Aamulla junaan noustessani lueskelin päivän metrolehteä. Tavalliseen tapaani siirryin suoraan tehhkstiviestipalstalle. Sitä lukiessa kun tietää, mitkä asiat ovat keskusteluissa pinnalla. Ensimmäisenä silmiini osui viesti, jonka oli kirjoittanut nimimerkki vihainen.
"Minua ihmetyttää tämä kiusaamiskeskustelu, missä keskitytään vain kiusattujen ongelmiin. Onko jonkun mielestä toisia kiusaava lapsi, saatika aikuinen todella henkisesti terve tai normaali. Eikö terveen lapsen tulisi osata leikkiä ja aikuisen osata toimia sosiaalisesti ihmissuhteissa. Jos on toisin, minun psykologian opintoni ovat menneet täysin metsään. Olisi kannattanut opetella tappelemaan."
Lapset osaavat olla toisilleen todella julmia. Jos poikkeaa yhtään muista tai yrittää rohkeasti olla oma itsensä, saa etenkin lapsi kuulla siitä ikätovereiltaan. Kaikkien pitäisi kasvaa samassa muotissa ja olla samannäköisiä, jotta ulkonäöstä ei kiusattaisi. Mutta tuskin sekään auttaisi. Sitten keksittäisiin vain uusi kiusaamisen aihe.
Kiusaaminen on kumma juttu. Monet koulut ovat mukana KIVA -kouluhankkeessa. Hankehan on kiusaamisen vastainen hanke, mutta todellisuudessa se on opettajille vain syy sulkea silmät kiusaamuselta. "Ei meillä tapahdu kiusaamista, meillä on tämä KIVA -kouluhanke." KIVA -koulu ei poista kiusaamista, vaan se on opettajille menetelmä, jonka avulla kiusaaminen voidaan saada oikeasti kuriin. Mutta jos vaan tuudittaudutaan siihen ajatukseen, että kyseinen hanke poistaa kaikki ongelmat, ollaan pahasti hakoteilla.
Tässä taannoin syksyllä Keski-Uusimaa lehdessä eräs vanhempi kritisoi kotikaupunginsa toimintatapoja ja sitä, ettei koululuokassa terrorisoivaa oppilasta, joka kiusaa muita saada kuriin. Tämän kiusaajan uhri joutui siirtymään toiseen kouluun. Vastaavia tarinoita kuulee liian usein.
Tämä lapset, jotka ovat kiusaajia, tuhoavat omalla toiminnallaan paljon. He tuhoavat uhriensa itseluottamuksen ja rohkeuden. Ja lapsi, joka tulee itkien koulusta kotiin ei pysty ymmärtämään, että miksi juuri hän ja mitä vikaa hänessä on, että hän saa sellaisen kohtalon. Eihän hän voi sitä, ymmärtää, kun ei sitä voi ymmärtää kukaan muukaan. Nämä koululuokan kiusaajat saavat jatkaa touhujaan KIVA -kouluhankkeen ansiosta. "Ei meidän koulussa kiusata, kun meillä on tämä KIVA -kouluhanke." Nämä kiusaajaoppilaat ovat niitä tulevaisuuden aikuisia, joilta puuttuvat sosiaaliset taidot. He etsivät aina itselleen uusia uhreja, joita he voisivat alentaa.
Onko kiusaaminen siis ihan oikeasti kiusatun syy? Ja miksi ihmeessä koulu saa sulkea silmät asialta? Kenessä on vika? Kehtaampa väittää, että vika on aika pitkälle kotona. Jos vanhemmat eivät pysty näkemään sen oman Ville-Maijan todellisia kasvoja niin vanhemmat ovat vastuussa kasvattamasta hirviöstään ja hänen aikaansaannoksistaan.
Niin hyvässä kuin pahassakin.
"Minua ihmetyttää tämä kiusaamiskeskustelu, missä keskitytään vain kiusattujen ongelmiin. Onko jonkun mielestä toisia kiusaava lapsi, saatika aikuinen todella henkisesti terve tai normaali. Eikö terveen lapsen tulisi osata leikkiä ja aikuisen osata toimia sosiaalisesti ihmissuhteissa. Jos on toisin, minun psykologian opintoni ovat menneet täysin metsään. Olisi kannattanut opetella tappelemaan."
Lapset osaavat olla toisilleen todella julmia. Jos poikkeaa yhtään muista tai yrittää rohkeasti olla oma itsensä, saa etenkin lapsi kuulla siitä ikätovereiltaan. Kaikkien pitäisi kasvaa samassa muotissa ja olla samannäköisiä, jotta ulkonäöstä ei kiusattaisi. Mutta tuskin sekään auttaisi. Sitten keksittäisiin vain uusi kiusaamisen aihe.
Kiusaaminen on kumma juttu. Monet koulut ovat mukana KIVA -kouluhankkeessa. Hankehan on kiusaamisen vastainen hanke, mutta todellisuudessa se on opettajille vain syy sulkea silmät kiusaamuselta. "Ei meillä tapahdu kiusaamista, meillä on tämä KIVA -kouluhanke." KIVA -koulu ei poista kiusaamista, vaan se on opettajille menetelmä, jonka avulla kiusaaminen voidaan saada oikeasti kuriin. Mutta jos vaan tuudittaudutaan siihen ajatukseen, että kyseinen hanke poistaa kaikki ongelmat, ollaan pahasti hakoteilla.
Tässä taannoin syksyllä Keski-Uusimaa lehdessä eräs vanhempi kritisoi kotikaupunginsa toimintatapoja ja sitä, ettei koululuokassa terrorisoivaa oppilasta, joka kiusaa muita saada kuriin. Tämän kiusaajan uhri joutui siirtymään toiseen kouluun. Vastaavia tarinoita kuulee liian usein.
Tämä lapset, jotka ovat kiusaajia, tuhoavat omalla toiminnallaan paljon. He tuhoavat uhriensa itseluottamuksen ja rohkeuden. Ja lapsi, joka tulee itkien koulusta kotiin ei pysty ymmärtämään, että miksi juuri hän ja mitä vikaa hänessä on, että hän saa sellaisen kohtalon. Eihän hän voi sitä, ymmärtää, kun ei sitä voi ymmärtää kukaan muukaan. Nämä koululuokan kiusaajat saavat jatkaa touhujaan KIVA -kouluhankkeen ansiosta. "Ei meidän koulussa kiusata, kun meillä on tämä KIVA -kouluhanke." Nämä kiusaajaoppilaat ovat niitä tulevaisuuden aikuisia, joilta puuttuvat sosiaaliset taidot. He etsivät aina itselleen uusia uhreja, joita he voisivat alentaa.
Onko kiusaaminen siis ihan oikeasti kiusatun syy? Ja miksi ihmeessä koulu saa sulkea silmät asialta? Kenessä on vika? Kehtaampa väittää, että vika on aika pitkälle kotona. Jos vanhemmat eivät pysty näkemään sen oman Ville-Maijan todellisia kasvoja niin vanhemmat ovat vastuussa kasvattamasta hirviöstään ja hänen aikaansaannoksistaan.
Niin hyvässä kuin pahassakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti