1. Ensimmäinen

Tämän haasteen löysin blogista HauvaHaaste. HauvaHaaste haastaa koiran omistajia jakamaan kertomaan kuvin koiristaan. Tämä haaste on ensimmäinen. Ja mitäpä muutakaan voisi olla luvassa kuin Kaunosielun pentukuvia.

Kaunosielusta eli Sofi neidistä kerroinkin jo laajemmin täällä. Mutta siis nyt varsinaiseen asiaan.

Tässä on Sofin ensimmäinen automatka meidän kanssamme. Olimme varanneet murulle pienen maton mukaan pehmikkeeksi sekä sammakkolelun turvaksi. Lapsi kuitenkin nukkui yli puolet matkasta, milloin jalkojeni välissä kippuralla ja milloin sylissä, puoliksi takin sisällä piilossa.

Tämä kuva on otettu Kaunosielun ensimmäiseltä pitkältä metsälenkiltä. Neito oli silloin kyllä vielä niin kovin pieni, että suurin osa matkasta taisi taittua vielä sylissä matkustaen. Urheasti neiti kyllä viipotteli menemään pienillä tassuillaan ja oli lapsi vielä sitä mieltä, ettei mikään voita sammaltyynyä. Millään ei olisi halunnut matkaa lähteä tästä jatkamaan. Tällä samalla reissulla lapsella tuli huoli siitä, että missä on lauma. Kokoajan olisi pitänyt pysyä yhdessä.




Tässä on ensimmäinen suukko mikä on kameralla saatu ikuistettua. Meillä meni pitkään, ennen kuin Sofi suostui liikkumaan kotona muuten kuin ruokakupille. (Siis useampi päivä) Siinä vaiheessa kun neiti on alkanut liikkumaan sisällä on hän tullut sohvan viereen ja katsonut niillä ruskeilla silmillään niin anovasti, että hänet on nostettu syliin. Pieniä suukkojahan siitä on saanut palkaksi ja lämpimän kerän syliin sikeään uneen.







Tässä näkyy Kaunosielun ensimmäinen lelu. Samainen sammakko oli jo mukana silloin kuin haimme neidin kotiin, mutta vasta myöhemmin sammakosta tuli suosikkilelu.

Sammakko oli myös pitkään kaapin päällä piilossa odottamassa, että ehdin sen korjata. Korjauksen jälkeen sammakko sai suuren suosion siihen asti, että se revittiin riekaleiksi kyljessä oleen reiän vuoksi.

Tässä totutellaan ensimmäistä kertaan veteen. Kyllä kiehtoi ihan hirveästi, mutta pelotti varmaan varmaan vielä enemmän. Ihan ensimmäinen kosketus veden kanssa lapsella oli se, kun se tippui jokeen ollessaan mieheni kanssa metsässä.

Taisivat kumpikin säikähtää silloin pahasti. J kun oli saanut neidon ylös vedestä, otti Sofi jalat alleen ja oli juossut samoin tein autolle turvaan.

Autosta onkin muodostunut Sofille turvapaikka. Mökilläkin se menee kovia ääniä pakoon ennemmin autoon kuin mökkiin.

Meidän lapsi kohtasi elämänsä ensimmäistä kertaa kilpikonnan. Kovin mielellään se olisi halunnut kuonolla tuuppia, tai siltä se ainakin vaikutti, mutta emme tainneet antaa siihen mahdollisuutta.

Tässä on Sofin ihan ensimmäinen koirakaveri. Pentuna Sofi ei pitkään aikaan suostunut leikkimään kenenkään muun kanssa. Muiden koirien ollessa puitossa Kaunosielu istui penkillä jonkun ihmisen kainalossa. Mutta kun jäljelle jäivät vain Sofi ja hänen kaverinsa oli meno villiä.