtymä, kirkkoherra, toimialavastaava jne.) kun kyseessä on iso organisaatio. Samalla tavalla kuin isoillakin yrityksillä on brändi, löytyy se myös kirkolta. Itselläni ei tosin ole mitään käsitystä kirkon brändistä. Joku taisi ilmaista kirkon brändin olevan se, että riidellään ihan vitusti. Mutta on se juuri se asia mitä kirkko haluaa itsestään antaa ulos?

Kirkko on ihmistä varten ja kirkko on ainutlaatuinen. Se on toisille myös parisuhteen pelastaja ja osa pitää kirkkoa hiljaisuuden symbolina. Samalla kirkko on myös tiukkapipoinen ja vanhollinen, jossa erilaisuudelle ei ole juurikaan tilaa. Kirkko pitäisi saada sinne missä ihmiset ovat. Kynnys kirkkoon tulemiseski pitäisi saada matalammaksi. Kansankirkko, missä puhuttaisiin niin, että asia olisi mahdollista ymmärtää. Niin kauan kuin kirkon kieli on vaikeatajuista on kirkko myös etäällä ihmisistä.

Kirkko kaikille - usko, toivo ja rakkaus. Siinä on kirkolla hyvä tuote, jota pitäisi markkinoida laajemmin. Mutta miten? Siinä on kirkolle haastetta yllin kyllin.

Vaippateologiaa - Arjen teologiaa

Kuulin eräältä ihmiseltä omassa julkistamisseminaarissa teologisen oivalluksen, jossa viitattiin vauvoihin. Tämä teologinen pohdinta oli mielestäni omiaam kuvaamaan Jeesuksen lunastus- ja sovitustyötä ihmisten keskuudessa. Pohdinnan suurimpana oivalluksena oli ajatus siitä, että Jumala pitää meistä huolen samalla tavalla kuin vanhemmat pyrkivät huolehtimaan omasta jälkikasvustaan.

Vanhempien velvollisuutena on huolehtia jälkikasvunsa hyvinvoinnista ja tarpeiden täyttämisestä. Pienet lapset, siis vauvat, eivät pärjää yksin ja he tarvitsevat kasvun tukemiseen aikuisen läsnäolona ja apua kaikessa. Vanhemman tulee syöttää, juottaa ja vaatettaa lapset. Heidän pitää luoda lapselleen turvallisuuden ja hyväksytyksitulemisen tunne.

Jumala huolehtii meistä samalla tavalla. Hän on tarjonnut meille tien pelastukseen. Tämä tie on Jeesus. Usko Jeesukseen Jumalan poikana antaa meille mahdollisuuden puhdistukseen ja uuteen alkuun. Puhdistumisen tarve voidaan ajatella myös lapsilähtökohtaisesti. Pieni lapsi, joka käyttää vaippoja, tarvitsee myös vaipan vaihtoa. Vaipan vaihtoa voidaan ajatella puhdistumisrituaalina. Likainen vaippa otetaan pois, vaupan peppu pestään ja tämän jälkeen vauvan päälle puetaan puhdas vaippa.

Vauvan vaipapesuja voidaan siis ajatella samalla tavalla kuin kastetta, jossa Jumalan armo puetaan valkoisen kastemekon myötä ylle.

YAD - Mahdollisuus moneen

YAD eli Youth Against Drugs Ry on nuorten vapaaehtoistoimintaan perustuva järjestö. Kyseessä on sitoutumaton järjestö, joka tekee ehkäisevää päihdetyötä. Niin ja tietysti mielestäni oleellisinta on se, että YAD tekee tietyllä tapaa nuorisotyötä. Toiminta mahdollisuuksia he tarjoavat 13-15 vuotiaille nuorille.

Siinä missä YAD tekee nuorisotyötä ja ehkäisevää päihdetyötä, heidän kauttaan on myös mahdollista kouluttaa itseään. Monet nuoriso- ja päihdetyön ammattilaiset ja alalle opiskelevat ovat kokeneet hyötyvänsä näistä. Suurin osa koulutuksista toki edellyttää sosialisoitumista ja paikan päällä istumista, mutta YAD:ltä löytyy myös koulutuksia, joita voi käydä verkossa. Itse kävin reilu vuosi takaperin verkkovaikuttaja koulutuksen, jossa opin kaikenlaista. Sieltähän alunperin lähti ajatus blogista.

YAD on mahdollisuus moneen. Oikeasti. Heidän kauttaan voi kouluttautua ja olla tukemassa toimintaa RAY:n rinnalla. Myös vapaaehtoisena voi toimia esimerkiksi street teamissä. Ennen kaikkea voi tehdä jotain hyödyllistä ja siten lisätä omaa hyvää mieltään, kun kokee tekevänsä jotain tärkeää.

YAD on mahdollisuus...

Käyhän katsomassa mitä YAD voi tarjota sinulle. www.yad.fi

Tervetuloa talvi

Aina puhutaan siitä, kuinka talvi tulee yllättäen. Joka vuosi talvi yllättää autoilijat. Me, minä ja J, olemme tähän mennessä onnistuneet välttämään talven yllätyksen, sillä talvirenkaat on vaihdettu ajoissa. Tänä vuonna ei ihan mennyt nappiin.

Kyllä se talvi yllätti tänä aamuna myös meidät. Tietenkin lumet tulee juuri silloin kun on heti aamusta sovittua menoa. Tiet lähes peili jäätä, joten ennen reissuun lähtöä täytyi vielä vaihtaa talvikumit alle. Kyllä kannatti. Kesäkumeilla ei olisi pidemmälle uskaltanut lähteä.

Talvi oli kyllä tervetullut. Vaikka omalla tavalla pidän syksystä, en kuitenkaan pidä jatkuvasta vesisateesta. Lumi tuo sitä paitsi hieman lisää valoa tähän pimeään aikaan. Lisäksi pieni reippailu pikkupakkasessa tuntuu mukavalta. Kotiin päästyä voikin lämmittää syksyn ensimmäiset glögit ja viettää iltaa kynttilän valossa.

Tervetuloa talvi ja lumi.

Suuria tunteita

Taas tuli jätettyä mies yksin kotiin viikonlopuksi. Minä sain onnellisesti suunnata raskaan työputken jälkeen leirille aivan mahtavan ryhmän kanssa. Mahtavat työntekijät ja mahtavat nuoret. Lisäksi muutama asiansa osaava isonen ja intoa pursuavia avustajia. Kyseessähän on siis kehitysvammaisten nuorten syysleiri.  Vähän toki tuntui tyhmältä pyytää omasta työpaikasta kolmea päivää vapaata, jotta voin lähteä leirille töihin tekemään samaa kuin teen omassa työssäni. Mutta ei tämä tekee ihan hyvää. Voi hieman orientoitua uuteen työhön tässä samalla.

Tämä leiri herättää vahvoja tunteita. Kun huomaa näistä nuorista sen, etteivät he ajattele sitä mitä muut heistä ajattelevat. Näistä nuorista, jokainen on aivan ainutlaatuinen ja näistä jokainen jää varmasti jollain tavalla mieleen tämän leirin jälkeen. Onko tämä viimeinen leiri henkilökohtaisena avustaja nuorten parissa? Jos on niin nämä nuoret jäävät erityisesti mieleen ja aivan erityiselle paikalle sydämeen. Nämä nuoret ovat elävä esimerkki siitä, kuinka kaikki nuoret voivat olla nuorisotyön alla sulassa sovussa.

Samalla tämä leiri tuo mieleen sen, että on aika päättää tietty ajanjakso elämästä. Pitäisi käydä liittämässä kahta aivan merkityksellistä ihmistä siitä, kuinka paljon heistä on minulle ollut apua ja kuinka heidän ansiostaan olen kasvanut ihmisenä niin paljon. Koulukin on nyt suoritettu ja sen myötä hoitokontaktit päättyvät. Sain kuin sainkin paperit koulusta ulos ennen arvioitua valmistumispäivää. Niin ja ennen valmistumista minulla on virka siltä alalta jolle on opiskellut ja jota haluan tehdä.

Junassa, ollessani matkalla kohti leiriä, kuuntelin Juha Tapion kappaletta, jossa laulelaan "anna pois itkuista puolet.." (kappaleen nimeä en nyt kuollaksenikaan muista),   ja pysähdyin ensimmäistä kertaa elämässäni kuuntelemaan laulun sanoja. Itkuhan siinä meinasi tulla. Kolme vuotta ja se on päätöksessä. Samaan aikaan haaveet toteutuvat seurakunnan virasta.

Kuitenkin on haikea olo. Olo on vähän samanlainen kuin silloin kun lähdin opiskelemaan Pieksämäelle. Hyppy tuntemattomaan, mutta se hyppy on tehtävä, jotta elämässä voi jatkaa eteenpäin. Koskaan ei saa luovuttaa, sillä ikinä ei tiedä, mitä seuraavan kulman takaa löytyy.

Ajatuksen siemeniä

Olen saanut tapella koulun kanssa puuttuvista arvosanoista. Opettaja syyttää ajattelemattomuudesta, vaikka hänen viestinsä ovat pahempia kuin omani, joissa olen yrittänyt rautalangasta vääntämällä saada hänet ymmärtämään, etteivät he voi odottaa, että opintotoimiston-täti kyllä hakee sitten ne viimeiset arvosanat todistukseen. Eihän tämä voi näin mennä!

Pyytelin arvosanoja silloin kuin kirjoittelin työhakemusta, johon piti liittää todistus mukaan. No minä kun en vielä ole valmistunut, jäi ainoaksi vaihtoehdokseni liittää hakemukseen mukaan opintosuoritetodistus. Siihen ehti nippanappa mukaan ne kaikkein tärkeimmät arvosanat. Nyt kun pyydellään kokonaisarvosanaa, siitä nousee mieletön meteli. Diak on laatinut toiminnalleen arvot, visioit ja strategiat. Niin ja vähän muutakin..

"Opiskelijalla on mahdollisuus kohtuullisiin järjestelyihin opiskelussa. Saadaksesi erityisjärjestelyjä ole yhteydessä toimipaikan opinto-ohjaajaan. Tarvittavat tulkkipalvelut on hankittava itse." http://www.diak.fi/opiskelu/Esteetonopiskelu/Sivut/default.aspx 

"Diakonia-ammattikorkeakoulun toimintaa ohjaavia arvoja ovat kristillinen lähimmäisenrakkaus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, avoin vuorovaikutus ja vaikuttava toiminta." "Diakonia-ammattikorkeakoulu on eettisesti vastuullinen, osallisuutta ja hyvinvointia vahvistava monialainen korkeakoulu." http://www.diak.fi/mikadiak/Arvot/Sivut/default.aspx  

"Diakin vahvuus on arvojen läsnäolo kaikessa toiminnassa." http://www.diak.fi/mikadiak/Laadunvarmistus/Sivut/default.aspx 

Opiskelijalla on oikeuksia. Meillä on oikeus saada asiantuntevaa opetusta omasta alastamme, mutta meille kuuluu myös tiettyjä tukipalveluita. On olemassa oikeus terveydenhuoltoon, joka kattaa terveydenhoitajan käyttömahdollisuuden koulussa, mutta tarvittaessa terveydenhoitaja ohjaa eteenpäin seuraavalle ammattilaiselle, joka pystyy jatkamaan asian läpi käymistä. Myös opiskeluasioiden järjestely on mahdollista. Tehtävien palautuksista on mahdollista sopia yleensä opettajien kanssa. Tosin nämä sopimukset kannattaa jatkossa ottaa kirjallisesti, jotta kiistatilanteissa olisi jotain mustaa valkoisella.

Diak määrittelee arvoissaan kristillisen lähimmäisen rakkauden, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, avoimen vuorovaikutuksen ja vaikuttavan toiminnan. Visioissa nostetaan esille eettinen vastuullisuus, osallisuus ja hyvinvointia vahvistava monialainen korkeakoulu. Siis mitä? Näihin Diak pyrkii, mutta on pakko todeta, että tämä ei vaan näy kaikkien opettajien toiminnassa. 

Opiskelija saa syyttelyä osakseen siitä, että on sovittu tehtävien palautusaikatauluista, niin olisi silti pitänyt palauttaa tehtävät ajoissa. Mutta jos on sovittu poikkeavat palautuspäivät, niin miten jälkikäteen tätä sopimusta voidaan purkaa. Niin ja meillähän on olemassa rästipäivät, jos opettaja haluaa, että kaikki palautetaan aikataulussa niin sitten tulisi pistää tiuka deadline. Palautuspäivän jälkeen ei vastaanoteta tehtäviä ja ne on automaattisesti hylätty -periaatteella. 

Opiskelijoilta odotetaan, että he palauttavat tehtävänsä aikataulussa, mutta vaikka opettajien pitäisi kuukauden sisällä antaa (virallisesta palautuspäivästä/rästipäivästä) arvosanat, saa näitä arvosanoja odotella varsin pitkään. Yleensä paljon pidempään. 

Niin, että mihin jäikään opiskelijan oikeudet?

Keskustelua parisuhteesta

Taannoin tuli käytyä facebookissa keskustelua parisuhteesta. Kaikki lähti siitä, kun laitoin statukseksi, että parisuhteen avainsanat ovat luottamus, rehellisyys ja toisen kunnioittaminen. (Keskustelu suoraan kopioitu, vain nimet muutettu...) Tästä se keskustelu sitten lähti: 

Parisuhteen avainsanat ovat luottamus, rehellisyys ja toisen kunnioittaminen.

K1: Kaikkiin ihmissuhteisiin pätee sama =)

M: Toki, mutta parisuhteessa se on välttämättömyys, koska silloin kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan yli kaiken ei ole 

     varaa siihen, että toista loukkaa millään tavalla. 

K1: eikös sekin päde kaikkiin tärkeisiin ihmissuhteisiin =)

K2: Hyvin pintapuolisia asioita. Aina ei tosin kannata olla rehellinen, tosin luottaa täytyy voida. Kunnioitus? Miten sen 

       sitten määrittelee.

M: Nyt taidat K2 olla hieman väärässä.. Jos puolisolleen ei voi olla rehellinen niin mihin ihmeeseen avioliitto sitten 

      perustuu? Rehellisyys, luottamus ja kunnioitus tuovat mukanaan syvän rakkauden. Nämä eivät suinkaan ole 

      pintapuolisia asioita. 

K3: Rehellisyyden korvaisin avoimuudella, luottamus ja kunnioitus kyllä :) Ja kunnioitus on nimen omaan 

       määrittelykysymys :D Äkkiseltään voisi väittää, että avoimuus on se pohja, jolle rakennetaan. Se kun tuo tullessaan 

       luottamuksen, jota kunnioitukselle tarvitaan.

M: En minä rehellisyyttä tiputtaisi mistään hinnasta pois. Silloin kun toiselle on rehellinen, on samalla myös avoin. Se, 

      että on avoin, ei välttämättä tarkoita, että on rehellinen. Keskinäinen luottamus taas muodostuu rehellisyydestä, joka 

      tukee taas puolestaan avoimuutta. Ja kun nämä palikat lyödään yhteen saadaan luja parisuhde, joka perustuu 

      rakkauteen.

K4: Sekä toisen ihmisen huomioiminen. Sen kun tohon listaan lisää niin alkaa olemaan paketti kasassa. :)

M: jep jep K4. :) Sen unohdinkin listasta


Mikä onkaan parisuhteessa tai ihmissuhteissa ylipäätään tärkeää? Mihin meidän tulisikaan panostaa? Itse haluan ainakin ajatella, että luottamus ja rehellisyys kulkee käsi kädessä. En voisi ajatella mistään hinnasta tiputtavani toista pois. Jos en voi olla kumppanilleni rehellinen kaikesta niin onko todellista luottamusta silloin olemassa? Tai jos en voi kumppaniani kunnioittaa, niin kannattaako silloin olla edes yhdessä? 

Edelleen ajattelen samoin kuin tuossa ylläolevassa keskustelussa ajattelin (M= minä). Syvä rakkaus on monen asian summa. Mutta mielestäni siihen vaaditaan rehellisyyttä ja luottamusta. Ennen kaikkea toisen kunnioittamista. Toki avoimuus on myös tärkeää, mutta avoimuus ei välttämättä tarkoita sitä, että olet rehellinen. Voithan olla avoin ihminen puhumalla täyttä potaskaa, mutta rehellisyys parisuhteessa luo pohjan, jolle on hyvä rakentaa tulevaa.

Parisuhde rakennetaan luottamuksen päälle. Kyllä, nimen omaan luottamuksen päälle, ei avoimuuden. Luottamukseen kuuluu rehellisyys ja kunnioitus. Silloin kun toiseen voi luottaa, jokaisessa asiassa, on kaikki edellytykset kohdallaan. 

Mitä mieltä sinä olet parisuhteesta ja sen avainsanoista?  

Parisuhteen kehrä (väestöliitto)

 

Yhteiselämää ála Shrek

Viime aikoina on jälleen tullut katsottua Shrekiä. istuin sohvalla ja jännitin saako Shrek pelastettua Fionan lohikäärmeen kynsisätä. Katsoin Shrekin äksyilyä Aasille ja kuuntelin vertausta sipulista ja siitä, kuinka jätit ovat samanlaisia kuin sipulit. Heissäkin on kerroksia. Samalla mietin minua ja J:tä, meidän elämää, jossa on niin paljon yhdessä koettu ja jaettu. Muistelin meidän alkutaipaletta, jossa Shrek on ollut varsin merkittävässä roolissa. Noita elokuvia on tullut yhdessä katsottua moneen kertaan.

Shrek on mielestäni kertomus kulttuurien kohtaamisesta. Kaksi niin erilaista kulttuuria, jotka kohtaavat kun prinsessa ja jätti yrittävät sovittaa elämänsä yhteen. Elinympäristöt ja -tavat ovat täysin erilaisia. Kuitenkaan se ei estä tunteiden heräämistä ja yhteisestä ajasta nauttimista. Se ei estä rakkauden syntymistä. Toisiinsa rakastumisen he ymmärtävät siinä vaiheessa kun on melkein liian myöhäistä. Lopulta kaikkien vaikeuksien jälkeen he saavat toisensa. Ja niin kuin kaikissa onnellisissa saduissa sanotaan: He saivat toisensa ja puolivaltakuntaa. No tässä tapauksessa valtakunnan tilalla on suo ja sekin on kokonainen. 

Perhekulttuurien yhdistäminen ei ole helppo homma. Se vaatii paljon työtä, kärsivällisyyttä ja kompromisseja. Kun toisella perheellä on vahvat kristilliset arvot ja toinen puoli taas päällisin puolin edustaa kaikkea muuta kuin kristillisyyttä. Yksi ilmoittaa olevansa ateisti ja kaksi osoittaa mieltään, kun nuoresta parista toinen aikoo isona kirkolle töihin. Niin ja kolmas ei saa mielestään sitä, että nuoresta parista toisesta on tulossa pappi, vaikkei näin ole.

Shrek ja Fiona; jätti ja ihminen (ainakin päällisin puolin), saavat huomata olevansa samanlaisia hyvin monessa asiassa. Ennen kaikkea he saavat huomata sen, kuinka helppoa on olla toisen kanssa ja sen, kuinka hyvältä se tuntuu. Lopulta Shrekille palastuu se, että Fiona kirouksen myötä muuttuu yöllä jästiksi. He saavat jopa Fionan vanhemmat ymmärtämään sen, että he ovat onnellisia toistensa kanssa. Shrek on jopa valmis muuttumaan ihmiseksi ja luopumaan jättiydestään Fionan onnen vuoksi. Tämä osoittaa kahden henkilön suuresta rakkaudesta ja siitä kuinka toinen voi mennä kaikesta muuta ohi.

Kun toinen on valmis tekemään kaikkensa yhteisen onnen eteen, on kyse tosi elämän myötä- ja vastoinkäymisistä. Toisen rinnalla seistään tukien ja kannatellen silloin kun se on tarpeen. Tarvittaessa toista raahataan perässä. Huolet ja murheet jaetaan, jotta niiden kanssa olisi helpompi olla. Silloinkin, kun ollaan toisesta erossa ja tiedetään, että se jää toista harmittamaan ja vaivaamaan. Kentien jopa muiden sanomiset, jota puhelimen välityksellä kuulee loukkaa, mutta asialle ei voi välimatkan vuoksi tehdä mitään. Ennen kaikkea ne onnelliset ja hyvät asiat jaetaan ja eletään yhdessä toisen kanssa.

Rakkaudessa on kyse toisen kunnioittamisesta, arvostamisessa ja tukemisessa. Rakkaus on keskinäistä luottamusta, jossa toisen kanssa voidaan jakaa kipeätkin asiat. Rakkaus on ennen kaikkea sitä, että ollaan rehellisiä toiselle.

Karhunpoika sairastaa..

Syksy on saapunut tuoden tullessaan flunssan. Minäkin sen sain töistä vaihtarina. Sitkeä kaveri tämän kertainen. Ei se vapaiden aikana lähtenyt kulumallakaan, tosin enpä vapailla ehtinyt sairastamaankaan, kun viimeisiä kouluasioita juoksin pitkin maita ja mantuja. Siispä nyt ollaan sairaslomalla ainakin kaksi päivää.

Minä aion kepertyä sohvalle pienen talon preerialla kanssa ja lukea varmaan eilen ostamani kirjan loppuun. Tuosta kirjasta kerron teillekin myöhemmin. Nyt kun ei ole koulua ja on työelämässä, ymmärtää oikeasti sen, että kipeänä ei voi mennä töihin. Ei meillä ainakaan. Nyt on siis lupa sairastaa sängynpohjalla, ilman että olisi aivan pakko sieltä kammeta töihin.

Meillä töissä, kun asiakastyötä tehdään, taudit leviää. kukin on vuoron perään kipeänä ja jokainen tietää sen, ettei sille voi mitään. Monet sanovatkin, että siinähän sitä ollaan kun kuume ei nouse. Ilman kuumetta ei haluaisi olla töistä pois. Noh. Minä jäin. Paha on asiakasta nostella yskän puuskan kanssa, joka vetää kaksin kerroin ja kun koko ajan nokka vuotaa. Lihassärky on kuitenkin kaikkein pahin. Mutta kuumetta ei ole..

Toki syksy toi mukanaan muutakin kuin flunssan. Parvekkeilla palaa iltaisin kynttilät tuomassa valoa pimeään iltaan. Pian saa nauttia jälleen glögiä ja keskittää ajatukset tulevaan jouluun ja joulun sanomaan. 

Julkistamiseminaari

Ooh... Nyt se on ohi. Opinnäytetyön julkistaminen on takana ja mikä helpoitus. Ei juurikaan korjattavaa. Onneksi. En tiedä mistä olisin ajan ottanut työn laajempaan korjaamiseen. Onneksi sitä ei tarvitse miettiä.

Aamun mittaan jännitys vain kasvoi ja kasvoi. Siinä vaiheessa kun oli minun vuoro, olisin halunnut juosta koko tilanteesta pois. Kädet tärisi ja hermostutti ihan älyttömästi. Powerpointtiinkin tein viime hetken muutokset. Onneksi tein, sillä sen ansiosta aika ei mennyt yli vaan ehdin rauhassa saada esitykseni päätökseen. Minusta tuntui, että jännitys olisi näkynyt ulospäin, mutta kuulemma ei. Se on vaan ihan hyvä.

Opinnäytetyöni otettiin hyvin vastaan. Sitä ei teilattu ja se herätti paljon kiinnostusta. Toivottiin jopa, että olisin vielä liitteeksi laittanut produktion käyttöoppaankin, mutta siitä pidän itsepintaisesti kiinni, ettei se liitteeksi tule. Se kun on tarkoitus joskus julkistaa ihan virallisena opuksena.

Tänään tuli vielä muita hyviä uutisia. Mutta niistä sitten toisella kertaa, kuhan ensin asiat varmistuvat. Olen helpottunut kun kaikki meni hyvin. Nyt on hyvä fiilis ja kyllä tämä suoritus on kuoharin arvoinen. Oikeasti.

Perhoset vatsanpohjassa..

... Tai no tiedä sitten oikeastaan voiko näitä nyt persosiksi sanoa.

Jännittää ihan tuhottomasti.. Nyt näyttää siltä, että ensi yöstä on tulossa jälleen unetonta mallia. Vihdoinkin on sen aika, mitä tässä on viimeisen vuoden aikana toivottu ihan urakalla. Niin huomenna...

Niin siis kyseessä ei ole häät vaan julkaisuseminaari. Reilun vuoden olen tuon työn kanssa urakoinut ja nyt olisi aika sitten julkisesti se esitellä. Toisaalta odotan ja toisaalta haluaisin olla esittelemättä. Teilataanko se täysin? Onko se sittenkin täysin turha ja hyödytön? Entä jos ne nyt päättävätkin sen hylätä? *Huoh*. Ei auta, syveen tai saveen se on nyt vaan tehtävä.

Mutta entä jos seminaarin jälkeen ryssin vielä kypsyyskokeen ja ne epäileekin, että mun työ onkin jonkun muun tekemä... Kyllä huominen varmaan ihan hyvin menee. Jännittää vaan ihan tuhottomasti.

Kuorolaulu on pop!

Olen ala-asteella laulanut koulun kuorossa, yläasteella en halunnut, lukiossa tuli laulettua paljon kuorossa ja sooloa. Sitten se jäikin vain omaksi iloksi laulamiseen.

Kesätyö on poikinut vähän kaikenlaista. Pariviikkoa sitten pärähti puhelimeen kutsu taizé-messun laulukuoroon tai voidaan varmaan puhua ihan kirkkokuorosta. Ajattelin, että käyn kerran katsomassa, että miltä tuntuu ja sen jälkeen voin rauhassa miettiä jatkosta.

Sunnuntai aamuna kävin katsomassa ja kokeilemassa. Ihastuin aivan kokonaan. En edes muista milloin olisi ollut niin avoin ja lämmin ilmapiiri jossain. Ihan mahtavaa. Nautin taizé-messun toisenlaisesta, hiljaisuutta kunnioittavasta rytmistä, nautin laulamisesta ja ennen kaikkea nautin siitä, että tunsin kuuluvani porukkaan, vaikka olin ensimmäistä kertaa mukana.

Tämä kirkkokuoro sopii minun aikatauluihin. Ei varsinaisia sitoumuksia paikalle pääsemisestä. Sellainen ei kolmivuorotyön kanssa onnistuisikaan. Kuoro esiintyy noin kerran kuussa ja harjoittelut on hyvin minimissä. Minä puhun tästä kuorona, mutta joku toinen voisi pitää kuoroamme lauluryhmänä.

Seuraavan kerran pääsen ilmeisesti marraskuussa osallistumaan. Silloin olisi luvassa jotain isompaa, mitä ollaan ehkä mukana toteuttamassa. Saas nähdä. Mutta kyllä kuoro on vaan niin pop!
 

"Mutta suurin niistä on rakkaus." 1 kor. 13

Juttelin tässä taannoin erään nuoren pariskunnan kanssa. Heidän kanssaa oli puhetta elämän realiteeteista ja meidän omista odotuksista elämästä. Puhuimme siitä mitä haluamme ja mihin oikeasti olemme matkalla. Suurinpana viestinä heiltä sainkin sen, että rakkaus osuu kohdalle silloin kuin sitä kaikkein vähiten odottaa. Toinen osapuoli tästä pariskunnasta kertoi, että oli ollut täysin varma siitä, ettei tule koskaan löytämään sellaista ihmistä, joka haluaisi jakaa arjen hänen kanssaan. Nyt tämä pariskunta suunnittelee onnellisesti häitään.

Rakkaus. Mitä se siis on oikeasti? Voiko ihminen, jolla on joku toinen ihminen rinnalla olla etuoikeutettu?

Tuon keskustelun jälkeen mietin itseäni ja omaa elämää. Mietin minua ja kihlattuani. Koin olevani tietyllä tavalla etuoikeutettu. Eihän kukaan muu jaa talouttaa kihlattuni kanssa kuin minä. Kukaan muu ei seiso niin voimakkaasti tukena vaikeina hetkinä kuin oma puoliso. Kenenkään muun kanssa vietetty vapaa-aika ei saa samalla tavalla perhosia lepattamaan vatsan pohjassa tai hymyä nousemaan kasvoille. Olen etuoikeutettu mieheni elämään ja hänen rakkauteensa.

 

Nälkäpäivä

Jälleen eletään sitä aikaa vuodesta, kun kaupoissa ja kaduilla liikkuu lipaskerääjiä. Näillä kerääjillä on Punaisen Ristin keräysliivit päällä. He ovat hyvällä asialla.

Nälkäpäivä on keräyksessä kerätään varoja Punaisen Ristin katastofirahastoon. Varoilla autetaan sekä ulkomailla että Suomessa. On hyvä tietää, että katastrofirahastoon tallennetut varat ovat sitomattomia, eli niitä ei ole ennalta osoitettu tiettyyn kohteeseen. Varoilla voidaan auttaa siellä, missä kulloinkin on suurin hätä. Katastrofirahastosta autetaan esimerkiksi luonnonkatastrofien ja sotien uhreja eri puolilla maailmaa. Lisäksi lahjoituksilla tehdään pitkäaikaista kehitysyhteistyötä. Varoja käytetään myös täällä kotimaassa: apua annetaan henkilöille ja perheille, jotka ovat äkillisissä onnettomuuksissa joutuneet vaikeaan tilanteeseen. Tällainen tilanne voi olla vaikkapa tulipalo, tulva tai rikoksen uhriksi joutuminen. Lähde: http://www.nalkapaiva.fi/

 Minä olin viime vuonna nälkäpäivä keräyksessä mukana kerääjänä. Kokemus oli huimaava ja erittäin opettavainen. Tänä vuonna en valitettavasti ehdi kerääjääksi lähteä, mutta siitä huolimatta aion kantaa korteni kekoon. Kun lipas osuu kohdalleni, aion tiputtaa sinne kolikon. Tavoittena on se, että keräykseen antaisin yhteensä vähintää 10€. Ja jos summa on vielä keräyksen viimeisenä päivänä alle tuon 10€, laitan puuttuvan summan bloggaajien keräyslippaaseen. 

klikkaa ja lahjoita

Koska tämä on haaste, jonka kaappasin Nooran blogista. Nyt ollaan tärkeällä asialla kuitenkin liikkeellä. Haastan tähän ohjeiden vastaisesti kaikki teidät lukijat. Tehdään yhdessä hyvää!

1. Kerro blogissasi Nälkäpäivä-keräyksestä http://www.nalkapaiva.fi/
2. Kirjoita, miten itse kannat kortesi kekoon: lähtemällä lipaskerääjäksi, lahjoittamalla Otto-automaatilla, tilisiirrolla, netissä tai lahjoituspuhelimella vai osallistumalla bloggaajien omaan virtuaaliseen keräyslippaaseen.
3. Halutessasi voit lisätä blogiisi myös bloggaajien keräyslippaan koodin, jonka saat täältä:http://www.lahjoituslipas.fi/nalkapaiva/bloggaajienkerayslipas/ tai kannustaa lahjoittamaan bloggaajien keräyslippaaseen Facebookissa http://www.lahjoituslipas.fi/nalkapaiva/bloggaajienkerayslipas/lahjoita/.
4. Haasta mukaan kaksi bloggaajaa.

Kaikenlaista

Hetki tässä on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Koulu vetelee kirjaimellisesti viimeisiään. Onneksi. Kolmivuorotyön kanssa kun ei siellä jaksaisi ravata alvariinsa. Vielä olisi muutama pikku juttu ennen kuin voi tutkintotodistuksen noutaa. Ja vaikka saisin paperit ulos jo ennen joulukuuta, päätimme viettää vasta joulukuun lopulla valmistujaisia. Ihan vain ajan puutteen vuoksi.

Häitä on suunniteltu. Ei mitenkään ahkeraan, mutta kuitenkin. Kutsukorttien tekemisen aloitin tuossa yhdessä yövuorossa ollessa. Niitä tehdessä pysyi kyllä hereillä todella hyvin. Hieman on kortin ulkonäkö muuttunut siitä ihan ensimmäisestä vedoksesta, jonka tein joskus keväällä. Hyvät niistä tulee, paremmat kuin odotinkaan. Tässä kuvaa kesken eräisestä kortista. Kaikki muu onkin sitten tuttuun tapaan auki. Edelleen. Olenkin miettinyt, että erottaisin häät omaan blogiin... Mutta katsotaan.

Tosiaan viime kuussa kerroinkin uudesta kulkuneuvo. Tässä vielä muutama kuva siitä. Ja kyllä sillä pääsee lujaa, kun laittaa matka vaihteen päälle.

Silloin kun J laittoi sen minulle kuntoon, tuntui pyörällä polkeminen ihan mielettömän vaikealta. Tosin moneen vuoteen en ollut tuollaisella pyörällä mennytkään. Vielä en uskaltaisi ilman käsiä ajaa, mutta uskallan kyllä käden irroittaa tangosta, jotta saan vaihteet vaihdettua.

In English...

Indeed, last month, I told the new vehicle. Here are a few pictures of it. And yes it gets hard, when you put your travel gear.

When J put it to me, in order, it seemed a ridiculous bicycle pedaling hard. However, in many years, I was not that kind of bike gone either. Yet I would not dare to drive with no hands, but I dare yes arm removed the bar to get my gear exchanged.

Ps. tiedän englanninkielisen tekstin sisältävän virheitä. Niihin ei tarvitse puuttua. Kiitos.

Arkea omalla painollaan

Nyt voi melkein huokaista. Paluu normaaliin arkeean alkaa pian. Eilen
sain jätettyä opinnäytetyön esitarkastukseen. Ruotistakin puoltavat
vihdoin vapautusta. Enää ei tarvitse tapella kuin vain englanti läpi,
jos tutkimuslautakunta hyväksyy vapautuksen.

Voin keskittyä töihin, suunnitella häitä ja käyttää vapaa-ajan
johonkin muuhun kuin koulujuttujen tekemiseen. Ja kaikkein parasta on
se, että voin yövuorot katsoa vanhoja klassikko sarjoja.

Olenkin kertonut jo aikasemmin siitä, että olen ihastunut Pieneen
taloon preerialla. Nyt löysin kirjoistakin tutun Pikku-Heidin. Innolla
odotan, että sitä pääsen katsomaan. Toivon, että se on niin hyvä kuin
muisteleten sen olleen.

Kaikkein parasta on se, että nämä sarjat ovat varsinaisia löytöjä.
Ehkä seuraavana hankinta listalle laitankin preeriasta kolmannen ja
neljännen tuotantokauden sekä hovimäen ensimmäisen, jos sen vielä
jostain löytää.

Harmitus

On sääli, että toisten täytyy tulla arvostelaan joka paikassa.

Kirjoitan tänne toisinaan myös englanniksi. Kärsin luki- ja
kirjoitushäiriöstä sekä kielellisestä oppimisvaikeudesta. Vieraat
kielet ovat minulle suuri ongelma ja tämä on ollut paikka, jossa saan
rauhassa harjoitella.

Mutta nyt.. En tiedä viitsinkö enää kirjoittaa tänne muulla kuin
suomenkielellä, koska toiset viilaavat pilkkua ihan joka asiasta.

Niin että kiitos sinulle anonyymi. Olisit voinut toimia edes omalla nimelläsi.

Nuotteja häihin

Vihdoinkin sain sen tehtyä. Nyt on nuotit tilattu häitä varten. nyt vain pitää odottaa, että ne saapuvat ja saan otettua niistä kanttorille kopiot.

Häissämme mennään ja tehdään Enyan tahtiin. Molemmat pidämme hänen musiikistaan paljon. Ehkä paljastan myöhemmin meidän kappale valikoimaa. Tarkistellaan vielä kanttorilta kun nuotit tulevat, että ovatko mahdollisia..

Ongelmana tässä on edelleen kiista siitä että menemmekö ensi vuonna vai vasta 2014. Minä en jaksaisi odottaa yhtään sen enempää kuin on pakko. Niin paljon kun on jo hankittuna. Meidän kannalta se on vain onni, sillä nyt pystytään lyhyellä varoitusajalla järjestämään häät.

Uusi kulkupeli

Mieheni lupaili minulle skootteria työmatkoja varten. Sitä ennen piti kuitenkin jokin kulkupeli saada käyttöön. Ja mitäpä hän löysikään. Vanhan peugeutin. Ihan mahtava. Onhan sillä ikää noin 40 vuotta, mutta toimii ja liikkuu. 

Pienellä kunnostuksella siitä saatiin ihan toimiva. Mitä nyt renkaat piti vaihtaa, kun vanhat olivat niin hapertuneet ja kuljettajan istuin oli myös huonossa kunnossa. Siis puuttui kokonaan. Öljyä joutui lisäämään ihan kunnolla. Vielä pitäisi vaihteet laittaa kuntoon, niin ja katsoa että jarrut varmasti toimii, mutta ne on pikkuvikoja. Avomallihan tämä on kaksi paikkainen, mutta menoa se ei haittaa. Sillä ajelee ihan mielellään työmatkat. Kulutuskin oli ihan kohtuullinen.

Minun peugeut on ihan classikkopeli. On minulla ihana mies, kun se itse tuota ajatteli. Totesi vain, että luistelukelit alkaa olla ohi ja et nyt minun vapaiden aikana on hyvä laittaa menopeli kuntoon. Laittelen kuvia, kuhan saadaan kulkupeli vielä kotiin asti. Nyt se on miehellä.

Now I have a new vehicle. It`s old peugeut. It`s about 40 years old, but still. Now I can go to work that.

My fiance promised me a scooter for commuting to work. Before that, however, was one of the tech vehicle to use. And what he found. Old Peugeut. Pretty awesome. After all, since the age of about 40 years, but it works and moves.

With a little restoration to good condition, it gave quite functional. What now had to change tires when the old ones were so frayed and the driver's seat was also in poor condition. So completely lacking. Oil had increased quite properly. Still should put the gear in order, and then watch the brakes to be working properly, but they are small problems. This is a convertible two-seater, but the cost does not matter. It rides quite happy to commute. Cost Hardly was pretty reasonable.

I peugeut is pretty classikkopeli. I have a wonderful man, when actually produce thought. Stated only that the skating weather is almost over and now you're in my free time is a good idea to place vehicle condition. 

Töiden alettua..

Aloitin torstai-iltana uudessa työpaikassa. Ja olen kuullut viime päivinä päivittelyjä töiden määrästä. Kyllähän sitä itsekin tuli todettua tänä aamuna, että tuntuu, ettei ole viime päivien aikana ehtinyt tekemään mitään muuta kuin töitä töiden perään. Ihmekös tuo kun kolmeen päivään tuli rykäistyä viiden päivän työtunnit, tai no ainakin melkein.  Sen lisäksi, että olen ollut pitkiä päiviä töissä olen rullaluistellut lähes tulkoon kaikki työmatkat.

Työvuoroja (4vrk): 45

Rullaluistelu: 27 km

Nukuttu: n. 17h

Mutta en valita. On oikeasti kiva olla töissä kolmen vuoden koulussa istumisen jälkeen. Ja nämä yövuorot. Näitä tekee ihan mielellään. Tämä on sitä omaa aikaa, jolloin voin olla ja puuhastella omiani samalla kun teen töitä.

Yövuorosta kotiin paluu on kaikkein parasta. Saan kömpiä unilämpimän miehen kainaloon nukkumaan ja tiedän saavani nukkua tarpeeksi. Se on sitä rakkautta, kun toinen otetaan näissä pienissä asioissa huomioon. On helppoa olla rakastettu. 

Kun taidot eivät riitä..

Kun ei taidot riitä, turhautuu. Vaikka miten paljon näkisinkään vaivaa niin en tiedä auttaisiko se mitenkään.. Kai se on kapasiteetista kiinni. Tai sitten jostain muusta.

Olen kateellinen niille, ketkä pystyvät suorittamaan kielten opinnot ilman ponnisteluja. Naurettavaa eikö? Joku voisi sanoa minun olevan pikkumainen, mutta minkäs teet.

Vihaan sitä, kun tekee mitä tahansa ja silti vastaus on hylätty. Missä kulkee se raja? Missä vaiheessa armon oikeasti annetaan käydä oikeudesta? Vai annetaanko ollenkaan?

Mutta se siitä lokakuussa valmistumisesta. Että minä niin vihaan sitä kun joku valmistuminen on kiinni jostain pahuksen kielistä. Niin vihaan... 

Mega Finland 2012: Turku (Osa/Part 3)

Sunnuntai. Kipeänä meni sekin päivä. Konfirmaatio jäi välistä. Kuulemma kipeänä ei mitään asiaa paikalle. Tosin en olisi työkunnossa ollutkaan. Kuumetta noin 38 astetta.  
 
Sunday. Also went to the sick day. Confirmation was between. Reportedly sick no matter the place. However, I would not have been fit for the job at all. A fever of about 38 degrees.


 

 

Megaan emme ehtineet. Oli liian kiire hakea kätköjä. Harmi. Olisi ollut kiva kuulla lopetuspuheet. Citoon kyllä lähdimme. Tottakai. GeoAreena hiljentyi.  Ei enää suurta vilskettä. Vain satunnaisia ihmisiä. 

Mega, we no longer had time. It was too busy to search for caches. Too bad. It would have been nice to hear talk of killing. Yes, we went to Cito. Of course. GeoAreena slowed down. No more big bustle. Only in extraordinary people.

 

 

Megamob keräsi uteliaiden katseita. Mitä tapahtuu? Sen jälkeen suunta takaisin Ruissaloon ja kotiinpäin. Nyt saa syksy jälleen tulla. Mega on ohi. Ensi vuonna uudestaan. Mutta missä ja milloin? Se on vielä auki.  

Megamob attracted curious glances. What will happen? Since then, the direction back to the Ruissalo and back home. It may be autumn again. Mega is over. Next year again. But where and when? It is still open.

 

Mutta tiedätkös mikä tämä on? Tämän näin Ruissalon leirintäalueella. Hetken sai silmiään hieraista ennen kuin uskoi todeksi. Tällähän pääsisi vaikka keskelle metsää majoittumaan, vaikka ei olisi tietä lähimaillakaan.

But you know what this is? I saw this to Ruissalo campsite. After a while got rub his eyes before you believe to be true. 

Koko reissun aikana tuli käveltyä noin 60 000 askelta. Laskettiin, että se lähentelee 50 kilometriä. Reissun aikana haimme noin 200 kätköä. 

During the whole trip was walked 60 000 steps. It was calculated that it is close to 50 miles. During the trip, we picked up about 200 caches.