Tätä on luvassa:

Kirjoitan elämästä ja ystävyydestä. Kirjoitan siitä kun elämä potkii päähän. Kirjoitan teorioita miehistä, tunteista, parisuhteesta ja siitä kuinka se kestää vaikka töitä tehdään pahimmillaan 12 h/vrk ja ei ehditä kunnolla näkemään. Kirjoitan siitä miten koen ammatillisuuden elämässäni. Joitain vanhoja kirjoituksia, kuten runoja ja satuja, siirtelen tänne arkistojen kätköistä. Myös arjen ilot ja liikkuminen näkyy blogissa.

Toivottavasti viihdyt seurassani. Otan mielelläni vastaan mielipiteitä, ajatuksia ja kommentteja. Sähköpostillakin saa lähestyä: nuvo.niina@gmail.com

Tervetuloa minun maailmaani.

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Ääni

Ääni on sitten kummallinen juttu. Sitä osaa kaivata vasta sitten kun se lähtee. Kuiskaamalla pystyy jonkun verran puhetta tuottamaan. Kevät siis tulee ja ilmat lämpenevät ennen seuraavia pakkasia.

Toisaalta on mukava olla hiljaa. On helpompi kuunnella muita, kun säästää omaa ääntään, jotta voi sanoa ne tärkeät asiat. Toki tämä äänen puuttuminen vaikeuttaa hieman tuota työn tekoa. Eihän tässä äänen puuttumisessa mitään vikaa ole, mutta samaan aikaan lihakset huutaa hoosiannaa kilpaa pään kanssa ja lääkkeillä ollaan pystyssä. Lähdin töihinkin, vaikka periaatteessa olisin voinut jäädä kotiin sairastamaan, kun kuume ei nouse.

Joku voisi sanoa, että olen hullu. Turhaan en halua pois töistä olla. Eikä nyt ole aikaa sairastaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti