Tätä on luvassa:

Kirjoitan elämästä ja ystävyydestä. Kirjoitan siitä kun elämä potkii päähän. Kirjoitan teorioita miehistä, tunteista, parisuhteesta ja siitä kuinka se kestää vaikka töitä tehdään pahimmillaan 12 h/vrk ja ei ehditä kunnolla näkemään. Kirjoitan siitä miten koen ammatillisuuden elämässäni. Joitain vanhoja kirjoituksia, kuten runoja ja satuja, siirtelen tänne arkistojen kätköistä. Myös arjen ilot ja liikkuminen näkyy blogissa.

Toivottavasti viihdyt seurassani. Otan mielelläni vastaan mielipiteitä, ajatuksia ja kommentteja. Sähköpostillakin saa lähestyä: nuvo.niina@gmail.com

Tervetuloa minun maailmaani.

perjantai 13. tammikuuta 2012

Olenpa miettinyt...

... Paljon kaikenlaista.

Mutta siis tämä tuleva viikonloppu on pyhitetty oikeastaan vain ja ainostaan häiden miettimiseen ja niiden suunnitteluun. No minun pukuhan on jo hallinnassa. Kohta puoliin Suomeen tulossa, mutta muuten kaikki onkin sitten vielä auki. Ehkä tämän viikonlopun häämessut antavat uusia ajatuksia koristeisiin ja korttipolitiikkaan. Mukavinta tässä on se, että J on lähdössä mukaan sinne. Eihän ne häät yksin minua varten ole.

Viimeistä lomaviikkoa viedään myös taas vaihteeksi. Maanantaina olisi taas paluu todelliseen arkeen, kun koulu ja työt pyörivät samaan aikaan. Tiukka kevät tulossa ja samaan aikaan tulee hoidettua ties kuinka monta asiaa. Mutta, nyt voin sanoa rehellisesti, että Onneksi J sanoi, ettei häitä tule ennen kuin koulu on loppu. Tämä päätös on tehty jo aikaisemmin, mutta hyvä näin. Mitäköhän tästä keväästä olisi tullut, jos olisi pitänyt samaan aikaan vielä ajatella koulujuttujen kanssa korttien väsäämistä tai koristeita sen suuremmin.

Koska puku on jo hankittu tuleviin häihin (tosin häiden ajankohta ei ole vielä tiedossa), on pidettävä huolta siitä, että siihen mekkoon varmasti mahtuu. Siinä mielessä meidän yhteinen kuntokuuri on vain hyvästä. J:llä tosin on paino lähtenyt nätisti laskuun toisin kuin taas minulla. Mietimmekin jo, ettei tuo tämän hetkinen ohjelma ole ehkä minulle sopivin tai sitten syy on jossain muualla. Toki minä liikun vähän vähemmän. Mies kun on nyt aloittanut juoksemisen, mutta minä en ole vielä siihen pystynyt kaiken maailman vaivojen takia. Nyt kuitenkin näyttää, että paino on ottanut laskusuunnan. Hitaasti, mutta kuitenkin. Toivotaan, että nyt homma lähtisi kunnolla käyntiin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti