Kipuilua

Taisin tosiaan kuvitella, että kesäloman aikana saisin venyttelemällä tuon jalan kuntoon. Hölmö minä. Noh nyt olen matkalla röntkeniin. Ehkä sen jälkeen olen taas viisaampi.

Kyllähän tuo jalka oli jo parempi. Loman lopussa kivut olivat lähes kadonneet. Noh työt alkoi ja jalan rasitus sen mukana. Loppuviikosta kivut alkoivat olemaan sietämättömät. Onhan se hyvä katsoa töissä kalenteria ja todeta, että röntken saa vielä odottaa ja että tiistai aamuna ehdin kuvattavaksi. Ihana työ, mutta minkäs teet. En kyllä töitä vaihtaisi siltikään mihinkään.

Oma veikkaus onkin nyt se, että jaloissa on jotain muutakin vikaa kuin vain limapussien tulehdus, joka aiheuttaa luupiikin. Kivut on nyt sitä luokkaa, ettei ne olleet tälläisiä ennen lomaakaan. Ehkä tämän päivän jälkeen olen taas viisaampi.

Jos oppisin menemään lääkäriin ajoissa. Mutta, mutta.. Ongelmana taitaa tällä hetkellä olla se, etten halua sairaslomaa kun haluan olla töissä. Joku saattaisi todeta, että hullu. Hah. Ihan varmasti, sillä ei tässä maailmassa muuten pärjää. Rakastan vaan niin paljon omaa työtäni ja vaikka syksystä on tulossa tiukka, etenkin kipujen kanssa, pidän silti hulluna omasta työstäni, jossa yksikään päivä ei ole samanlainen.

Kaikessa on puolensa, myös sairaslomassa.