Huolia, murheita

Noin pari vuotta sitten kirjoittelinkin noista neidin korvista viimeksi ja tuskailin, että mitä niiden kanssa oikein tekisi. Silloin tilanne lähti parempaan kun käytiin lääkärissä puhkomassa tärykalvot ja tehtiin todellinen ruokaremontti.

Noh nyt ollaan vissiin taas lähtötilanteessa. Korva roikkuu, se kutiaa ja mitä tekee neiti.. Tottakai raaputtaa sitä korvaa ja puistelee päätään. Likaa irtoaa oikein urakalla. Kuivamuonaa ei olla syöty aikoihin ja purkkikamaakin hyvin hyvin vähän.

Eipä sitä oikein ole enää ruoka-aineitakaan mistä voisi karsia. Taitaa siis olla lekuri keikka edessä ja katsotaan taas tilannetta sen mukaan.

Meillä ei sit vissiin enää muuta syödäkään kuin kanaa.. Eipä taida juuri vaihtoehtoja olla. Samalla pitäisi kuitenkin yrittää miettiä, että mistä tuo lapsi saa tarvittavat kuidut, kun ei se noita kasvislevyjä syö..

Vaihtoehdot käy aika vähiin, kun kaikki kuivamuona sisältää kuivapunkkia ja se on yksi mille tuo lapsus reagoi voimakkasti. Nauta laittaa mahan sekaisin ja ärsyttää kuivapunkin tavoin nielua, joka tukkii korvat. Sika aiheuttaa saman, mutta ei ollenkaan niin rajusti. Ankasta kalutaan kopia ankarasti.. Ja nähtävästi myös lammas, jota ollaan tähän asti voitu syödä tukkii korvat, kun nielu ärsyyntyy..

Mitäs siis nyt? Ideoita otetaan vastaan.. Omat neuvot alkaa loppumaan..

Hengissä edelleen

Tuntuu, ettei istumaan ehdi. Töitä riittää ja jos vielä olisi voimia niin helpottaisi huomattavasti niiden tekeminen. kannatti siis viettää lasten leirillä lähes viikko saaristossa ja minkäs muunkaan sieltä kotiin tuo tuliaisena kuin todellisen saaristolaisflunssan. Tehokkaasti helteen kera imee viimeisetkin voimat.

Kuumuus verottaa koko poppoota. Ei millään jaksaisi tehdä mitään. Lähde siinä sitten kävelylle koiran kanssa, kun itse olen kahden askeleen jälkeen läpimärkä ja koira aloittaa rytmikkään läähätyksen heti kun ulko-ovesta pääsee ulos. Bingo ja kesä. Tätähän sitä on oikeasti koko talvi kaivattu. No en.. Tai siis kyllä kesää aina odottaa, koska silloin ei tarvitse rämpiä polvia myöten metsässä kinoksessa, mutta näin kovat lämmöt eivät ole minua eikä kyllä koiruuttakaan varten.

Tämä kesä hidastaa bloginkin päivittämistä. Kun tulen leiriltä kotiin, haluan tehdä jotain muuta kuin istua koneen ääressä. Onhan minulla mies ja koiruus. Heidän kanssa on kiva viettää aikaa. Etenkin tuon miehen, jota nyt sattuu näkemään vaihtelevalla menestyksellä, kun työaika menee ristiin. Tai siis miten se voisikaan mennä ristiin, kun ei minulla ole työaikaa laisinkaan. Pääsipä unohtumaan.

Yhteinen aika on vaan järjestelykysymys ja aah kuinka paljon rakastankaan etätyö mahdollisuutta. Kiitos siis siitä, ettei ole omaa toimistokomeroa, johon voi hautautua pitkäksi työpäiväksi vaan voin oikeasti tarvittaessa ja halutessani tehdä töitä kotoa käsin, vaikka parvekkeella maaten jos nyt siltä sattuu tuntumaan. Onneksi on tuo yksi ripari vielä edessä ja oppituntien suunnittelua. Kesän pelastus.

Niin joo, bongasin yhdestä saksalaisesta sarjasta Platonin kommentin rakkaudesta:

"Rakkaus on vakava mielisairaus"

Niin ja löysin yhden mahtavan blogin, josta kannattaa käydä lukemassa pätkä, jossa pohditaan vaikeita kysymyksiä. Tämän voimin jaksaakin taas jatkaa töiden tekoa. :)

Ukkosta ja ullakolla...

Ulkona jyrisee. Pitäisi lähteä viemään neitokauno ulos. Saas nähdä suostuuko tuo lähtemään mukaan laisinkaan. Noh uskaltautui ainakin pois pöydän alta. Edistystä.

Neitimme on siis paukkuarka. Uudet vuodet on yhtä tuskaa. Mihinkään ei voi neidin vuoksi lähteä, mutta tuleepa ainakin rauhoitettua tilaa omalle kullalle. Nyt tämä ukkosen jylinään reagointi on tullut uutena. Tosin viime aikoinen on J:n mukaan kyllä jylissyt kunnolla. Itse en tiedä kun en ole ollut läsnä.

Kesätyöt alkaa nyt olla ohi. Tänään on konfirmaatioharjoitus ja sunnuntaina viimeinen konfirmaatio. Se oli sitten siinä. Kiitos ja kumarrus. Saan vielä lomaillakin melkein puolitoista viikkoa ennen varsinaisen duunin alkua. Tai jos sitä voi lomailuksi sanoa, kun olisi vielä yksi koulutehtävä ja oppari tehtävänä. Niin ja kielten kokeeseen lukemista myös.

Viikonloppuna olisi myös Mega 2012, johon suuntaamme joko myöhään torstai-iltana tai sitten hyvin aikaisin perjantai-aamuna. Pahus kun itse ei ehdi koko viikonloppua touhusta nauttia konfirmaation takia. No onhan siinä kuitenkin muutama päivä aikaa.


Ps. Kyllä se lapsi pöydän alle palasi ja hyvin nopeasti..

Kaunosielun ruokavalio

Useampi kuukausi on kulunut nyt siitä, kun meidän neiti kävi edellisen kerran eläinlääkärissä. Nyt ei ole onneksi tarvinnut käydä. Ei sen jälkeen kun ruoka meni totaalisesti vaihtoon. Kaunosielu syö onnellisesti raakaruokaa. Pientä hakemista oli, että löytyi sopivat raaka-aineet, mutta nyt kaveri jaksaa kunnolla telmiä ja virtaa riittää.

Oli ihana huomata, että korvat ovat parantuneet täysin. Ei enää pakon omaista raapimista verille asti tai korvien roikottamista muutenkaan. Sofi pitää ylpeinä korviaan pystyssä ja mikä parasta karvat ovat nyt kasvaneet korvien sisäpintaan takaisin.

Otin nyt mökille nappularuokaa mukaan. En paljon, mutta otin kuitenkin. Neiti kun löysi säkkiruokansa kaapista ja tunkin päänsä sen sisään ja onnesta soikeana rouskutti naksuja pois. Lähinnä ajatuksena nyt on se, että saisi sitä pois. Ja jos se alkaa totaalisesti ärsyttämään korvia uudestaan niin sitten säkki hävitetään tai keksitään jokin parempi ratkaisu.

Mutta raakaruokinnasta:

Se ei ole meille juurikaan kalliimpaa kuin mitä on ollut säkkiruoka. Tosin tämä voi puolestaan johtua siitä,           ettemme ole missään määrin sitten pentuajan syöttää neidille mitään markettiruokaa vaan kaikki on jouduttu eläinkaupasta ostamaan.
Käytämme Fanimaliaa. Hyvä eläinkauppa, jossa muistaakseni pelkästään luomuruokaa eläimille. Hyvät valikoimat raakaruokaa. Ja vielä parempi palvelu. Jos vain olisi isompi pakastin niin saisi kerralla ostettua isommat erät. Tosin nyt pakastimesta on yksi lokero Sofin ruokia varten.
Hampaat pysyvät neidillä hyvinä. Ruoka, mitä Sofi syö sisältää paljon luita. Mikäpä olisikaan parempi tapa hoitaa hampaita kun kunnon luun järsiminen. Niin ja tietysti saahan lapsonen myös ihan niitä pururullia, joita tarkoitettu hampaiden hoitoon.

On huomattavasti kivempi katsella koiraa, joka jaksaa tehdä ja jolla ei ole pakonomaista tarvetta raapia itseään verille. Ensimmäkin saa itsekin nukkua huomattavasti paremmin. Rakas se on. Siitä ei mihinkään pääse. Siis koiruus..

5. Kevät tulla porskuttaa

Tämän haasteen löysin blogista HauvaHaaste. HauvaHaaste haastaa koiran omistajia jakamaan kertomaan kuvin koiristaan.

Kevät ja koira on melkein yhtä hyvä yhdistelmö kuin syksy ja koira. Voi sitä hiekan ja kuran määrää, joka kulkeutuu sisälle taloon tasuissa ja mahakarvoissa. Mutta kuitenkin kevät on se aika, kun koiruuskin voi nauttia pitkän talven jälkeen kaikista niistä kevät leikeistä. Näin alkoi meidän ilmoinen kevät Kaunosielun kanssa vappupäivänä.