Anna Pihlajaniemi: Adoptiomatka

Kirja, jota ei malttaisi kädestä pois laskea. Se imaisee mukaansa. Uppoudun syvemmälle. Haluan tietää lisää.

Kirja on niin taidokkaasti kirjoitettu, ettei sen lukemista malttaisi millään lopettaa. Edes hetkeksi. Mitä enemmän lukee niin sitä ennemmän haluaa tietää. Kirja kertoo melkein viiden vuoden odotuksesta. Siitä mitä se on.

Kirjan mukana kulkee vahvat tunteet: Kelpaanko, kaipaus ja toivo. Kysymykset risteilevät päässä urakalla. Vaikka minulla ei ole lapsia, on helppo samaistua Annan tunteisiin. 

"Ostan leluja lapselle, jonka nimeä tai ikää en tiedä."

Adoptiomatka on koskettava tarina tosielämästä. Sen haasteita ja odotuksista. Samalla kirjasta kumpuaa se tunne, että toiset eivät ymmärrä. Silloin kun kyse on biologisesta lapsesta, kukaan ei kyseenalaista, mutta adoption kohdalla usein on toisin. Harva ymmärtää ja usein kysytään kummassa on vika. 

"Kaikkein tärkein määrre puuttuu. En ole kenenkään äiti." "Minulla on oikeus katkeruuteen, sillä: Kaikki muut saavat lapsia, Minä joudun odottamaan lastani enkä ehkä koskaan tule äidiksi."

Epävarmuus tulevasta on pelottavaa. Onko lapsi jo ensi jouluna vai kenties kesänä? Näihin kysymyksiin ei Annalle osattu vastata. Epävarmuus siitä toteutuuko unelma vai ilmoittaako Kiinan viranomaiset, ettei pariskunta saa sieltä lasta. 

"Teillä on nyt pieni tyttö." "Kuinka ihana hän on. Hän on vielä vauva." Meillä on samanlainen nenä."


Ilo ja onni. Suunnattoman suuri rakkaus. Se kaikki on niin käsinkosketeltavaa. Kirjan tunnemaailmaan uppoaa väkisin mukaan, sillä Adoptiomatka on koskettava ja herkkä. Se on antoisa lukukokemus, joka saa ajatukset liikkeelle. Kirja on värikäs ja tunnerikas. Tunteita laidasta laitaan. Ennen kaikkea adoptiomatka on kuvaus prosessista, joka on pitkä ja vaikea. Prosessi, jossa koko elämä tutkitaan ja pengotaan. Kirja on myös kuvaus kansainvälisen adoption byrokratiasta ja ihmisistä sen takana.

Tämä on kirja, jota lämpimästi voin suositella luettavaksi on lapsia tai ei. 

Anna Pihlajaniemi. 2011. Adoptiomatka. Latvia: Tammi.

Uutta kesälukemista

Tänään se kolahti postiluukusta keittiön lattialle. Paketti, jota olenkin jo hetken ehtinyt odottaa. Eihän siinä malttanut kauniisti pakettia avata, kun piti saada kirja käsiin mahdollisimman nopeasti, jotta pääsisin avaamaan sen ja uppoutumaan sen maailmaan.  Tiedän jo valmiiksi, että kirja on koskettava ja suurella tunteella kirjoitettu. Tämän haluan lukea, tunteen kanssa ja miettiä jokaista sanaa joka siihen on kirjoittettu.

Kyseessä on Anna Pihlajaniemen kirjoittama Adoptiomatka, joka pohjautuu tosi tarinaan, heidän, hänen ja hänen miehensä ensimmäiseen adoptiomatkaan. Kirjassaan Anna käy läpi päiväkirjamaisesti kokemaansa ja tunteitaan. Hän on kirjannut kaiken ylös.

Pihjalaniemi on kirjoittanut erittäin suurella tunteella kirjaansa, sillä kirjan tekstistä huokuu se kaipaus ja toivo, joka saa lukijan samaistumaan, elämään kirjan mukana. Kirja on tarkoittettu kaikille. Etenkin niille, jotka ovat itse harkinneet tai miettineet adoptiota. Kirja kertoo koko prosessista Pihlajaniemen perheen näkökulmasta.

Tässä vielä kirjasta tarkempia tietoja:
Anna Pihlajaniemi. 2011. Adoptiomatka. Latvia: Tammi.

Kirjoittelen kirjasta vielä myöhemmin lisää. Nyt jatkan lukemista. Luen ajatuksella ja tunteella. Varaan viereeni nenäliinoja.