Marraskuussa kun aloitin tämän hetkisen työni, sain kuulla muutamasta ihmisestä, joille heidän asiakkaansa ovat tärkeitä. He pyrkivät kohtaamaan, jokaisen asiakkaan siinä hetkessä ja niillä eväillä, joita heillä on käytössä.
Ensimmäinen tosikertomys oli invataksin kuljettajasta. Hän kertoi, kuinka tarvittaessa auttaa asiakasta pukeutumaan ja saataa hänet tarvittaessa myös sisään kauppaan tai apteekkiin tai asiakas onkaan menossa. Tämä taksikuski kertoi, että hän saattaa asiakkailleen olla ainut keskustelukumppani päivän aikana. Hän koki työssään tarvitsevansa suuria korvia ja pientä suuta.
Toisena tositarinana oli kampaaja. Hän kertoi, että asiakkaat saattavat aikansa aikana nostaa esiin vaiekitakin asioita ja eikä tämä kampaaja aina osaa heille mitään vastata. Hän koki tärkeänä, että hän vain on siinä tilanteessa ja kuuntelee. Hänen mukaansa on parempi, mitä pienemmän suun omistaa, jotta korvilla olisi helpompi kuulla. Pelkällä läsnä ololla on jo suuri vaikutus.
Kummallakin, niin taksikuskilla kuin kampaajallakin, on jotain yhteistä. Molemmilla on suuri sydän ja halu kohdata ihmisiä heidän arjessaan. Molemmat nostivat esille yksinäisyyden ja sen vaikutuksen elämään. Kummankin mielestä ihminen tarvitsee sitä, että voi jakaa asioita ja että he tulisivat kuulluksi.
Mielestäni tuo taksikuski ja kampaaja eivät ole vain arjen enkeleitä, he ovat silmissäni niitä arjen sanjareita, joiden ääni toisen ihmisen välittämisestä hukkuu helposti suurkaupunngin meteliin. He ovat niitä ihmisiä, joiden teolla on suuri merkitys muille.
Ensimmäinen tosikertomys oli invataksin kuljettajasta. Hän kertoi, kuinka tarvittaessa auttaa asiakasta pukeutumaan ja saataa hänet tarvittaessa myös sisään kauppaan tai apteekkiin tai asiakas onkaan menossa. Tämä taksikuski kertoi, että hän saattaa asiakkailleen olla ainut keskustelukumppani päivän aikana. Hän koki työssään tarvitsevansa suuria korvia ja pientä suuta.
Toisena tositarinana oli kampaaja. Hän kertoi, että asiakkaat saattavat aikansa aikana nostaa esiin vaiekitakin asioita ja eikä tämä kampaaja aina osaa heille mitään vastata. Hän koki tärkeänä, että hän vain on siinä tilanteessa ja kuuntelee. Hänen mukaansa on parempi, mitä pienemmän suun omistaa, jotta korvilla olisi helpompi kuulla. Pelkällä läsnä ololla on jo suuri vaikutus.
Kummallakin, niin taksikuskilla kuin kampaajallakin, on jotain yhteistä. Molemmilla on suuri sydän ja halu kohdata ihmisiä heidän arjessaan. Molemmat nostivat esille yksinäisyyden ja sen vaikutuksen elämään. Kummankin mielestä ihminen tarvitsee sitä, että voi jakaa asioita ja että he tulisivat kuulluksi.
Mielestäni tuo taksikuski ja kampaaja eivät ole vain arjen enkeleitä, he ovat silmissäni niitä arjen sanjareita, joiden ääni toisen ihmisen välittämisestä hukkuu helposti suurkaupunngin meteliin. He ovat niitä ihmisiä, joiden teolla on suuri merkitys muille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti