...siis rippileiri.
Näitä on tähän kesään mahtunut huima määrä. Ovathan nämä vähän vaihdellen menneet. Kolmella leirillä päälimäisenä ajatuksena on ollut se, ettei tämä leiri työ tosiaan ole mua varten, mutta siitä huolimatta on onneksi jokainen leiri päästy loppuun ja nuoret saatu konfirmoiduksi. Eikö se ole näiden leirien tarkoitus? Mielestäni se on ainakin ihan hyvä tavoite.
Mutta sen huomaa, että kesä on ollut täynnä kaikenlaista puuhaa ja tekemistä. Voimat alkavat olla vähissä ja pinnakin hieman kireällä. Ainakin toisinaan ja etenkin jos isosilta joku kysyisi. Mutta ehkä ihan ymmärrettävää. Ainakin mielestäni.
Kesän viimeisen leirin tietää tulleen siitä, että huomaan toisen ohjaajan kanssa potkivani käpyjä mäntyyn. Siis oikeasti. Kirjaimellisesti potkimme. Olen kyllä kuullut aikaisemmin siitä, että joku rakentaa käpylehmiä. Vielä paremman käpy-leikistämme tekee se, että kyseessä on kilpailu, jossa voittaja on se, joka on saanut eniten käpyjä puuhun leirin päätteeksi. Ainut huono puoli tässä on se, että olen häviöllä. Tilanne on 3-2 jonkun muun eduksi.
Käpyjen potkiminen on itseasiassa varsin nollaavaa. Oikeasti. Kokeilkaa. Jos ei muuta niin joku saa ainakin hyvät naurut. Sen voin luvata.
Näitä on tähän kesään mahtunut huima määrä. Ovathan nämä vähän vaihdellen menneet. Kolmella leirillä päälimäisenä ajatuksena on ollut se, ettei tämä leiri työ tosiaan ole mua varten, mutta siitä huolimatta on onneksi jokainen leiri päästy loppuun ja nuoret saatu konfirmoiduksi. Eikö se ole näiden leirien tarkoitus? Mielestäni se on ainakin ihan hyvä tavoite.
Mutta sen huomaa, että kesä on ollut täynnä kaikenlaista puuhaa ja tekemistä. Voimat alkavat olla vähissä ja pinnakin hieman kireällä. Ainakin toisinaan ja etenkin jos isosilta joku kysyisi. Mutta ehkä ihan ymmärrettävää. Ainakin mielestäni.
Kesän viimeisen leirin tietää tulleen siitä, että huomaan toisen ohjaajan kanssa potkivani käpyjä mäntyyn. Siis oikeasti. Kirjaimellisesti potkimme. Olen kyllä kuullut aikaisemmin siitä, että joku rakentaa käpylehmiä. Vielä paremman käpy-leikistämme tekee se, että kyseessä on kilpailu, jossa voittaja on se, joka on saanut eniten käpyjä puuhun leirin päätteeksi. Ainut huono puoli tässä on se, että olen häviöllä. Tilanne on 3-2 jonkun muun eduksi.
Käpyjen potkiminen on itseasiassa varsin nollaavaa. Oikeasti. Kokeilkaa. Jos ei muuta niin joku saa ainakin hyvät naurut. Sen voin luvata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti