Tämä kesä on mennyt vauhdikkaasti työn touhussa. Olen ollut ripareilla ja tehnyt hieman järkkärikeikkaa. Lomailuun ei juuri ole ollut aikaa, mutta onneksi elokuussa on vielä melkein kaksi viikko ennen töiden alkua. Tosin siitä osa menee varmaankin koulutöitä tehdessä.
Tänä kesänä olen kipuillut oman ammatti-identiteettini kanssa. Suurimpina kysymyksinä on ollut se, että kuka minä todellisuudessa olen ja mihin kaikkeen minä olen oikeasti valmis. Olen kuitenkin melkein valmis sosionomi/Knt. Olen kipuillut sitä, ettei minusta ole leirityöhön. Leirit eivät ole olleet välttämättä haastavia tai mitään, mutta kun koti-ikävä iskee niin minkäs teet. Niin saako aikuinen edes potea koti-ikävää?
Toisena suurena kipuiluna on tullut se, etten todellakaan halua tehdä töitä teini-ikäisten kanssa. Ole siinä sitten leirillä lähes 30 hormooni hirviön kanssa, jotka yrittävät aikuistua, mutteivät kuitenkaan osaa ottaa toisiaan huomioon. Tämänkin seurauksena ilmoitin, ettei minusta ole leirityöhön.
Viimeisin kipuilu on tullut isosista. Kaikista kun ei vain ole siihen hommaan. Miksei peliä voi viheltää poikki, jos puhe ei mene perille? Miksi silloin ei voi nuorta lähettää kotiin kasvamaan? Niin kyllähän minä tiedän, että isosen merkitys rippileirillä on suuri, koska he ovat niitä, ketkä ovat nuoria lähellä. Mutta, mutta..
Isonen kantaa vastuuta. Isonen on osa työntekijä tiimiä, jossa yhdessä luodaan jotain ainutlaatuista rippikoululaisille. Ei isonen voi johtaa leiriä saatika sitten vetää työntekijältä mattoa jalkojen alta. Nämä ovat kuulemma niitä ajatuksia, joita jokainen tätä työtä tekevä jossain vaiheessa käy läpi. Toisinaan leiri menisi varmasti paremmin ilman isosia. Silloin nostettaisiin leiriläisistä esiin erilaisia taitoja. Leiriläisillä on paljon ideoita.
Olen todennut, että romuttaisin mielelläni perinteisen rippikoulu mallin. Silloin kun meillä ei ole perinteisiä luentoon pohjautuvia oppitunteja, nuoret pääsevät helpommin sisään aiheeseen. Tällä kesäni viimeisellä leirillä on ollut teemapäivät. Joka päivälle on rippikoulusuunnitelman mukainen teema, jota nuoret saavat pohtia ja miettiä kysymysten avulla. He kysyvät ja työntekijät vastaavat. Meidän opetustuokiot ovat nuorista lähtöisin. Ja jos keskustelua ei synny, niin me avaamme teemoja ja kyselemme heidän mielipiteitään. Tällä mallilla toteuttaen läsnä on myös tekeminen, joka tukee opetusta.
Vaikka kipuiluja on monia, niin olen ainakin oppinut sen, että se mitä teen tapahtuu oikeasti persoonallisuuden kautta. Jos yritän olla jotain muuta kuin olen, menen metsää ja lujaa. Mitä minä olen valmis onkin hyvä kysymys, koska ihminen ei koskaan voi olla valmis, sillä oppimista tapahtuu koko ajan.
Viikon paras kysymys: Oliko Jeesus alkoholisti?
Tänä kesänä olen kipuillut oman ammatti-identiteettini kanssa. Suurimpina kysymyksinä on ollut se, että kuka minä todellisuudessa olen ja mihin kaikkeen minä olen oikeasti valmis. Olen kuitenkin melkein valmis sosionomi/Knt. Olen kipuillut sitä, ettei minusta ole leirityöhön. Leirit eivät ole olleet välttämättä haastavia tai mitään, mutta kun koti-ikävä iskee niin minkäs teet. Niin saako aikuinen edes potea koti-ikävää?
Toisena suurena kipuiluna on tullut se, etten todellakaan halua tehdä töitä teini-ikäisten kanssa. Ole siinä sitten leirillä lähes 30 hormooni hirviön kanssa, jotka yrittävät aikuistua, mutteivät kuitenkaan osaa ottaa toisiaan huomioon. Tämänkin seurauksena ilmoitin, ettei minusta ole leirityöhön.
Viimeisin kipuilu on tullut isosista. Kaikista kun ei vain ole siihen hommaan. Miksei peliä voi viheltää poikki, jos puhe ei mene perille? Miksi silloin ei voi nuorta lähettää kotiin kasvamaan? Niin kyllähän minä tiedän, että isosen merkitys rippileirillä on suuri, koska he ovat niitä, ketkä ovat nuoria lähellä. Mutta, mutta..
Isonen kantaa vastuuta. Isonen on osa työntekijä tiimiä, jossa yhdessä luodaan jotain ainutlaatuista rippikoululaisille. Ei isonen voi johtaa leiriä saatika sitten vetää työntekijältä mattoa jalkojen alta. Nämä ovat kuulemma niitä ajatuksia, joita jokainen tätä työtä tekevä jossain vaiheessa käy läpi. Toisinaan leiri menisi varmasti paremmin ilman isosia. Silloin nostettaisiin leiriläisistä esiin erilaisia taitoja. Leiriläisillä on paljon ideoita.
Olen todennut, että romuttaisin mielelläni perinteisen rippikoulu mallin. Silloin kun meillä ei ole perinteisiä luentoon pohjautuvia oppitunteja, nuoret pääsevät helpommin sisään aiheeseen. Tällä kesäni viimeisellä leirillä on ollut teemapäivät. Joka päivälle on rippikoulusuunnitelman mukainen teema, jota nuoret saavat pohtia ja miettiä kysymysten avulla. He kysyvät ja työntekijät vastaavat. Meidän opetustuokiot ovat nuorista lähtöisin. Ja jos keskustelua ei synny, niin me avaamme teemoja ja kyselemme heidän mielipiteitään. Tällä mallilla toteuttaen läsnä on myös tekeminen, joka tukee opetusta.
Vaikka kipuiluja on monia, niin olen ainakin oppinut sen, että se mitä teen tapahtuu oikeasti persoonallisuuden kautta. Jos yritän olla jotain muuta kuin olen, menen metsää ja lujaa. Mitä minä olen valmis onkin hyvä kysymys, koska ihminen ei koskaan voi olla valmis, sillä oppimista tapahtuu koko ajan.
Viikon paras kysymys: Oliko Jeesus alkoholisti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti