Tunnetko kaipuun?

Olen valmistunut ja töissä. Koulu on tosiaan takana päin. Kolmessa vuodessa tapahtui paljon. Sain elämääni lisää tärkeitä ihmisiä.

Viime perjantai oli haikea. Olin erään luokkakaverini valmistujaisissa ja sain kokea luokkani ihanaa yhteisöllisyyttä. Samalla huomasin, kuinka tärkeitä he minulle ovat. Omalla tavallani en haluaisi luopua yhdestäkään heistä, sillä heidän kanssaan olen saanut itkeä ja nauraa. Jännä, miten kolme vuotta meni niin nopeasti ja miten paljon muistoja kolmessa vuodessa ehti syntymään.

Koko opiskeluajan tein hulluna töitä pitääkseni edes jonkun taloudellisen turvan. Opintotuella kun ei elä. Toki töiden määrä vaikutti omaan jaksamiseen ja siihen, että koulutehtävät kasaantuivat. Kaikesta huolimatta sisulla selvittiin ja valmistuin etuajassa. Mikä tunne.

Nyt kun valmistujaisjuhla lähenee ja yksi toisensa jälkeen luokkakavereista lähtee "maailmalle", huomaan itsessäni haikeutta. Toisten kanssa tiet ehkä erovat lopullisesti ja toisiin taas ei. Kuitenkin jäljellä on muistot yhteisöllisyydestä ja siitä miten paljon se merkitsee, että ympärillä on saman henkisiä ihmisiä. Ne eivät katoa. Niistä on hyvä pitää kiinni.