Tätä on luvassa:

Kirjoitan elämästä ja ystävyydestä. Kirjoitan siitä kun elämä potkii päähän. Kirjoitan teorioita miehistä, tunteista, parisuhteesta ja siitä kuinka se kestää vaikka töitä tehdään pahimmillaan 12 h/vrk ja ei ehditä kunnolla näkemään. Kirjoitan siitä miten koen ammatillisuuden elämässäni. Joitain vanhoja kirjoituksia, kuten runoja ja satuja, siirtelen tänne arkistojen kätköistä. Myös arjen ilot ja liikkuminen näkyy blogissa.

Toivottavasti viihdyt seurassani. Otan mielelläni vastaan mielipiteitä, ajatuksia ja kommentteja. Sähköpostillakin saa lähestyä: nuvo.niina@gmail.com

Tervetuloa minun maailmaani.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Taas sitä mennään..

Tuntuu, että koko ajan on menossa hetkeksikään ei ehdi pysähtymään. Töitä riittää ja sitä rataa.

Eilen kävin istumassa Joutsassa kokouksessa, jossa toivoin saavani kysymyksiin vastauksen, mutta turhaan. Ihana kummini lupasi katsoa, että löytyykö häneltä papereita, joista olisi minulle apua. Kokous ei oikeastaan minua enää millään tavalla koskenut, mutta jaksoin silti raahautua paikalle, tosin saavuin myöhässä sinnekin heitettyäni ensin J:n Laukaaseen pöyrän kanssa ja autosta käsin kirkkoa varatessa kun ajoin vielä pahasti harhaan.

Kokouksesta hipsin vähin äänin karkuun tauolla ja suuntasin purkeille. Saldona olikin useampi tilastollisesti tärkeä kätkö. Mikäpä siinä ajellessa ja maisemia ihaillessa. Illasta kävin vielä hakemassa J:n kyytiin hänen lenkkinsä päätteeksi. Päivän saldo oli yhteensä reilu 100 kätköä. Ei huono. Toki J teki suurimman työn pyöränsä kanssa.

Kello oli hieman yli puolenyön kun viimein pääsimme kotiin. Koiran ulkoilutus ja sitten vierähti tovi koneen ääressä, kun piti tärkeät paperityöt saada tehdyksi ennen tätä päivää ja työmatkaa. Kello taisikin olla lähempänä puoli kolmea ennen kuin sänkyyn asti pääsi. Pitkä päivähän siitä tuli kun aamulla kello soi puoli seitsemän aikaan ja yökin vielä venähti pitkäksi.

Nyt olen junassa ja matkalla kohti Helsinkiä. Seminaari kutsuu ja kolme päivää meneekin reissatessa ja takaisin Suomeen kun torstaina pääsen saankin kiirehtiä puispan tarkistukseen.

Tämä taitaakin olla tämän vuoden viimeinen ulkomaan matka minun osaltani. Onneksi. Ensi vuonna onkin ihan muut jutut pinnalla. Ehkä ensi vuoden kokonaisteema omassa elämässä keskittyy huomattavasti enemmän häihin kuin matkailuun. Ainakin toivottavasti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti