Tätä on luvassa:

Kirjoitan elämästä ja ystävyydestä. Kirjoitan siitä kun elämä potkii päähän. Kirjoitan teorioita miehistä, tunteista, parisuhteesta ja siitä kuinka se kestää vaikka töitä tehdään pahimmillaan 12 h/vrk ja ei ehditä kunnolla näkemään. Kirjoitan siitä miten koen ammatillisuuden elämässäni. Joitain vanhoja kirjoituksia, kuten runoja ja satuja, siirtelen tänne arkistojen kätköistä. Myös arjen ilot ja liikkuminen näkyy blogissa.

Toivottavasti viihdyt seurassani. Otan mielelläni vastaan mielipiteitä, ajatuksia ja kommentteja. Sähköpostillakin saa lähestyä: nuvo.niina@gmail.com

Tervetuloa minun maailmaani.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Pääsiäisen aikaa


Hiljaisen viikon torstaita kutsutaan kiirastorstaiksi. Silloin Jeesus asetti ehtoollisen. Jeesus ja opetuslapset viettivät pääsiäisateriaa yhdessä. Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Ottakaa, tämä on minun ruumiini.” Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa ja antoi opetuslapsilleen ja he kaikki joivat siitä. (Mar. 14:22-23)
Kun Jeesus jakoi pääsiäisleivän ja -viinin opetuslapsilleen, hän teki niistä oman ruumiinsa ja verensä vertaiskuvia. Kiirastorstain kirkossa istuessani mietin ehtoollisen merkitystä. Se, että me saamme mennä valmiiseen pöytään ja tietää, että me ollemme kutsuttuja ja haluttuja ruokavieraita, on mielestäni jotenkin merkittävä. En minä halua kenenkään luokse tuppautua väkisin. Kirkossa ollessa ei sellaista oloa ole. Minut on kutsuttu sellaisenaan kuin olen.
Kiirastorstaina sammuivat kirkon valot kolmeksi päiväksi. Kirkkoon saapui pimeys, johon vain yksi kynttilä jätettiin tuomaan valoa. Se kynttilä on kärsivän Kristuksen.  
Hiljaisenviikon perjantaita kutsutaan pitkäksiperjantaiksi. pitkänperjantain nimi kuvastaa Jeesuksen pitkää kärsimystä ennen kuolemaa. Pitkänäperjantaina Jeesus ristiinnaulittiin. Ihmiset huusivat hänelle: ”Jos sinä todella olet Jumalan Poika, miksi et pelasta itseäsi?” Jeesus pyysi, että Jumala antaisi heille anteeksi. Ennen kuolemaansa Jeesus huusi Jumalalle: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” ja pian sen jälkeen Jeesus huusi ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni!”. Tämän jälkeen Jeesus kuoli.
Pitkänäperjantaina muistelemme sitä päivää, jolloin Jeesus kuoli ristillä kaikkien hylkäämänä. Voisinko minä tehdä niin suuren teon kuin Jeesus teki kuollessaan ristillä muiden ihmisten syntien tähden? Olisinko minä voinut luopua ainoasta lapsestani samalla tavalla kuin Jumala? En usko. 
Pitkänä perjantaina kirkko on pimeä. Se on puettu suruhuntuun. Papit kulkevat mustissa kaavuissa ja valoa ei ole. On vuoden synkin päivä. 
Pääsiäisyön messussa aloitetaan pääsiäiseen valmistautuminen. Kirkko kokee valaistumisen, asteittain ja vähitellen. Samalla tavalla kuin kiirastorstaina se koki pimentymisen. 
Raamatussa kerrotaan kuinka, varhain sunnuntaiaamuna kolme naista saapui Jeesuksen haudalle. Heitä odotti suuri yllätys kun hauta oli tyhjä. Enkeli puhui naisille ” Miksi hiivit hänen haudalleen? Hän ei ole enää täällä. Etkö aamun huomaa valjenneen? Hän ylösnoussut on!”
Pääsiäinen on suuri riemujuhla. Kolmantena päivänä kuolemansa jälkeen Jeesus heräsi henkiin ja palasi vielä opetuslastensa juokkoon. Pääsiäismunat  kertovat meille uudesta elämästä. Munassa uusi elämä on vielä kätketyssä muodossa, kuoren sisällä. Munan kuori kuvaa Kristuksen sinetöityä hautaa, joka murtuu auki.
Pian myös luonto herää uudelleen eloon. Voidaan ajatella, että talvi on Jeesuksen kuolema. Lumi peittää kaiken vihreän alleen. Keväällä aurinko sulattaa lumen ja luonto herää uudestaan henkiin. 

Siunattua pääsiäisen aikaa kaikille! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti