Selainen tuossa rakkausrunojen sivuja läpi käyden omia vanhoja runoja. Sieltä löytyy "arkistojen kätköistä" vaikka mitä. Olen joskus ollut hyvinkin ahkera kirjoittaja. Hyvin huomaan sen, että minä olen kirjoittanut silloin kun minulla on ollut paha olla. Valitettavasti tuo taito on jäänyt viime aikoina niin kovin vähällä. En sitten tiedä johtuuko se siitä, ettei ole aikaa kirjoittaa vai pelkäänkö kirjoittavani jotain sellaista joka oikeasti kumpuaisi jostain todella syvältä.
Nämä minun arkistoni tuntuvat olevan kovin laajat. Siellä on runoja, novelleja ja satuja. Tarinoita jokaiseen lähtöön ja osa teksteistä on todellakin tajunnan virtaa ja ajatusten suoraviivaista siirtoa sellaisenaan paperille.
Tämä seuraava runosatu, on yksi niistä, jotka arkistojen seasta hyppäsi silmilleni. Muistan vielä sen hetken kun kynä on saanut kirjoittaa vapaasti. Se tilanne, missä tuokin on kirjoittettu on painettu syvälle sydämeen piiloon lukkojen taakse.
RESU-ENKELI
Pieni enkeli resuinen
istuu pimeässä miettien:
"voi, miksi minulla on paita kovin rikkinäinen
ja muilla ehjä ja puhtoinen?"
Ei Resu-Enkeli tiennyt syytä siihen.
Hän istuu ja pohtii.
Vieräyttää kyyneleen muutaman
ja ne pois kuivaa.
Pomppasi pieni enkeli
resuinen ylös ja Isän luokse riensi:
"Voi Isä Taivainen,
saahan paidan ehjän ja puhtoisen?"
Isä taivaan katsoi
häntä. "Et ole auttanut muita.
Siksi ei paitasi ole ehjä
eikä puhtoinen."
Enkeli resuinen katsoi
Isää miettien:
"Siitäkö se johtuu?
Lennän alas luo lapsosen
ja nostan hymyn pienten kasvojen."
Niin lähti tuo pieni
enkeli resuinen luokse
maan lapsien. Hän heille
salaisuuden kuiskasi:
"Pian on paitani ehjä ja puhtoinen."
Salaisuuden kuultuaan
lasten silmät syttyivät loistamaan.
Silmät lapsosten tuikkeellaan
saivat pienen enkelin paidat uusiutumaan.
Ei enää ollut enkeli resuinen
ja nukahti hän kasvoillaan
hymy onnellinen.
© Niina Alatalo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti