Tuntuu, ettei istumaan ehdi. Töitä riittää ja jos vielä olisi voimia niin helpottaisi huomattavasti niiden tekeminen. kannatti siis viettää lasten leirillä lähes viikko saaristossa ja minkäs muunkaan sieltä kotiin tuo tuliaisena kuin todellisen saaristolaisflunssan. Tehokkaasti helteen kera imee viimeisetkin voimat.
Kuumuus verottaa koko poppoota. Ei millään jaksaisi tehdä mitään. Lähde siinä sitten kävelylle koiran kanssa, kun itse olen kahden askeleen jälkeen läpimärkä ja koira aloittaa rytmikkään läähätyksen heti kun ulko-ovesta pääsee ulos. Bingo ja kesä. Tätähän sitä on oikeasti koko talvi kaivattu. No en.. Tai siis kyllä kesää aina odottaa, koska silloin ei tarvitse rämpiä polvia myöten metsässä kinoksessa, mutta näin kovat lämmöt eivät ole minua eikä kyllä koiruuttakaan varten.
Tämä kesä hidastaa bloginkin päivittämistä. Kun tulen leiriltä kotiin, haluan tehdä jotain muuta kuin istua koneen ääressä. Onhan minulla mies ja koiruus. Heidän kanssa on kiva viettää aikaa. Etenkin tuon miehen, jota nyt sattuu näkemään vaihtelevalla menestyksellä, kun työaika menee ristiin. Tai siis miten se voisikaan mennä ristiin, kun ei minulla ole työaikaa laisinkaan. Pääsipä unohtumaan.
Yhteinen aika on vaan järjestelykysymys ja aah kuinka paljon rakastankaan etätyö mahdollisuutta. Kiitos siis siitä, ettei ole omaa toimistokomeroa, johon voi hautautua pitkäksi työpäiväksi vaan voin oikeasti tarvittaessa ja halutessani tehdä töitä kotoa käsin, vaikka parvekkeella maaten jos nyt siltä sattuu tuntumaan. Onneksi on tuo yksi ripari vielä edessä ja oppituntien suunnittelua. Kesän pelastus.
Niin joo, bongasin yhdestä saksalaisesta sarjasta Platonin kommentin rakkaudesta:
Kuumuus verottaa koko poppoota. Ei millään jaksaisi tehdä mitään. Lähde siinä sitten kävelylle koiran kanssa, kun itse olen kahden askeleen jälkeen läpimärkä ja koira aloittaa rytmikkään läähätyksen heti kun ulko-ovesta pääsee ulos. Bingo ja kesä. Tätähän sitä on oikeasti koko talvi kaivattu. No en.. Tai siis kyllä kesää aina odottaa, koska silloin ei tarvitse rämpiä polvia myöten metsässä kinoksessa, mutta näin kovat lämmöt eivät ole minua eikä kyllä koiruuttakaan varten.
Tämä kesä hidastaa bloginkin päivittämistä. Kun tulen leiriltä kotiin, haluan tehdä jotain muuta kuin istua koneen ääressä. Onhan minulla mies ja koiruus. Heidän kanssa on kiva viettää aikaa. Etenkin tuon miehen, jota nyt sattuu näkemään vaihtelevalla menestyksellä, kun työaika menee ristiin. Tai siis miten se voisikaan mennä ristiin, kun ei minulla ole työaikaa laisinkaan. Pääsipä unohtumaan.
Yhteinen aika on vaan järjestelykysymys ja aah kuinka paljon rakastankaan etätyö mahdollisuutta. Kiitos siis siitä, ettei ole omaa toimistokomeroa, johon voi hautautua pitkäksi työpäiväksi vaan voin oikeasti tarvittaessa ja halutessani tehdä töitä kotoa käsin, vaikka parvekkeella maaten jos nyt siltä sattuu tuntumaan. Onneksi on tuo yksi ripari vielä edessä ja oppituntien suunnittelua. Kesän pelastus.
Niin joo, bongasin yhdestä saksalaisesta sarjasta Platonin kommentin rakkaudesta:
"Rakkaus on vakava mielisairaus"
Niin ja löysin yhden mahtavan blogin, josta kannattaa käydä lukemassa pätkä, jossa pohditaan vaikeita kysymyksiä. Tämän voimin jaksaakin taas jatkaa töiden tekoa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti