Tämä postaus tuleekin ulos useammassa osassa, koska muuten vaihtoehtona olisi lukea romaania. Niin ja haluan toki kertoa hieman laajemmin kuin mitä yhteen postaukseen mahtusi. Mutta siis varsinaiseen asiaan.
Lensimme Ryanairilla Pirkkalasta Frankfurttiin. Koska itse satun asumaan Helsingin kupeessa niin matkasin ensin Helsingistä Tampereelle, josta vaihdoin bussiin, joka meni Pirkkalaan. Pirkkalasta koneeseen ja Frankfurttiin. Saksan päässä Frankfurtin lentokentällä meitä oli odottamassa bussi, joka kuljetti meidät upeiden maisemien saattelemana kohti Kölniä. Näin matkalla kauniita pieniä kyliä ja sydämeni oli täysin myyty. En minä halua mihinkään isoon kaupunkiin vaan tutustumaan noihin pieniin kyliin, jotka edustivat sitä maalaisromantiikkaa parhaimmillaan. Siinäpä sitten onkin suunnitelma saada Herra J lähtemään minun kanssani koluamaan noita pikku kyliä läpi.
Ja Reinin valot. Aah. Nyt todella ymmärrän miksi niistä lauletaan niin paljon. Pimeässä pieni kaupunki, jonka valot loistavat ja heijastuvat vedestä. Voiko upeampaa oikeasti olla? Harmi vain, etten saanut siitä kuvaa otettua.
Reissun aikana pääsi katselemaan Kölniä vähän ristiin rastiin, kätköjäkin tuli haettua ja ennen kaikkea sai nauraa hyvin paljon. Toki kokemusten joukkoon mahtuu myös niitä epämiellyttäviä hetkiä. Osa niistä menee kyllä puhtaasti väsymyksenkin piikkiin. Käveltyjä kilometrejä kertyi urakalla ja jalat huusivat hoosiannaa yli puolet reissusta. Kävimme myös tutustumassa kahteen eri paikkaan reissun aikana. Nyt tiedän senkin, että millaista on Saksan päihdetyö. Kaiken puolin siis hyvin opettavainen reissu.
Ennen kaikkea reissu opetti minulle hyvin paljon sitä mitä todellisuudessa on suvaitsevaisuus. YAD on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton järjestö, joka ajaa käyttäjien etuja, mutta huumeita vastaan. He painottavat sitä, että käyttäjilläkin on samat oikeudet palveluihin tässä yhteiskunnassa kuin muillakin on. Lisäksi he tekevät tietyllä tapaa ihmisoikeuksien kanssa töitä. He ajavat eteenpäin sitä, ettei ihmistä tuomittaisi hänen valintojensa tähden vaan hän voisi saada ihan samanlaiset mahdollisuudet jatkaa eteenpäin kuin kuka tahansa muukin.
Kotimatkaa varten jouduin Kölnistä ostamaan aavistuksen isomman matkalaukun. Kyllä siinä jännitin, että miten käy, kun ei se mitoiltaan täysin oikea ollut. Noh ei tullut nuhteita tai muutenkaan sanomista ja Suomeen asti päästiin takaisin. Oli muuten oikeasti rankka kotimatka.. Ensin kello soi 03:10 ja bussi lähti hostellilta 04:00 tai vähän yli. Lentokentällä oltiin vähän kuuden jälkeen ja siitä kohta puolin suoraan lähtöselvitykseen. Kone lähti noin kahdeksan aikaan. Yö unet oli hyvin katkonaiset, aina parin tunnin pätkissä. Nyt kun reissusta on muutama päivä jo takana, alkaa pikku hiljaa toipuakin matkasta. Vielä kun saisi tämän tuliaisena tuodun flunssan luovutettua seuraavalle niin olisi aivan loistavaa.
Mutta muistakaa hyvät ihmiset sellainen asia, ettei meillä ole minkäänlaista oikeutta tuomita ketään; ei sanojen, tekojen tai toisten valintojen tähden. Jokaisella on oikeus elää elämäänsä ilman, että tulee leimatuksi työnsä, sukupuolensa, elämän histotiansa yms. tähden. Jokainen on ennen kaikkea samanarvoinen, olipa sitten millainen tahansa. Yhdessä asioihin voidaan vaikuttaa ja asenteita muuttaa myös huumeiden kohdalla. YAD on tässä loistava esimerkki. Tietouden lisääminen voi toki aiheuttaa tuskaa, mutta vain hetkellisesti. Pidemmällä tähtäimellä voidaan kuitenkin ajatella, että mitä enemmän tietoa tuodaan esille, sen paremmat vaikutusmahdollisuudet meillä kaikilla on.
Ja ihan viimeisenä rakkaat lukijat, haluan toivottaa teille kaikille oikein mukavaa ja rauhaisaa vapun aikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti