Tällä viikolla työpäivän aikana pääsin pohtimaan laajemin uskon, toivon ja rakkauden merkitystä Kirkolle. Sain ilokseni huomata, että nämä kolme asiaa kätkevät sisälleen paljon muutakin kuin uskon, toivon ja rakkauden. Näiden kolmen sanan sisään kätkeytyi paljon muutakin kuin uskon, toivon ja rakkauden. Näiden kolmen sanan sisään kätkeytyi vuorovaikutusta ja uskon todeksi elämistä, läsnäoloa ja kuuntelua. Niihin kätkeytyi tukea ja huolenpitoa, iloa ja sitä, että jokainen on yhtä tärkeä ja Jumalan silmissä yhtä arvokas ja kaunis. Noihin kolmeem pieneen sanaan; usko, toivo ja rakkaus, sisältyi se, että kirkko on tarkoitettu kaikkille ja että, jokainen on Jumalan luoma ja ihme, suuri ihme.
Samalla kuulin, kuinka Kirkkoa verrattiin yritykseen. Puhuttiin kirkon asiakkuudesta ja jäsenyydestä, asiakaspalvelusta ja yksilöllisestä asiakaskokemuksesta. Samaan lauseeseen kun lisätään vielä tuote ja kuluttaja monella nuosivat niskavillat pystyyn. Ei kirkkoa voida verrata yritykseen. Vai voidaanko? Toki kirkko on instituutio, jolla on linjajohtamisen malli ja hallinta malli on hieman haastava. Yksittäinen työntekijä voi olla hieman hukassa siinä, että kukas se esimies nyt olikaan, (Piispa, seurakuntaneuvosto, seurakuntayhtymä, kirkkoherra, toimialavastaava jne.) kun kyseessä on iso organisaatio. Samalla tavalla kuin isoillakin yrityksillä on brändi, löytyy se myös kirkolta. Itselläni ei tosin ole mitään käsitystä kirkon brändistä. Joku taisi ilmaista kirkon brändin olevan se, että riidellään ihan vitusti. Mutta on se juuri se asia mitä kirkko haluaa itsestään antaa ulos?
Kirkko on ihmistä varten ja kirkko on ainutlaatuinen. Se on toisille myös parisuhteen pelastaja ja osa pitää kirkkoa hiljaisuuden symbolina. Samalla kirkko on myös tiukkapipoinen ja vanhollinen, jossa erilaisuudelle ei ole juurikaan tilaa. Kirkko pitäisi saada sinne missä ihmiset ovat. Kynnys kirkkoon tulemiseski pitäisi saada matalammaksi. Kansankirkko, missä puhuttaisiin niin, että asia olisi mahdollista ymmärtää. Niin kauan kuin kirkon kieli on vaikeatajuista on kirkko myös etäällä ihmisistä.
Kirkko kaikille - usko, toivo ja rakkaus. Siinä on kirkolla hyvä tuote, jota pitäisi markkinoida laajemmin. Mutta miten? Siinä on kirkolle haastetta yllin kyllin.
Samalla kuulin, kuinka Kirkkoa verrattiin yritykseen. Puhuttiin kirkon asiakkuudesta ja jäsenyydestä, asiakaspalvelusta ja yksilöllisestä asiakaskokemuksesta. Samaan lauseeseen kun lisätään vielä tuote ja kuluttaja monella nuosivat niskavillat pystyyn. Ei kirkkoa voida verrata yritykseen. Vai voidaanko? Toki kirkko on instituutio, jolla on linjajohtamisen malli ja hallinta malli on hieman haastava. Yksittäinen työntekijä voi olla hieman hukassa siinä, että kukas se esimies nyt olikaan, (Piispa, seurakuntaneuvosto, seurakuntayhtymä, kirkkoherra, toimialavastaava jne.) kun kyseessä on iso organisaatio. Samalla tavalla kuin isoillakin yrityksillä on brändi, löytyy se myös kirkolta. Itselläni ei tosin ole mitään käsitystä kirkon brändistä. Joku taisi ilmaista kirkon brändin olevan se, että riidellään ihan vitusti. Mutta on se juuri se asia mitä kirkko haluaa itsestään antaa ulos?
Kirkko on ihmistä varten ja kirkko on ainutlaatuinen. Se on toisille myös parisuhteen pelastaja ja osa pitää kirkkoa hiljaisuuden symbolina. Samalla kirkko on myös tiukkapipoinen ja vanhollinen, jossa erilaisuudelle ei ole juurikaan tilaa. Kirkko pitäisi saada sinne missä ihmiset ovat. Kynnys kirkkoon tulemiseski pitäisi saada matalammaksi. Kansankirkko, missä puhuttaisiin niin, että asia olisi mahdollista ymmärtää. Niin kauan kuin kirkon kieli on vaikeatajuista on kirkko myös etäällä ihmisistä.
Kirkko kaikille - usko, toivo ja rakkaus. Siinä on kirkolla hyvä tuote, jota pitäisi markkinoida laajemmin. Mutta miten? Siinä on kirkolle haastetta yllin kyllin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti