Kolmas, muttei viimeinen

Tänään se sitten alkaisi. Noin tunnin kuluttua hyppään taas junaan ja lähden viikoksi reissuun. Ja minnepä muualle kuin jälleen rippileirille.

Tämä leiri tuntuu pitkästä aikaa sellaiselta, että on oikeasti kiva lähteä. Meillä kun on hyvä työporukka, jonka kanssa kolahti vaan samoin tein yhteen. Leiristä pitäisi tulla aivan mahtava. Ainakin toivon niin. Olin minä saanut muutaman oppitunninkin. En montaa, mutta ehkä niitä vaikeampia kuitenkin. Tosin minulle oli ihan sama mistä opetan. Olen kuitenkin ottamassa opparin mukaan leirille. Taas.

Olen kaikkea muuta kuin aamuvirkku ihminen. Siksi tämäkin on ehkä hiemän pätkivää ja töksähtelevää. Hieman nimittäin väsyttää. J:n täytyi eilen kuitenkin singahtaa purkille ja illan touhut viivästyivät herran ollessa jossain metsässä rämpimässä. En halunnut nipottaa, vaikka olisihan se ollut ihan jees, että oltaisiin voitu rauhassa viettää iltaa. Mutta se on harrastuksen haittapuoli tai jotain sinne päin.

Nyt kuitenkin taidan kiskaista sumpin naamaan ja herättää J:n.