Eilen kävin istumassa töiden jälkeen ystäväpariskunnan luona kahvilla. Kyllähän siinä tovi vierähti useamman vuoden kuulumisia vaihtaessa ja samalla maailmaa parantaen.
Jälleen huomasin sen, että vaikka olen näiden ystävien kanssa hyvin erilainen, oikeastaan lähes toisesta puusta veistetty, jaamme hyvin samankaltaisen ajatusmaailman. Koin omaavani sosiaalisen elämän edes sen pienen hetken ajan.
Toisinaan vuosien tauko näkemiselle tekee hyvää. Yhteisille muistoille pystyi nauramaan ja hiemaa hilpeyttä herätti se muisto, jossa olen täysin tosissani ilmoittanut rupeavani nunnaksi. Tai hieman vakavammin keskusteltu muistosta, jossa olen ilmoittanut, etten halua omia lapsia vaan adoptoitun.
Nyt kun mietin tuota aikaa, huomaan tietyllä tavalla kaipaavani sitä määrätietoista ja sanavalmista nuorta, joka silloin olin. Maailmaa voi parantaa askel kerrallaan, mutta siihen ei yksi ihminen riitä.
Hyvässä seurassa maailman parantaminen on parasta. Ystävät ymmärtävät puolittaisia lauseita ja osan siitäkin, mitä ei ääneen sanota. Vaikka nykyään haluaisinkin diologisen lapsen, ei kuitenkaan ajatus adoptiosta ole pois suljettu. Kumpi vain, niin rakkautta riittää ihan yhtä paljon.
Lähetetty Windows Phonesta
Jälleen huomasin sen, että vaikka olen näiden ystävien kanssa hyvin erilainen, oikeastaan lähes toisesta puusta veistetty, jaamme hyvin samankaltaisen ajatusmaailman. Koin omaavani sosiaalisen elämän edes sen pienen hetken ajan.
Toisinaan vuosien tauko näkemiselle tekee hyvää. Yhteisille muistoille pystyi nauramaan ja hiemaa hilpeyttä herätti se muisto, jossa olen täysin tosissani ilmoittanut rupeavani nunnaksi. Tai hieman vakavammin keskusteltu muistosta, jossa olen ilmoittanut, etten halua omia lapsia vaan adoptoitun.
Nyt kun mietin tuota aikaa, huomaan tietyllä tavalla kaipaavani sitä määrätietoista ja sanavalmista nuorta, joka silloin olin. Maailmaa voi parantaa askel kerrallaan, mutta siihen ei yksi ihminen riitä.
Hyvässä seurassa maailman parantaminen on parasta. Ystävät ymmärtävät puolittaisia lauseita ja osan siitäkin, mitä ei ääneen sanota. Vaikka nykyään haluaisinkin diologisen lapsen, ei kuitenkaan ajatus adoptiosta ole pois suljettu. Kumpi vain, niin rakkautta riittää ihan yhtä paljon.
Lähetetty Windows Phonesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti