Kun ei taidot riitä, turhautuu. Vaikka miten paljon näkisinkään
vaivaa niin en tiedä auttaisiko se mitenkään.. Kai se on kapasiteetista
kiinni. Tai sitten jostain muusta.
Olen kateellinen niille, ketkä pystyvät suorittamaan kielten opinnot ilman ponnisteluja. Naurettavaa eikö? Joku voisi sanoa minun olevan pikkumainen, mutta minkäs teet.
Vihaan sitä, kun tekee mitä tahansa ja silti vastaus on hylätty. Missä kulkee se raja? Missä vaiheessa armon oikeasti annetaan käydä oikeudesta? Vai annetaanko ollenkaan?
Mutta se siitä lokakuussa valmistumisesta. Että minä niin vihaan sitä kun joku valmistuminen on kiinni jostain pahuksen kielistä. Niin vihaan...
Olen kateellinen niille, ketkä pystyvät suorittamaan kielten opinnot ilman ponnisteluja. Naurettavaa eikö? Joku voisi sanoa minun olevan pikkumainen, mutta minkäs teet.
Vihaan sitä, kun tekee mitä tahansa ja silti vastaus on hylätty. Missä kulkee se raja? Missä vaiheessa armon oikeasti annetaan käydä oikeudesta? Vai annetaanko ollenkaan?
Mutta se siitä lokakuussa valmistumisesta. Että minä niin vihaan sitä kun joku valmistuminen on kiinni jostain pahuksen kielistä. Niin vihaan...
Tiedän tunteen. Epäonnistuminen turhauttaa. Vaikka itse puurtaa ja puhisee niin silti epäonnistuu, kun ei luonnostaan ole luotu lahjoja esimerkiksi kielioppiin. Mutta kaikesta kuitenkin selviää, joskus se vaan vie vähän enemmän aikaa kun on itse ajatellut. Tsemppiä!
VastaaPoistaKiitoksia. Yritetään ruotsia vielä kerran, jonka jälkeen anon vapautusta. Näin valmistuminen ei myöhästy enempää. :)
Poista