Aamut

Voi kuinka paljon vihaankaan aamuja. Etenkin näitä viikonloppuaamuja, jolloin joutuu nousemaan aikaisin ylös. Toisinaan tästä syystä saatan myös inhota omaa työtäni.

Minua väsyttää ja olen matkalla kirkkoon vahtimaan ihanaa ripapriryhmääni. Ei siinä, ettenkö haluaisi, mutta matkustan tämän takia noin puolitoista tuntia julkisilla, koska on sunnuntai aamu. Ja koska on sunnuntai aamu, joudun menemään Helsingin rautatietorin kautta, koska se oli ainut järkevä vaihtoyhteys ilman järjettömiä vaihtoaikoja.

Joku varmaan sanoisi, että se on ammatinvalintakysymys ja sitä rataa. Kyllä minä tykkään työstäni. Nautin siitä, ettei mikään päivä mene saman kaavan mukaan. Pidän siitä, että saan itse suunnitella ja toteuttaa toimintaa ja siten tehdä siitä oman näköistä.

Onneksi näitä viikonloppuaamuja ei työpäivinä paljoa ole.