Tätä on luvassa:

Kirjoitan elämästä ja ystävyydestä. Kirjoitan siitä kun elämä potkii päähän. Kirjoitan teorioita miehistä, tunteista, parisuhteesta ja siitä kuinka se kestää vaikka töitä tehdään pahimmillaan 12 h/vrk ja ei ehditä kunnolla näkemään. Kirjoitan siitä miten koen ammatillisuuden elämässäni. Joitain vanhoja kirjoituksia, kuten runoja ja satuja, siirtelen tänne arkistojen kätköistä. Myös arjen ilot ja liikkuminen näkyy blogissa.

Toivottavasti viihdyt seurassani. Otan mielelläni vastaan mielipiteitä, ajatuksia ja kommentteja. Sähköpostillakin saa lähestyä: nuvo.niina@gmail.com

Tervetuloa minun maailmaani.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Junalla mennään..

Nyt muistin sen, miksi kaukojunissa otan aina lipun vaunuun, missä ei
ole lastenosastoa. Lapsista lähtee niin paljon ääntä..

Jotenkin tuntuu kohtuuttomalta että lapset saavat terrorisoida koko
junavaunua käytöksellään ilman että vanhemmat puuttuvat asiaan, mutta
jos puhun puhelimessa niin saan paheksuvia katseita osakseni.

Vaikka pidän lapsista on mielestäni väärin, että vanhemmat
ajattelevat, että muusta viis kunhan meidän Ville-Maija on etusijalla.
Tähän tuntuu valitettavasti törmäävän yhä useammin.

Vanhemat voisivat joskus miettiä sitä, että toiset haluavat matkustaa
myös lähijunissa kaikessa rauhassa ilman lasten huutoa ja kiljuntaa.

Voisiko lähijuniinkin rakentaa lastenosaston?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti