Kun Jeesus jakoi pääsiäisleivän ja -viinin opetuslapsilleen, hän teki niistä oman ruumiinsa ja verensä vertaiskuvia. Kiirastorstain kirkossa istuessani mietin ehtoollisen merkitystä. Se, että me saamme
mennä valmiiseen pöytään ja tietää, että me ollemme kutsuttuja ja
haluttuja ruokavieraita, on mielestäni jotenkin merkittävä. En minä
halua kenenkään luokse tuppautua väkisin. Kirkossa ollessa ei sellaista
oloa ole. Minut on kutsuttu sellaisenaan kuin olen.
Kiirastorstaina sammuivat kirkon valot kolmeksi päiväksi. Kirkkoon saapui pimeys, johon vain yksi kynttilä jätettiin tuomaan valoa. Se kynttilä on kärsivän Kristuksen.
Pitkänäperjantaina
muistelemme sitä päivää, jolloin Jeesus kuoli ristillä kaikkien hylkäämänä. Voisinko minä tehdä niin suuren teon kuin Jeesus teki kuollessaan ristillä muiden ihmisten syntien tähden? Olisinko minä voinut luopua ainoasta lapsestani samalla tavalla kuin Jumala? En usko.
Pitkänä perjantaina kirkko on pimeä. Se on puettu suruhuntuun. Papit kulkevat mustissa kaavuissa ja valoa ei ole. On vuoden synkin päivä.
Pääsiäisyön messussa aloitetaan pääsiäiseen valmistautuminen. Kirkko kokee valaistumisen, asteittain ja vähitellen. Samalla tavalla kuin kiirastorstaina se koki pimentymisen.
Pääsiäinen on
suuri riemujuhla. Kolmantena päivänä kuolemansa jälkeen Jeesus heräsi henkiin ja palasi vielä opetuslastensa juokkoon. Pääsiäismunat kertovat meille uudesta elämästä. Munassa uusi elämä on
vielä kätketyssä muodossa, kuoren sisällä. Munan kuori kuvaa Kristuksen sinetöityä
hautaa, joka murtuu auki.
Pian myös
luonto herää uudelleen eloon. Voidaan ajatella, että talvi on Jeesuksen
kuolema. Lumi peittää kaiken vihreän alleen. Keväällä aurinko sulattaa lumen ja
luonto herää uudestaan henkiin.
Siunattua pääsiäisen aikaa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti