Pitkään tuossa jo hyvin menikin. Edellisestä itkun puuskasta on kulunut jo tovi aikaa, mutta nämä jaksojen vaihdokset ottavat aina hieman koville. Pian on tämä jakso kokonaan ohi ja jäljellä on vain kasa tehtäviä, jotka pitäisi saada tehtyä. Muttaa kun en saa itsestäni kiinni, että pistäisin perseeni penkkiin ja avaisin sen läppärin.
Mutta nämä jaksojen vaihdot.. Jälleen pitäisi ”uudelle” opettajalle selittää, että missä mennään ja todeta, etten mitenkään pysty välttämättä palauttamaan tehtäviä aikataulun mukaan. Ja jälleen kerran tämän toteamuksen jälkeen tuli se itkun purkaus ja heti perään turhautuminen. Miksi kaikki on jotenkin niin hankalaa..?
Kieltämättä raukkamainen olo on. Miksi romahdus juuri nyt kun kaikki tuntui olevan ok?
Mutta nämä jaksojen vaihdot.. Jälleen pitäisi ”uudelle” opettajalle selittää, että missä mennään ja todeta, etten mitenkään pysty välttämättä palauttamaan tehtäviä aikataulun mukaan. Ja jälleen kerran tämän toteamuksen jälkeen tuli se itkun purkaus ja heti perään turhautuminen. Miksi kaikki on jotenkin niin hankalaa..?
Kieltämättä raukkamainen olo on. Miksi romahdus juuri nyt kun kaikki tuntui olevan ok?
Noita romahduksia tulee kaikille, etkä tosiaankaan ole ainoa. Se on kamala tunne kun vain on ja tuntuu ettei mitään saa tehtyä. Silloin vain itkee ja on turhautunut.
VastaaPoistaTuntuu kummalta antaa neuvoja, mutta varmasti kaikki kohta paranee. Tällaiset ovat normaaleja rankoissa kohdissa elämää/opiskelua.
... itselläni on sama tunne nyt tenttiaikanani...
:)
Kyllä tämä tästä. Pitkään vain olikin niin hyvä olo.
VastaaPoista