Juttelin tässä taannoin erään nuoren pariskunnan kanssa. Heidän kanssaa oli puhetta elämän realiteeteista ja meidän omista odotuksista elämästä. Puhuimme siitä mitä haluamme ja mihin oikeasti olemme matkalla. Suurinpana viestinä heiltä sainkin sen, että rakkaus osuu kohdalle silloin kuin sitä kaikkein vähiten odottaa. Toinen osapuoli tästä pariskunnasta kertoi, että oli ollut täysin varma siitä, ettei tule koskaan löytämään sellaista ihmistä, joka haluaisi jakaa arjen hänen kanssaan. Nyt tämä pariskunta suunnittelee onnellisesti häitään.
Rakkaus. Mitä se siis on oikeasti? Voiko ihminen, jolla on joku toinen ihminen rinnalla olla etuoikeutettu?
Tuon keskustelun jälkeen mietin itseäni ja omaa elämää. Mietin minua ja kihlattuani. Koin olevani tietyllä tavalla etuoikeutettu. Eihän kukaan muu jaa talouttaa kihlattuni kanssa kuin minä. Kukaan muu ei seiso niin voimakkaasti tukena vaikeina hetkinä kuin oma puoliso. Kenenkään muun kanssa vietetty vapaa-aika ei saa samalla tavalla perhosia lepattamaan vatsan pohjassa tai hymyä nousemaan kasvoille. Olen etuoikeutettu mieheni elämään ja hänen rakkauteensa.
Rakkaus. Mitä se siis on oikeasti? Voiko ihminen, jolla on joku toinen ihminen rinnalla olla etuoikeutettu?
Tuon keskustelun jälkeen mietin itseäni ja omaa elämää. Mietin minua ja kihlattuani. Koin olevani tietyllä tavalla etuoikeutettu. Eihän kukaan muu jaa talouttaa kihlattuni kanssa kuin minä. Kukaan muu ei seiso niin voimakkaasti tukena vaikeina hetkinä kuin oma puoliso. Kenenkään muun kanssa vietetty vapaa-aika ei saa samalla tavalla perhosia lepattamaan vatsan pohjassa tai hymyä nousemaan kasvoille. Olen etuoikeutettu mieheni elämään ja hänen rakkauteensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti