Tätä on luvassa:

Kirjoitan elämästä ja ystävyydestä. Kirjoitan siitä kun elämä potkii päähän. Kirjoitan teorioita miehistä, tunteista, parisuhteesta ja siitä kuinka se kestää vaikka töitä tehdään pahimmillaan 12 h/vrk ja ei ehditä kunnolla näkemään. Kirjoitan siitä miten koen ammatillisuuden elämässäni. Joitain vanhoja kirjoituksia, kuten runoja ja satuja, siirtelen tänne arkistojen kätköistä. Myös arjen ilot ja liikkuminen näkyy blogissa.

Toivottavasti viihdyt seurassani. Otan mielelläni vastaan mielipiteitä, ajatuksia ja kommentteja. Sähköpostillakin saa lähestyä: nuvo.niina@gmail.com

Tervetuloa minun maailmaani.

torstai 28. helmikuuta 2013

Äänettömyyden ilo

Ihmettelen suuresti, miksi en osaa sairastaa. Miksi en osaa jäädä kotiin, vaikka lähiesimiehen mukaan meillä voi sairastaa hyvällä omalla tunnolla. Ehkä kyse on periksiantamattomuudesta tai siitä ettei luonne vaan anna periksi. Tai ehkä kyse on siitä, että jos minä en raahaudu töihin niin ei kukaan muu tee minun töitäni. Ne odottavat sitten moninkertaisena toimistossa.

Tänään kyllä huomattavasti parempi olo kuin eilen. Huomenna ajattelin jäädä kotiin sairastamaan. Toki sitä pitää itsensä saada kuntoon. Töissä sanoivat että olisi kotiin pitänyt lähteä. En voinut. Vielä on yksi tärkeä palaveri jäljellä, jonka haluan kunnialla hoitaa pois järjestyksestä.

Oli äänettömästä työpäivästä iloakin. Seuraava lukuvuosi on nyt toiminnallisesti suunniteltu samoin ensi syksyn aamunavaukset sain sijoitettua kohdilleen. Vähemmän töitä jossain määrin ja helpompi suunnitella ensi vuoden budjettia kun on jotain pohjaa, mihin suunnitella.

Ehkä olen hullu, kun kipeänä teen töitä, mutta minkäs sille mahtaa. Hommat täytyy vain saada tehtyä pois alta. Kotiin en jää ellei ole aivan pakko.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti