Toukokuussa vietimme 5-vuotispäivää Sipoonkorvessa nuotion ääressä. Toukokouun aikana kävimme myös harjoittelemassa kiipeilyä köysivermeissä. Ehdin käydä päivä visiitillä Tallinnassakin työkavereiden kanssa. Tuolta reissulta tarttui yksi kätkökin mukaan.
Kesäkuu menikin tehokkaasti leirihommissa. Päiväleiri, jonka aikana pääsin minigolfaamaan, käymään Fazerilla ja kävin lasten kanssa visiitillä lähetysjuhlilla. Melkein heti perään oli kesän ensimmäinen rippileiri Karjaan keskiaikasen kirkon lähituntumassa. Sittenpä oli pyörähdys mökillä ja juhannus kotona. Juhannuksen jälkeen vuorossa olikin telttaleiri Hankossa. Sen aikana pääsin kokeilemaan Jaakobin tikkaita ja perinnepurjehdusta.
Heinäkuun mukana tuli toimisto päivät töissä. Arkeen mahtui kuitenkin yllätyksiä ja nautintoja. Päiväreissu Espoon rannikkoalueelle aurinkoisena kesäpäivänä kätköilemään. Päivän aikana oli kaksi kiinniotettua koiraa, jotka olivat ottaneet hatkat. Kasa löydettyjä purkkeja ja hyvinvoiva parisuhde. Kävimme ostamassa pumpattavan kajakin ja tottahan toki sitä täytyi käydä testaamassa kätköilyn merkeissä. Lisäksi puolitoista viikkoa on menty poikkeusjärjestelyillä kahden auton politiikalla. Tämän myötä meille on järjestenyt yhteistä aikaa tälle viikolle, joka ei olisi muuten ollut mahdollista. Löysimme maanantaina itsemme aamupalalta Suomenlinnasta. Päivän käyskentelyn aikana saaliksi saatiin useampi kätkö ja raitisilmamyrkytys. Nyt tulevana maanantaina olisi lähtö kohtaamaan menneisyyden haamuja rippileirille. Riparilta suunta onkin suoraan kohti pohjoista ja nämäkin mahtuvat vielä tämän kuun puolelle.
Tiesittekös muuten, että yhteisen ajan löytäminen on tahtotila. Sitä aikaa löytyy kummasti, kun on kova halu saada viettää aikaa oman rakkaan kanssa. Toisinaan tämä vaatii vain hieman mielikuvistusta. Toki meitä helpottaa minun etätyömahdollisuus.
Koko kesän harmituksia ovat olleet J:n suostuminen muiden hommiin. Joka kerta hampaita kiristelen annan sille luvan tehdä muiden työt etenkin silloin kun kyse on J:n vapaapäivistä. Omalla tavallaan myös kesän eka ripari jäi harmittamaan. Ehkä siinä osittain oli liikaa uutta yhdelle kerralle. Kaikki tuttu ja turvallinen oli tuon leirin kohdalta pois. Tilanne on vaan mikä on ja sillehän en vain mahda mitään. Myös omat kivut kiukuttaa. Ei voi juosta ja luistimiakaan en ole tänä kesänä uskaltanut jalkaan laittaa, koska kivut tulevat aaltoina. Lisäksi olen kipuillut ammatillisesti siitä, että miksi ihmeessä toisten lasten ja nuorten kanssa pinna vaan venyy ja venyy, mutta toisten kanssa se palaa niin helposti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti