Kolmas, muttei viimeinen

Tänään se sitten alkaisi. Noin tunnin kuluttua hyppään taas junaan ja lähden viikoksi reissuun. Ja minnepä muualle kuin jälleen rippileirille.

Tämä leiri tuntuu pitkästä aikaa sellaiselta, että on oikeasti kiva lähteä. Meillä kun on hyvä työporukka, jonka kanssa kolahti vaan samoin tein yhteen. Leiristä pitäisi tulla aivan mahtava. Ainakin toivon niin. Olin minä saanut muutaman oppitunninkin. En montaa, mutta ehkä niitä vaikeampia kuitenkin. Tosin minulle oli ihan sama mistä opetan. Olen kuitenkin ottamassa opparin mukaan leirille. Taas.

Olen kaikkea muuta kuin aamuvirkku ihminen. Siksi tämäkin on ehkä hiemän pätkivää ja töksähtelevää. Hieman nimittäin väsyttää. J:n täytyi eilen kuitenkin singahtaa purkille ja illan touhut viivästyivät herran ollessa jossain metsässä rämpimässä. En halunnut nipottaa, vaikka olisihan se ollut ihan jees, että oltaisiin voitu rauhassa viettää iltaa. Mutta se on harrastuksen haittapuoli tai jotain sinne päin.

Nyt kuitenkin taidan kiskaista sumpin naamaan ja herättää J:n.

Silmät ristissä

Olin viikon leirillä ja siitä suoraan kaksi yötä järkkärinä Puisto
Bluesissa. Nyt olen kirkossa ja katselen kummissani näitä nuoria,
jotka minun pitäisi konfirmoida tänään silmät ristissä ja puolentoista
tunnin yöunilla.

Kun katselen näitä nuoria naisia, on hieman ristiriitainen olo.
Ihmettelen kummasti, etteivätkö heidän vanhempansa yhtään katso mitä
heidn lapsensa laittaa päälle.

Pojat ovat fiksun näköisiä tummine pukuineen ja pikkukenkineen.
Tytöillä on toki kauniita pukuja, mutta niiden helmat ovat toinen
toistaan lyhyempiä. Onneksi päälle tulee alba, niin ei tarvitse pelätä
sitä, jos joku neitosista kompastuu korkeisiin korkoihin, että
alushousut vilkkuisivat alta. No kukin tavallaan.

Tosin mikäpä minä olen sanomaan, kun silmät ovat ristissä yön jäljiltä
ja sain meikitkin laitettua naaman vasta kirkon vessassa. Tosin
junassa tuli nukuttua hyvin, joten käyhän tämä näinkin.

Sellainen juhannus...

Olipa sitten sellainen juhannus.. Mikään ei sitten tosiaan mennyt niin
kuin piti.

Että toisen voi olla niin hankala ymmärtää sitä, että jos sanotaan
että on oikeasti väsynyt niin ehkä oikeasti tarkoitan sitä. En
myöskään ymmärrä miten toista voi seura muuttaa niin paljon, että
pitää esittää jotain sellaista mitä ei oikeasti ole.

Saatika se, että lapsen, joka ei ole edes oma, antaa komennella
itseään, että sen takia loukkaa muita. Se, jos sanoo, että on vielä
hetken ei mielestäni tarkoita tuntia..

Melkein netitön viikonloppu

Kun tässä lähtee miettimään, niin aina jokin keskeinen asia hajoaa
juuri perjantaina. Sehän on ihan tyypillistä. Tietysti ne päättävät
sanoa yhteistyösopimuksen irti silloin kun kukaan ei ole niitä
korjaamassa.

Meillä siis hajosi modeemi perjantaina. Ja koska nettiasiat ovat
miehen nimillä en niitä pysty hoitamaan. Tai elisa siis ei suostu
asioimaan niistä kanssani. "Tämä ei ole sinun nimelläsi, niin emme voi
auttaa." Onko kokemusta?

Mutta on tässä jotain positiivista. Olen saanut koulujuttuja hieman
eteenpäin. Tosin pikkupakko, jos näin voidaan sanoa. Huomenna pitäisi
yksi työ lähettää s.postilla eteenpäun, mutta millähän lähetät kun
netti ei toimi? Sepä se.

Tiistai aamuna olisi leirille lähtö. Tänään olen tuon yhden
käyttöoppaan lisäksi niputtanut nuorille päihdekasvatus materiaalia.
Kaiken kaikkiaan odotan, että ripari olisi onnistunut, mutta senkin
tiedän sitten viikon päästä. :)

Mietinnässä juhlapaikka

Vaikka emme ole vielä lyöneet lukkoon päivämäärää tai edes vuotta, on edessä silti tiukkaa suunnittelua ja budjetin laskentaa. Olenkin siis katsellut juhlapaikkoja. Löysin yhden tai oikeastaan kaksikin, mutta mutta..

Se ensimmäinen, joka silmiin iski on ehkä hieman kaukana kirkoon nähden. Ajomatkaa tulisi puolisen tuntia kirkolta. Ja tämä toinen, mille J:kin jo ehkä hieman lämpeni.. No se onkin sitten oma lukunsa.

Tämä toinen, siis Pohjolan Hovi Järvenpäässä, vaikutti paikkana aika lupaavalta. Netistä kun katselin niin siinä olisi päärakennus ja riihi. No tietenkin ihastuin siihen riiheen, mutta kuinkas kävikään. Se on menossa täysremontiin ja ei vielä tiedetä, että valmistuuko se miten. Päärakennuksen tilat ovat taas meille hieman turhankin isot. Ja toisaalta vuokraakin on aika paljon. Jos siellä järjestää alle 100 hengen häät, joutuu paikasta maksamaan 1100€ ja jos taas kutsuisi yli 100 vierasta niin paikasta saisi -50%. Mutta en tiedä.

Tämä tietäisi tääs sitä, että jos varaamme budjettiin 5000€ niin siitä reilu 1/5 osa menee paikan vuokraan. Lisäksi meille tulee varmaan kirkosta kustannuksia, koska kyseessä ei ole kotiseurakunnan kirkko. J ei ihan ymmärrä, että budjetti pitäisi oikeasti nyt jo miettiä ja kutsulistat pohtia, jotta tiedetään edes se millainen summa rahaa pitäisi saada kasaan. Tähän taas pitäisi saada tietää toki juhlapaikkakin jo tässä vaiheessa.

No ehkä näitä pitää vielä miettiä. Joudun vissiin kuitenkin nielemään sen, etten saakkaan häitä elokuulle 2013. Joku varmaan hyppii riemusta kiljuen kattoon. (Siis en kylläkään tarkoita J:tä)

Kiireinen kesä

Kesäloma alkoi kai virallisesti puolisentoista viikkoa sitten, siis
koulusta. Nyt pitäisi vielä tämä päivä sinnitellä ennen kuin pääsee
kunnolla viikon mittaiselle kesälomalle ennen tämän kesän töiden
alkua.

Tässä on pari viikkoa tullut painettua töitä ihan kunnolla. On ollut
paljon sijaisuuksia ja kesän ripariasioita. Hieman tuntuu, että
kalenteri on aivan täynnä kesälle, kun sinne on soviteltu 4+1 leiriä,
muutama pokekeikka ja vielä konfirmaatiotkin piti saada mahtumaan.
Jotenkin on sellainen olo, ettei työt tosiaan tekemmä lopu.

Tällä viikolla tuli tieto syksyn työpaikasta. Sain työn, jota olin
hakenut ja siitäkin tullut ilmoitus ei olisi voinut parempaan aikaan
enää tulla. Nyt on juhlittu viimeisen virallisen kouluvuoden päätöstä
ja uuden työn saantia.

Tästä on siis hyvä jatkaa kohti kesää hymy huulilla ja ensi lukuvuosi
turvattuna.

Huh hellettä

Ulkona kyllä lämpöasteita riittää. Niitä oli jo aamusta ihan
riittävästi, joten tuli lähdettyä capreissa luistimien kanssa
liikenteeseen ja ei ollut kylmä. Mitä luksusta.

Nyt on kahden päivän aikana juostu työpaikasta toiseen. Eilinen meni
Lahdessa ripariasioissa ja tänään puolestaan täytyi käydä
kotiseurakunnassa ripariasioissa. Kaksi kokousta kahteen päivään ja
ensi viikolla on vielä kokouksia toistensa perään. Ei haittaa. Ei
ainakaa minua.

Tänään on kiire päivä ja huominen ei ole yhtään sen helpompi. Tänään
tulin kokouksesta sijaistamaan asuntolaan ja huomenna on sijaisuus
aamulla ja illalla perus työvuoro omassa työssä, josta toki onneksi
kohta loppuu työsopimus. Että näin.

Minä ajattelin painaa niska limassa kesän ajan. Entäs te?

Lusimalla lusittu

Nämä kevään viimeiset koulupäivät tuntuvat niin pitkiltä. Itkuhan
tässä meinaa tulla, kun oikeasti ymmärtää, että periaatteessa koulu on
tämän kevään jälkeen käyty ja on oikeasti aika siirtyä jälleen
työelämään.

Kyllä minä työelämää odotan. Odotan hartaammin kuin mitään muuta.
Ainakin tällä hetkellä. Niin ja näyttäisi siltä, että syksyksi olisi
oikeasti töitäkin. Ihanaa! Kaikki kyllä selviää.

Nyt tappelen vielä kielien kanssa. Jos saisin tämän ruotsin suullisen
päättökokeen tehtyä niin jaksaisin varmaan syksyllä vielä yrittää
kirjallistakin. Niin ja sitten olisi vielä englannin kirjallinen
jäljellä. Ja ensi viikolla alkaa virallinen kesäloma. Sitä siis
odotellessa.

Se olisi sitten siinä..

Periaatteessa kolmen vuoden istumiset koulunpenkillä olisi tänään
lusittu. Toki tälle keväälle on tämän päivän jälkeen kaksi
tenttipäivää. Mutta kuitenkin.

Teki mieli vain juosta ympyrää ja kiljua riemusta. Ihan oikeasti voin
sanoa olevani viittä vaille valmis! Ja me on taludellisesti pärjätty
kolme vuotta omilla tuloilla. Toki on ollut tiukkaa ja jokainen sentti
on tarkkaan laskettu ja päätä raavittu, että miten kaikista laskuista
selvitään. Selvittiin ja kunnialla! Ei yhden yhtä muistutusta
laskuista.

Kaikki näyttää jotenkin selvemmältä. Näyttäisi siltä, että syksylle
olisi tiedossa niitä oikeita töitä, josta maksetaan oikea palkka.

Niin ja lokakuussa on oikeasti paperit kädessä. Minä pystyn siihen ja
minä teen sen!

Lämpöä riittää

Nyt se on tullut luoksemme jälleen hetkeksi. Siis mikäpä muukaan kuin
kesä. Lämmöt on kohdillaan ja tuulen virekään ei haittaa.

Ajatuksia on tullut prosessoitua. Hyvä niin. Aloitin kirjoittamaan
kirjettä, tosin en tiedä saako vastaanottaja sitä koskaan luettavaksi.
Ehkä tämä kuuluu tähän toipumisprosessiin. Vaikea sanoa.

Vielä olisi muutama päivä lusittavana koulun penkillä. Sitten
istumiset on pääsääntöisesti istuttu. Syksyllä tämäkin koulu on
kokonaan ohi. Helpotuksen huokaus. Opiskelijaelämä ei kyllä ole
helppoa. Onneksi minulla on maailman ihanin mies, joka jaksaa potkia
persuksille, jotta tehtävät tulisi tehtyä.

Rauha on siis palannut arkeemme tämän viikkoisen tunnemyrskyn jälkeen.
Nyt saa nauttia hetken auringosta. Illalla kutsuu taas tietokone ja
koulutehtävät.

Ärsytys, vitutus

Toisinaan nämä pienet kahvittelu hetket perhen kesken voisi vain jättää väliin. Niistä ei saa mitään muuta kuin pahan mielen, kun eräs kiistää kaiken sanomansa. Näitä sen sanomisia on nyt vuoden verran työstetty useamman eri ihmisen kanssa ja edelleen sen kieltämiset aiheuttaa voimakkaat tunnemyrskyt.

Miksi se ei voi myöntää sanoneensa jotain vaan miksi pitää joka kerta olla kieltämässä? Miksi se ei edes joskus voi myöntää omia virheitään vaan väittää, että minä olen itse keksinyt kaiken? Miksi tämä menee aina jossain vaiheessa tähän? Miksi?

Minä en vaan enää ymmärrä. Kaiken muun sanomisensa se muisti, mutta ei sitä, minkä takia minulle lähestulkoon täysin ventovieras ihminen haukkui minut vuosi sitten pystyyn siskoni hääpäivänä. Niin minullehan on annettu ammatilliset valmiudet kohdata muiden ongelmat, joten on itsekästä olla niitä käyttämättä. Niin, että loppupelissä kenen vika se oli, että minä paloin loppuun ja romahdin täysin?

Kisatunnelmaa

Pakko hehkuttaa. Suomen loistavat leijonat ovat pelanneet aivan
loistavan turnauksen. Nyt vastassa on Kanada ja Suomen pojat iskevät
kiekkoa maaliin niin, että kanadalaiset voivat vain pyöritellä päätään
kiekon vilahtaessa heidän ohitsee.

Nyt Meidän leijonien pitäisi vain saada oma maali pidettyä puhtaana ja
raivolla menä vastustajan päätyyn. Heidän täytyy iskeä kimppuun ja
kunnolla.

Nyt pn menossa hyvä peli. Peli, jota katsoo mielellään. Katsotaan
miten käy. Pidetään peukut pystyssä ja huudetaan kannustusta.

Ihanan kamala opinnäytetyö

Se tunne, kun on vuoden ajan tehnyt opinnäytetyötä ja tietää sen siitä huolimatta olevan hyvin sekava ja loppua ei näy, vaikka pitäisi.

Sunnuntai meni armottomasti koneen edessä istuessa ja hakatessa auki vammaisuuden määritelmää ja kaikkea muuta mahdollista. Se, kun työ pursuaa korvista ja sen haluaisi vain heittää päin seinää. Se, kunkoko työ turhauttaa hitaalla etenemisellä ja oikeasti ei millään jaksaisi.

Tiedon hankkiminen. Varmaan se kaikista turhauttavin. Kyllä sitä tietoa löytyy, mutta ne ovat liian vanhoja. Miksi, voi miksi opinnäytetyön kanssa ei voisi olla helpompaa?

Kyllä minä nautin sen tekemisestä. Nautin, kun sain perehtyä raamatun vammaiskäsitykseen ja siihen mitä vammaistyö on tämän päivän seurakunnassa. Nautin siitä, että saan tehdä aiheesta, joka kiinnostaa. Mutta, mutta...

Jokainen opinnäytetyöntekijä ammattikorkeassa tietää sen mitä se on kun uppoutuu korviaan myöten johonkin. Se vie kaikki ajatukset ja muita tehtäviä ei saa tehdyksi.

Tästä viisastuneena.. Minä en kyllä enää lähde opiskelemaan. En ainakaan seuraavaan kolmeen vuoteen, sillä opinnäytetyön tekeminen on ihan syvältä..

Kisakatsomoa ja ajatuksia

Eilen pystytimme J:n kanssa kisakatsomon meille kotiin. Koti
siivottiin pikavauhtia kuntoon ja tarjoilut laitettiin esille. Mikä
olisi voinut olla mukavampaa kuin Suomen pelin katsominen
kotona läheisten kanssa. Onneksi tuo peli päätyi vielä kaiken
lisäksi Suomen voittoon.

Toki olisi varmasti ollut mielettömän hienoa olla paikan päällä
katsomassa peliä, mutta minä, joka vihaan suuria ihmismassoja,
olisin vain tuskastellut. Minulle riittää kotona oleva kisakatsomo.
Ei ainakaan ole ruuhkaa ja vessaan pääsyä ei tarvitse jonottaa
puolta tuntia ja eikä tarvitse maksaa itseään kipeäksi yhden
oluen tai lonkeron tähden.

Minä nautin kisoista kotona, joku toinen saa fiiliksen jotain muusta.

Mahdollisuus voittaa kunnon hääkuvaus

BLACK.bling.WHITE -hääblogissa on menossa mielenkiintoinen arvonta. Käy ihmeessä kurkkaamassa ja katsomassa. Yllätyt varmasti.

Arvontaan ohjeet löytyvät sivuilta.

4. Suomen hauvamalli

Tämän haasteen löysin blogista HauvaHaaste. HauvaHaaste haastaa koiran omistajia jakamaan kertomaan kuvin koiristaan.

Sofi on hyvin eloisa lapsi. Eihän siitä juuri mitään poseerauskuvia ole. Miten voisi olla, kun se työntää kuononsa joka paikkaan ja haluaa leikkiä? Tässä kuitenkin muutama kuva, jolla neiti osoittaa olevansa varsinainen malli. :)


 Nauttiskeleva neiti.

Sofi on neiti, joka ilmaisee tyytyväisyytensä. 

 

 Poseerava kaunosielu.

Kyllä se osaa seistä nätisti myös paikallaan. Ainakin sen pienen hetken.