Se on täällä! Siis joulukuu. Olen odottanut marraskuun alusta joulukuuta kuin kuuta nousevaa. En sen kaiken kiireen ja vilskeen vuoksi, jota joulu tuo tullessaan vaan sen takia, että työtaakka hieman helpottaa ja saan kerättyä akkuja kevääseen. Syksy on ollut rankka ja pitkä ja vapaita on jäänyt viettämättä aika paljon. Tässä kuussa luvassa onkin tuntuva helpotus, sillä työpäiviä on kaiken kaikkiaan vain 13. Onneksi. En varmaan olisi enempää jaksanutkaan.
Mainitsinkin alkusyksyn vai oliko se loppukesän jossain bloggauksessa, että osallistuin Tilda -joulukalenterivaihtoon. Ja vielä viime metreillä ennen joulukuun alkua osallistuin adventtivaihtoon. Minulle tuotiinkin aivan ihana joulukalenteri kotiovelle asti, jonka J ottikin vastaan puolestani, koska en ollut venyneen työpäivän vuoksi vielä kotiin asti ehtinyt. Kuinka malttamattomana odotinkaan ensimmäisen luukun avaamista ja sitä tunsi itsensä melkein pieneksi lapseksi, joka maltttamattomana odottaa jouluaattona lahjojen avaamista. Adventtikalenteri ei ehtinyt perille adventiksi postin temppuilujen vuoksi, mutta tuo ei aittaa. Minun lähettämätkään kalenterit eivät ehtineet, koska en töideni vuoksi ehtinyt niitä ajoissa postiin viemään. Ja kuinka paljon harmittikaan niiden puolesta, joille kalenterit tein. Suunnattomasti toivon, että kalenterit miellyttäisivät vastaanottajiaan.
Tämä vuosi on poikkeus joulukalenterien määrässä. Tildajoulukalentein ja -adventtikalenterin lisäksi minulla on perinteinen veikkauksen joulukalenteri ja tietysti partiolaisten adventtikalenteri, jonka sain tänä vuonna koillis-helsingin lippukunnilta joulutervehdyksenä. Olisin sen varmaan unohtanut ostaa muuten, kun oma joulukalenteri myyjä lopetti partion. Näillä näkymin olen ensi vuonna mahdollisesti itse noita kalentereita myymässä, sillä vuoden alusta olen mukana sisu-partio ryhmässä ylimääräisenä aikuisena ja lisäkäsinä.
Joulukalenterin luukuista onkin paljastunut vaikka mitä kivaa. On enkeliä, korviksia ja kaulakorua. Kuvia laittelen kun koneen ääreen pääsen. Adventtikalenterin luukusta paljastuikin aivan upea tonttulakki, joka on itse tehty. Lisäksi luukussa oli kaikkea muutakin mukavaa.
Mainitsinkin alkusyksyn vai oliko se loppukesän jossain bloggauksessa, että osallistuin Tilda -joulukalenterivaihtoon. Ja vielä viime metreillä ennen joulukuun alkua osallistuin adventtivaihtoon. Minulle tuotiinkin aivan ihana joulukalenteri kotiovelle asti, jonka J ottikin vastaan puolestani, koska en ollut venyneen työpäivän vuoksi vielä kotiin asti ehtinyt. Kuinka malttamattomana odotinkaan ensimmäisen luukun avaamista ja sitä tunsi itsensä melkein pieneksi lapseksi, joka maltttamattomana odottaa jouluaattona lahjojen avaamista. Adventtikalenteri ei ehtinyt perille adventiksi postin temppuilujen vuoksi, mutta tuo ei aittaa. Minun lähettämätkään kalenterit eivät ehtineet, koska en töideni vuoksi ehtinyt niitä ajoissa postiin viemään. Ja kuinka paljon harmittikaan niiden puolesta, joille kalenterit tein. Suunnattomasti toivon, että kalenterit miellyttäisivät vastaanottajiaan.
Tämä vuosi on poikkeus joulukalenterien määrässä. Tildajoulukalentein ja -adventtikalenterin lisäksi minulla on perinteinen veikkauksen joulukalenteri ja tietysti partiolaisten adventtikalenteri, jonka sain tänä vuonna koillis-helsingin lippukunnilta joulutervehdyksenä. Olisin sen varmaan unohtanut ostaa muuten, kun oma joulukalenteri myyjä lopetti partion. Näillä näkymin olen ensi vuonna mahdollisesti itse noita kalentereita myymässä, sillä vuoden alusta olen mukana sisu-partio ryhmässä ylimääräisenä aikuisena ja lisäkäsinä.
Joulukalenterin luukuista onkin paljastunut vaikka mitä kivaa. On enkeliä, korviksia ja kaulakorua. Kuvia laittelen kun koneen ääreen pääsen. Adventtikalenterin luukusta paljastuikin aivan upea tonttulakki, joka on itse tehty. Lisäksi luukussa oli kaikkea muutakin mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti