Tätä on luvassa:

Kirjoitan elämästä ja ystävyydestä. Kirjoitan siitä kun elämä potkii päähän. Kirjoitan teorioita miehistä, tunteista, parisuhteesta ja siitä kuinka se kestää vaikka töitä tehdään pahimmillaan 12 h/vrk ja ei ehditä kunnolla näkemään. Kirjoitan siitä miten koen ammatillisuuden elämässäni. Joitain vanhoja kirjoituksia, kuten runoja ja satuja, siirtelen tänne arkistojen kätköistä. Myös arjen ilot ja liikkuminen näkyy blogissa.

Toivottavasti viihdyt seurassani. Otan mielelläni vastaan mielipiteitä, ajatuksia ja kommentteja. Sähköpostillakin saa lähestyä: nuvo.niina@gmail.com

Tervetuloa minun maailmaani.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Sosiaalista elämää ja juhlallisia mietteitä


Tässä pääsiäisen aikana kun itsellä on kerrankin ollut pitkät vapaat on tullut nähtyä ystäviäkin. Kerrankin on voinut jättää kouluhommia hieman vähemmälle. Tai no oikeastaan ei olisi voinut, mutta näin tuli kuitenkin tehtyä. 

©Niala
©Niala
Eilen kävin hyvän ystäväni kanssa tesmailemassa pukua ihan vanteen kanssa. Muutos töitä siihen joutunee tekemään aikas paljon, sillä tilaushetkestä on painoa pudonnut huimasti. Myös helman suhteen joutunee miettimään, millaiseen ratkaisuus päätyy. Kuvia en vieläkään uskalla julkisuuteen laittaa. En ainakaan sellaista mistä paljastuisi liikaa. Eihän sitä koskaan tiedä jos J tänne eksyy. Niin ja etenkin kun herralla ei ole tietääkseni tietoa koko puvun olemassa olosta. Aikaisemmin on tullut testailtua pukua ilman vannetta. Nyt vanteen kanssa katsottuna se oli vain entistä selvempi, että kyllä se siinä on se The Puku, niin kuin toiset sanovat. Tosin se oli sitä jo ensinäkemältä. Kaikkein parasta koko touhussa oli se, että ihana kaasoni oli mukana. Hänellä kun on jo kokemusta koko touhusta, on hänestä aivan mielettömästi apua. On minulla kyllä onnea. Nyt on jotain uutta ja jotain lainattua. Vielä pitäisi jotain sinistä ja jotain vanhaa saada. No tässä on onneksi vielä aikaa vaikka muille jakaa. Hiljaa hyvä tulee. Eihän meillä ole vieläkään edes aikaa lyöty lukkoon. 

Tänään aamupäivästä taas tuli napattua koiruus mukaan ja suunnattua vanhan ystävän kanssa pitkälle kävelylenkille. Mikäpäs sen mukavampaa kuin kävellä pitkin metsää ja pellon reunaa auringon paistaessa ja rauhassa jutellessa kaikesta maan ja taivaan välillä. Lenkin jälkeen oli kiva istua vielä siivotun pöydän ääreen lenkkikahville. Tovihan siinä vierähti, mutta hyvä mieli jäi. Eikös se ole se pääasia?

Päivä onkin vierähtänyt juhlapaikkoja katsoessa. Eilen tutkailin korttimalleja ja mietin koristeluideoita. Ideoita on vaikka muille jakaa. Kumpa tuo herraseni olisi yhtä innokas suunnittelujen suhteen kuin minäkin. J on jämähtänyt miettimään budjettikysymyksiä ja asuntokauppoja. Että tälläistä tänne.

 Ja Tiinalle tervetuloa seuraamaan blogia, joka kertoo kaikesta mahdollisesta. Kiva saada uusi lukija joukkoon.



Edit. Löysin hyvän valokuvaajankin, mutta en sitten tiedä.. En edes tiedä, tekeekö hän kuvauskeikkoja lainkaan. 


1 kommentti: