Tätä on luvassa:

Kirjoitan elämästä ja ystävyydestä. Kirjoitan siitä kun elämä potkii päähän. Kirjoitan teorioita miehistä, tunteista, parisuhteesta ja siitä kuinka se kestää vaikka töitä tehdään pahimmillaan 12 h/vrk ja ei ehditä kunnolla näkemään. Kirjoitan siitä miten koen ammatillisuuden elämässäni. Joitain vanhoja kirjoituksia, kuten runoja ja satuja, siirtelen tänne arkistojen kätköistä. Myös arjen ilot ja liikkuminen näkyy blogissa.

Toivottavasti viihdyt seurassani. Otan mielelläni vastaan mielipiteitä, ajatuksia ja kommentteja. Sähköpostillakin saa lähestyä: nuvo.niina@gmail.com

Tervetuloa minun maailmaani.

torstai 17. toukokuuta 2012

Ärsytys, vitutus

Toisinaan nämä pienet kahvittelu hetket perhen kesken voisi vain jättää väliin. Niistä ei saa mitään muuta kuin pahan mielen, kun eräs kiistää kaiken sanomansa. Näitä sen sanomisia on nyt vuoden verran työstetty useamman eri ihmisen kanssa ja edelleen sen kieltämiset aiheuttaa voimakkaat tunnemyrskyt.

Miksi se ei voi myöntää sanoneensa jotain vaan miksi pitää joka kerta olla kieltämässä? Miksi se ei edes joskus voi myöntää omia virheitään vaan väittää, että minä olen itse keksinyt kaiken? Miksi tämä menee aina jossain vaiheessa tähän? Miksi?

Minä en vaan enää ymmärrä. Kaiken muun sanomisensa se muisti, mutta ei sitä, minkä takia minulle lähestulkoon täysin ventovieras ihminen haukkui minut vuosi sitten pystyyn siskoni hääpäivänä. Niin minullehan on annettu ammatilliset valmiudet kohdata muiden ongelmat, joten on itsekästä olla niitä käyttämättä. Niin, että loppupelissä kenen vika se oli, että minä paloin loppuun ja romahdin täysin?

3 kommenttia:

  1. Mm.... veti vähän sanattomaski, mutta kykenen tietyllä tapaa samaistumaan tilanteeseen.

    Koeta kestää :')

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Voimia tässä tarvitaankin. Tiukka kevät näkyy tunteissakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan... mutta kohta tulee kesä ja toivon mukaan myös helpotus kiireeseen. :)

      Poista