Tätä on luvassa:

Kirjoitan elämästä ja ystävyydestä. Kirjoitan siitä kun elämä potkii päähän. Kirjoitan teorioita miehistä, tunteista, parisuhteesta ja siitä kuinka se kestää vaikka töitä tehdään pahimmillaan 12 h/vrk ja ei ehditä kunnolla näkemään. Kirjoitan siitä miten koen ammatillisuuden elämässäni. Joitain vanhoja kirjoituksia, kuten runoja ja satuja, siirtelen tänne arkistojen kätköistä. Myös arjen ilot ja liikkuminen näkyy blogissa.

Toivottavasti viihdyt seurassani. Otan mielelläni vastaan mielipiteitä, ajatuksia ja kommentteja. Sähköpostillakin saa lähestyä: nuvo.niina@gmail.com

Tervetuloa minun maailmaani.

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Miten niin ihmisellä voi olla tylsää?

(Tämä ei missään määrin ole tosi tarina. Yllätin taas itseni tekemästä jotain muuta kuin koulutehtäviä ja tässä on lopputulos...)

Istuinpa iltaa ystäväni kanssa läheisessä kuppilassa. nautin pikkaisesta kahvista hyvän ystävän seurassa, kun alkoi kuppilassa tapahtumaan kummia.

Yhtäkkiä joku huusi, että päästäkää pappi tuskasta. Silloin tajusin, että kylän hekottava pappi tarjosi jälleen tutuille viskiä ja hullu piisi soi taustalla.Huonommat vierailijat olivat jälleen röyhkeitä huutaessaan kurkku suorana, että ryystetään kunnolla. Kuppilan omistaja Kaukalon Pekka auttoi pappia tuskassa ja toi tälle pikkaaiset limpsat pöytään. Samalla Kaukalon Pekka näki papissa selvät hullun piirteet ja poistui paikalta päätään pudistellen. Samalla minä heitin haaveet kuppilan pallista ja päätin lähteä kohti kotia.

Seuraavana aamuna kappelin pimut kertoivat nähneensä, kuinka tuskaista pappia oli saatettu kotia kohti. Oli Elli kurittanut miestä ja touhu oli muistuttanut jo pahasti papin herjausta. Ellihän toki tunnettiin koko kylällä. Hän oli se kuiva, mutta naseva papin rouva. Ellin käsittelyssä pappi tuskaansa parahtaa ja myöntää olin pappi kenossa ja mukitolkulla tuli otettua potun viskiä. Elli puisteli päätään ja totesi vain, että on hänellä sitten hintava pappi.

Pikkainen kappeli säteili aamuauringossa, kun hiihtävä pappi sitä lähestyi. Lilli Kupponen odotteli jo sisäänpääsyä pikku-timpan kanssa. Molemmilla kuorovaatteet yllä ja siinä oli havaittavissa selvää hoikkaa lumoa. Pappi päästi heidät sisään. Lilli Kupponen, pikku-timppa ja hekottava pappi siirtyivät urkuparvelle ihmettelemään kauheaa pölyä. Lallin kumautus kertoi seurakunnalle Jumalanpalveluksen alusta ja pappi vielä mietti urkuparvella, että ehtisikö hän vielä panna menemään. 

näin siis sujui viikonloppu. itse seisoin raukkana pihalla. En tohtinut pikkaiseen kappeliin mennä häiritsemään kesken touhun vaan suuntasin matkani verstaalle laittaakseni kaiken valmiiksi. Lopuksi laitoin passin nuppia kuntoon ja lopputulos oli sen mukainen. 

perjantai 24. helmikuuta 2012

Että sellainen eilinen...

Eilinen oli mitä oli, tästä päivästä en vielä tiedä varmaksi mihin suuntaan ollaan menossa ja sunnuntaita kauhulla odottaen. Vaikka nuorten kanssa teen aika paljon töitä, saa heidän käytöksensä toisinaan minultakin jäämään leuan auki. Ihmettelen suuresti tapahtunutta ja eräiden nuorten harkitsemattomuutta.

Kaikkihan alkoi siitä, kun eilen istuskelin koneella. Missäs muualla olisinkaan viettänyt aikaa kuin facebookissa. Olin juuri poistumassa, kun keskustelu ikkuna rävähti auki. Ensimmäinen reaktio oli se, etten enää tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, mutta en voinut asiaan olla puuttumattakaan. Etenkään itse vanhana nuorena ja kyseiseen paikkaan tietyllä tapaa töitä tekevänä.

Se, että minä oikeasti jaksan omalla vapaa-ajallani puuttua nuorten asioihin on harvinaista. Mutta nyt se tilanne oli vain sellainen, että sitä ei voinut missään määrin sivuttaa. Näin ollen tuli soitettua useampi työntekijä läpi ennen kuin sain kiinni juuri sen kenet pitikin. Toiselle jätin puhelimen vastaajaan viestin. Ja kummaltakin tuli kiitokset siitä, että olin tuonut asian esille ja siihen puuttunut.

On monia asioita, joita aikuiset voivat katsoa sormien läpi, mutta tietyt tilanteet vaativat nopeita päätöksiä ja sen mukaisia toimintoja. Jos nyt asianomaiset sattuvat tämän jostain syystä lukemaan niin tervetuloa selvittämään asia henkilökohtaisesti minun kanssani ilman, että sosiaalisessa mediassa tarvitsee kaikesta uhota.

Voin omalla tavallani vain nauraa tälle nuorten pienelle uholle. Voi kun ei kaverit oikeasti taida tietää kuka heillä on vastassa ja miten pitkälle olen valmis asioita viemään. Palautettahan saa toki aina antaa, mutta ensin kannttaa katsoa peiliin ennen kuin sen tekee ja miettiä, että missä on oikeasti vika.

Ja jos samanlainen tilanne tulee jatkossa vastaan niin teen ihan varmasti samalla tavalla. On kyseessä sitten kuka tahansa. Niin, että ei millään pahalla. Ja jos minä en olisi puuttunut niin sen olisi tehnyt joku muu.


keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Ruokakulttuuri

Alkuviikosta koulun ruokalassa jäin taas päivittelemään kouluruuan alhaista tasoa. Ymmärtäisin sen kyllä jos kyse olisi ilmaisesta kouluruuasta, mutta ei. Minä joudun kaiken lisäksi vielä maksamaan siitä. 

Kaikki varmaan tietävät täytetyt paprikat. Paprika putsataan ja täyte (yleensä riisijauheliha -seos ja juusto) laitetaan paprikan sisälle. Päälle laitetaan vielä ripaus juustoraastetta ja sitten laitetaan uuniin. Yleensä lopputuloksena on maukas ateria,  etenkin jos on tuoretta leipää ja hedelmäinen vihersalaatti kaverina.

Mutta ajatelkaapa täytettyä perunaa. Mielikuvana ajatus vastaa hyvin pitkälle täytettyä paprikaa. Pelkästään täytetty viittaa siihen, että täyte on sisällä. Mutta miten toimii Fazer Amica? Maanantaina oli siis ruokana  täytettyjä perunoita. Halkaistu, uunissa kypsennettu peruna ja sen kanssa maustettu tzatsiki kastike. Se kastike oli perunan täyte. Jos puhutaan täytetystä perunasta niin odottaisin perunaa, jonka sisällä on täytteet. En perunaa, jonka päälle voi laittaa kastiketta täytteeksi. Ei silloin voida puhua täytetystä perunasta, koska täyte on kastike sille perunalle! Kastike ei voi saman aikaisesti olla täyte ja kastike!

Vähän vastaavanlaisia juttuja löytyy koulujen keittiöistä enemmänkin. Kamalinta mielestäni tässä on ravinnearvot. Ymmärrän kyllä, että ruokaa tehdään pienellä budjetilla ammattikoululaisille (heillä ilmainen kouluruoka) ja ammattikorkean opiskelijoille (2,43€). Mielestäni on äärimmäisen hölmöä, että ruoka tehdään "ilmaisen ruuan nauttijoille", jolloin ruuan taso on ala-arvoista ainakin siihen nähden, että joudun siitä maksamaan. Kela kuitenkin maksaa koululle ateriakorvaukset (Amk:n opiskelijalla viissin 4€)

Toinen mikä hämmästyttää suuresti on ruotsalainen pyttipannu. Ajalkaapas, että perinteisen ja ruotsalaisen pyttipannun välinen ero on kastikkeessa. Siis jälleen avain sana on kastike. Ensinnäkin se kastike on järkyttävän makuista ja lisäksi koko pyttipannu ui siinä kastikkeessa. Todennäköisesti sekin pyttipannu oli tehty maanantaisista perunoista ja kenties viime viikkoisesta nakkikastikkeesta. Sekaan oli toki yrittetty heittää muutama sipuli. Mutta silti! Ehkä sitten joskus kun minulla on omia lapsia voin heille sanoa, että "hei tänään ei syödä perunoita ja nakkikastiketta vaan ruotsalaista pyttipannua."

Missä on vika? Pitääkö kaikesta säästää vai olenko minä vain tottunut liian hyvään? 


perjantai 3. helmikuuta 2012

Paukkupakkasia


Pakkasukko paukuttaa. Kylmiä öitä, kuuran töitä... On taas täällä etelässäkin päästy kunnon pakkaslukemiin. Vaikka pidänkin talvesta, niin pakkasen kovuudella on kohtuutensa. Etenkin kun näin sisällä ollessa kun tuntuu, että varpaita palelee.

Näin keskitalven aikaan huomaa taas sen, että pakkaset kiristyvät (ehkä voisi sanoa, että valitettavasti). On jotenkin veikeä fiilis katsella ympärilleen ja tajuta se, kuinka valoisaksi lumi tekee tämän pimeän vuoden ajan. Omalla tavallani minä nautin tästä. Saan pukeutua lämpimästi ja juuri oman tyylini mukaisesti.

Kun katselen ympärilleni näin talviaikaan, huomaan sen, kuinka monilla on kylmä. Pakostikin jään miettimään, että miten ihmeessä on mahdollista, ettei enää osata pukea oikein päälle. MIKSI SITÄ PITÄÄ HYPPIÄ ULKONA LYHYESSÄ TAKISSA, ILMAN PIPOA JA HASKOJA? Eniten kuitenkin kummastuttaa se, että sen jälkeen valitetaan kylmää ilmaa. En minä palele. Minä tosin käytänkin kerrospukeutumista ja väljän päälikerroksen taktiikkaa.

Näin talvella ja etenkin kovemmilla pakkasilla on oikeasti tärkeää pukea oikein päälle. Kun lähdetään siitä liikkeelle, että alusvaatteiden päälle puetaan ns. ensimmäinen iho. Kyseessä on lämmin aluskerrasto, jonka tarkoitus on olla hengittävä. Sen päälle voidaan kovalla pakkasella laittaa toiset, tosin väljät, housut päälle. Näiden päälle ulos mennessä laitetaan ulkohousut, jotka mielellään pitävät tuuleta. Nämä ei kuitenkaan saa olla ihonmyötäiset. IHONMYÖTÄINEN VAATE EI JÄTÄ ILMARAKOA JA ON SIKSI KYLMÄ! Sama kaava toistetaan paitojen suhteen.
 
Vai onko suomalainen kansa jotenkin sellainen, että kaikesta on pakko löytää jotain valitettavaa? Mutta hyvät ihmiset: ÄLKÄÄ VALITTAKO KYLMYYDESTÄ VAAN OPETELKAA PUKEUTUMAAN OIKEIN!

maanantai 23. tammikuuta 2012

Aamun into

Postimies soitteli ovikelloa ennen kahdeksaa. En osannut olla kovin otettu, vaikka tiesin mitä hän minulle toimittaa. Suurin syy siihen oli se, että myös J heräsin siihen ovikellon pimputukseen. No toivottavasti ei muista sitä enää kun pääsee töistä.

On juuri sellainen kun odotin sen olevan. Ainut, että kangas ei ihan vastannut mielikuvaa, mutta kaunis se on silti. Kaventamaan joutuu reippaalla kädellä, mutta sitä ei vielä tehdä. Se tehdään vasta lähempänä ajankohtaa. Painoa on siis lähtenyt siitä kun mittat on otettu. Hieman jäin miettimään, että osaanko sittenkään tehdä kavennuksia itse vai pitääkö kuitenkin turvautua ammattilaiseen.

Kuvia en uskalla laittaa. Paljastuu muuten täysin. :) Alushame problematiikkakin ratkesi. Ihana Kaasoni lupasi lainata omaa hamettaa minulle. Tuo puku tarvitsee vannehameen. kangas on sen verran raskas, ettei ilman sitä laskeudu kauniisti alas ja toisaalta myöskään helma ei pääse oikeuksiinsa ilman vannehametta. Yksi huoli vähemmän. Vielä pitäisi lyödä lukkoon päivä ja paikka. Sen jälkeen todellinen suunnittelu voi alkaa. :)

torstai 19. tammikuuta 2012

Messuilua

Olin varannut viikonlopulle hyvin tilaa Häämessuja varten. Meidän piti alunperin lähteä käymään siellä jo lauantaina, mutta tuli pieni este matkaan, joten sunnuntai aamuna otimme suunnaksi Helsingin Wanhan sataman. 

Kyseessä oli meidän ensimmäiset (samalla myös viimeiset) häämessut. Sisäänpääsyn hinta oli ihan kohtuullinen, tosin sille rahalle ei vaan saanut mitään vastinetta. Tuntui kuin olisi ollut Mustamäen torilla. Jokaisella kojulla henkilö hehkutti heidän toimintaa ja yritti vakuuttaa, että he olisivat paras vaihtoehto. Lohduttavaa oli sania, ettemme ole vielä niin pitkällä, että päivämäärää olisi vielä lyöty lukkoon.

Lähdimme siis messuille etsimään ideoita kutsukortteihin, kattauksiin ja koristeluihin. Eipä messuilta vastauksia näihin löytynyt. Sinooperin, sinellin ja askarellin pisteet olivat ainoat, joissa oli jotain ideoita, mutta niitäkin tosi vähän. Mutta onneksi mukaan tarttui messuilta muutama askartelulehti, joista löytyi muutamia käyttökelpoisia ajatuksia. Netistä ajatuksia löytyy paljon helpommin. Meillä on onneksi aikaa. Vielä on ainakin vuosi ellei jopa puolitoistakin aikaa.

Onneksi meillä on suunnitelmia jo tehty valmiiksi. Minun puku on tulossa kohta puolin Suomeen. Katsotaan millainen se sitten on. Toivottavasti sellainen kuin halusin. Eniten mietityttää kankaan laatu. Mutta kuitenkin. Vieraslistaa olen aloittanut, samoin kun koristeiden hankkimisen. Häämarssiin on mietitty vaihtoehtoja ja häävalssikin taitaa olla valittu. paikka puuttuu, samoin kuin kirkko. Mutta ensin pitää olla valittuna päivä. Mutta vielä ehtii. Mikä kiire valmiissa maailmassa, ei Roomaakaan rakennettu päivässä.   

perjantai 13. tammikuuta 2012

Olenpa miettinyt...

... Paljon kaikenlaista.

Mutta siis tämä tuleva viikonloppu on pyhitetty oikeastaan vain ja ainostaan häiden miettimiseen ja niiden suunnitteluun. No minun pukuhan on jo hallinnassa. Kohta puoliin Suomeen tulossa, mutta muuten kaikki onkin sitten vielä auki. Ehkä tämän viikonlopun häämessut antavat uusia ajatuksia koristeisiin ja korttipolitiikkaan. Mukavinta tässä on se, että J on lähdössä mukaan sinne. Eihän ne häät yksin minua varten ole.

Viimeistä lomaviikkoa viedään myös taas vaihteeksi. Maanantaina olisi taas paluu todelliseen arkeen, kun koulu ja työt pyörivät samaan aikaan. Tiukka kevät tulossa ja samaan aikaan tulee hoidettua ties kuinka monta asiaa. Mutta, nyt voin sanoa rehellisesti, että Onneksi J sanoi, ettei häitä tule ennen kuin koulu on loppu. Tämä päätös on tehty jo aikaisemmin, mutta hyvä näin. Mitäköhän tästä keväästä olisi tullut, jos olisi pitänyt samaan aikaan vielä ajatella koulujuttujen kanssa korttien väsäämistä tai koristeita sen suuremmin.

Koska puku on jo hankittu tuleviin häihin (tosin häiden ajankohta ei ole vielä tiedossa), on pidettävä huolta siitä, että siihen mekkoon varmasti mahtuu. Siinä mielessä meidän yhteinen kuntokuuri on vain hyvästä. J:llä tosin on paino lähtenyt nätisti laskuun toisin kuin taas minulla. Mietimmekin jo, ettei tuo tämän hetkinen ohjelma ole ehkä minulle sopivin tai sitten syy on jossain muualla. Toki minä liikun vähän vähemmän. Mies kun on nyt aloittanut juoksemisen, mutta minä en ole vielä siihen pystynyt kaiken maailman vaivojen takia. Nyt kuitenkin näyttää, että paino on ottanut laskusuunnan. Hitaasti, mutta kuitenkin. Toivotaan, että nyt homma lähtisi kunnolla käyntiin.



torstai 5. tammikuuta 2012

Kuntoilun iloja ei kun siis tuskaa..

Ei enää kirkossa istumista. Nyt liikutaan!
Toista viikkoa viedään nyt kunto-ohjelmassa. Mukavaahan tuota on tehdä, kun miehen kanssa yhdessä painetaan menemään niska liskamassa. Vielä kun tuloksia alkaisi tulla.

Vaikka teen mitä tahansa niin paino vain nousee. Miehellä puolestaan tulee paino kyllä ihan nätisti alaspäin. Hieman turhauttavaa. Lähtöpainosta on kuntoilun myötä tullut melkein kilon verran lisää. En minä mitä lisäkiloja kaipaa vaan haluan kiloistani eroon. Kaikki muut arvot ovat kyllä pysyneet samana. Onneksi. Vielä kun painokin lähtisi lasku suuntaan niin olisin tyytyväinen.

Jos jotain positiivista tästä pitäisi löytää niin olo on huomattavasti pirteämpi kuin pitkään aikaan. Keho myös huutaa välipäivinä, että pitäisi liikkua. No välipäivistä olen pyrkinyt pitämään kiinni. Lihaksetkin tarvitsevat lepoa. Ruokakulttuuria pyritään vetämään myös uusiksi. Ennemmän kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Skarppauslinjalle en lähde.

Ehkä tämä tästä. Jos helmikuun alkuun mennessä saisi viisi kiloa pois niin olisin enemmän kuin tyytyväinen, mutta siinä tapauksessa pitäisi viikossa lähteä enemmän kuin kilo pois. Ei taida olla mahdollista. Kuinka kohan koville sitä voisi itsensä vetää ilman, että kroppa sanoo itsensä irti? Jos nyt kuitenkin mennään ihan maltillisesti eteenpäin. Tätä kunto-ohjelmaa olisi jäljellä vielä viikko. Sen jälkeen aloitetaan 9 vko:n tiukka ohjelma.



tiistai 3. tammikuuta 2012

Uusi vuosi - Uudet kujeet

Vuotta vaihdettiin. Tälläkin kertaa olimme kotona, koska koira neiti säikkyy pauketta. Vaikka olimmekin kotosalla, ei vuoden vaihde missään tapauksessa ollut tylsä. Vauhtia riittii sitäkin enemmän metsäreissuineen ja pienine eksymisineen. Vuotta vaihdettiin yhdessä siskoni perheen kera ja minulla oli ainakin mielettömän hauskaa.



Tänä vuonna minä puolestani aion:

- hoitaa koulun kunnialla loppuun
- tiputtaa painoa reippaasti
- tehdä töitä
- toivon mukaan ehtisin nauttia elämästä, miehestä ja meidän neitokaunostakin hetken.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Juupas, eipäs ja saapas + kuntokuuri 2012

Pahoittelut näin heti alkuun, että viime aikoina on ollut kovin hiljaista. Koulu hommat pukkaavat päälle ja samalla sykkeellä pitäisi vielä työtkin hoitaa alta pois. Loma on kohta taas melkein lusittu ja normaali arki uhkaa kovalla kiireellä saapua taas paikalle. En haluaisi. Haluaisin edelleen vain olla ja hengähtää. Ihan rauhassa ja ilman mitään kiirettä.

Viime aikoina on riittänyt paljon kaikenlaista puuhaa. Oli joulu ja sen mukanaan tuomat kiireet. Lahjat tuli onneksi ostettua ajoissa ja vain muutama viime hetken paketti täytyi hakea aattoaamuna. Pukki toi mukanaan kaikenlaista. Juuri mitään en ollut toivonut, ja silti... Pääasia oli minulle se, että lahjoista löytyi se ainoa toiveeni nimittäin officepaketti. Ilman sitä kouluhommien kanssa säätämiseen olisi vielä mennyt herhot. Etenkin keväällä kun tiedossa on paljon isoja projekteja, jotka vievät aikaa.

Oma elämäkin alkaa näyttää valoisalta. Vihdoinkin. Reilun vuoden taakkojen kantamiseen alkaa vihdoin tulla helpotusta. Tämä on se puoli minkä takia pidän Diakissa opiskelusta yli kaiken. Meillä pidetään oikeasti opiskelijoista huolta ja vielä kaiken lisäksi hyvää sellaista. On ilo sanoa, että vihdoin olen saanut hoitokontaktit käyntiin.

Mieli pysyy virkeänä liikkumalla. Tai niin olen ainakin kuullut sanottavan. Pelkkiin hoitokontaktien varaan en uskalla jäädä. Niiden ohelle tarvitsen paljon muuta. Kirjoittaminen on toki yksi merkittävä osa sitä, mutta liikunta on toinen. Nyt se nimittäin lähtee oikeasti käyntiin, nyt sen oikeasti teen. Tosin omalla pienellä tavalla myös "pakon" sanelemalla. Painoa on siis saatava pois ja samalla kuntoa kasvattaa.

Seuravana olisi vuorossa häämessut, joihin ajattelin itsepintaisesti suunnata ja J raahata mukaan, jos vain se suinkin onnistuu. Hääpuku onkin jo tilauksessa ja sen saapumista odottelen suunnattomasti, jotta pääsee näkemään, että onko se sellainen kuin ajattelin sen oikeasti olevan.

lauantai 24. joulukuuta 2011

24. Luukku

 Vuodesta on jäljellä seitsemän päivää. 24. joulukuuta on jouluaatto.

Jouluaatto on joulupäivää edeltävä päivä, jota vietetään 24. joulukuuta. Jouluaatto ei ole virallinen almanakkaan merkitty pyhäpäivä, jos päivä ei osu sunnuntaille.

Jouluaaton viettoon on perinteisesti kuulunut muun muassa joulukuusen koristelu, jouluaterian syöminen, hautausmaalla käyminen, jouluaaton jumalanpalveluksessa käyminen, joululahjojen antaminen sekä joulusauna. Monissa perheissä lauletaan tai kuunnellaan joululauluja. Kristillisissä perheissä saatetaan veisata Enkeli taivaan -virsi sekä lukea jouluevankeliumi
.
Joulupukki käy perinteisesti jouluaattona lapsiperheitä ilahduttamassa ja jakaa myös mahdolliset joululahjat, tosin joskus lahjat saattavat olla jo aattona joulukuusen alla. Monissa anglosaksisissa maissa lahjat avataan vasta joulupäivänä. Venäjällä joulupukkia vastaava pakkasukko saapuu vasta uutenavuotena.

Televisiossa esitetään perinteisesti jouluaiheisia televisio-ohjelmia, kuten vuodesta 1990 alkaen esitetty Joulupukin kuumalinja sekä Raymond Briggsin samannimiseen kirjaan perustuva Lumiukko-animaatioelokuva, josta on tullut monille suomalaisille tärkeä osa jouluviettoa, johon suhtaudutaan nostalgisesti. Radioon on viime vuosina ilmestynyt tauotta joulumusiikkia soittavia kanavia. Joulumusiikkikanavia löytyy myös internetistä.

Suomessa joulurauha julistetaan monissa kaupungeissa kello 12.00. Kuuluisin on Turun julistus, joka esitetään myös televisiossa, radiossa ja internetin kautta.

Lupaukset täyttyvät 

Jouluaattona ollaan profeettojen lupausten toteutumisen ovella. Jouluaaton aihe on pelastuksen kaipuu ja lupaus Vapahtajasta. Siksi jouluprofetiat kuuluvat jouluaaton jumalanpalveluksiin silloinkin, kun niissä luetaan muita joulun tekstejä.




    Oikein hyvää Joulua kaikille!

    perjantai 23. joulukuuta 2011

    23. Luukku

    Vuodesta on jäljellä kahdeksan päivää. Kyseistä päivää kutsutaan jouluaatonaatoksi.

    Jouluseimi

    Jouluseimi on etenkin keski-Euroopassa yksi suosituimmista joulukoristeista. Seimiperinne on saanut alkunsa jouluevankeliumin kertomuksesta Jeesuksen syntymästä.

    Seimi tarkoittaa eläinten ruokakaukaloa, joka tehtiin savesta, kivestä tai puusta. Seimi toimi Jeesuksen ensimmäisenä vuoteena. Nykyään sanalla seimi ja etenkin sanalla jouluseimi tarkoitetaan eri hahmoista ja esineistä sommiteltua Jeesuksen syntymään liittyvän tapahtuman kuvaavaa kokonaisuutta.

    Raamattu ei itse asiassa mainitse, syntyikö Jeesus tallissa vai luolassa. Jouluevankeliumissa mainitaan ainoastaan: "Maria kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa." Todennäköisesti tämä seimi sijaitsi kallioluolassa, sillä Betlehemin ympäristön hiekkakivikallioissa on useita luolia, joita käytettiin eläinten suojina. Niissä oli kallioseinämään hakattuja tai savesta valmistettuja eläinten ruokakaukaloita.

    Betlehemin lähistöllä olevaa luolaa on alkukirkosta lähtien pidetty Kristuksen syntymäluolana. Monet kristityt tekivät toivioretkiä sinne. Koska vain harvoilla oli mahdollisuus tehdä vaivalloista retkeä Pyhään maahan, ryhdyttiin erityisesti Italiassa rakentamaan luolan pienoismalleja. Vanhimmat on löydetty Rooman katakombeista. Laajimmalle seimiperinne on levinnyt katolisen kirkon piirissä. Protestanttisen kirkon alueella on erillisiä saarekkeita, joissa traditio on ollut elävä.

    Ensimmäiset jouluseimet ovat tulleet Suomeen viimeistään 1400-luvulla. Seimiasetelmia on nähtävissä keskiaikaisten kirkkojen alttarikaapeissa, mm. Vanajan, Someron ja Isonkyrön keskiaikaisten kirkkojen puisissa alttarikaapeissa.


    Maailmalta...
    • 1777 – Venäjän keisari Aleksanteri I syntyi.
    • 1790 – Ranskalainen orientalisti ja egyptologi Jean-François Champollion syntyi.
    • 1834 – Englantilainen väestötieteilijä ja taloustieteilijä Thomas Malthus kuoli.
    • 1918 – Saksan liittotasavallan entinen liittokansleri Helmut Schmidt syntyi.
    • 1933 – Japanin keisari Akihito syntyi.
    • 1943 – Ruotsin kuningatar Silvia syntyi.

    torstai 22. joulukuuta 2011

    22. Luukku

    22. päivä ja vielä olisi muutama päivä jouluaattoon. 

    Kodin koristelu joulua varten on tärkeää joulun tunnelman luomiseksi. Kuusen hakeminen metsän tai varaston kätköistä seisomaan kauniisti koristeltuna huoneen nurkkaan, kynttilöiden asettelu ikkunoille ja pöydille, ovikranssin ripustaminen ulko-oveen, joulukukkien ostaminen sulostuttamaan tuoksuillaan jouluista kotia ja muiden jouluisten tavaroiden esille ottaminen - kaikki tämä saa aikaan jouluisen mielen. Kauniit koristeet sekä kynttilöiden ja valosarjojen tuike piristävät ja herkistävät keskellä pimeintä vuodenaikaa.Joulukoristeet virittävät joulun tunnelmaan ja niiden laittamiseen kannattaa panostaa. Myös Marttojen ohje on hyvä painaa mieleensä "Siisti koti tuo juhlan. Älä kuitenkaan liioittele joulusiivouksessa."Koristelemisesta voi tehdä oman mieleenpainuvan tapahtumansa ja jakaa sen lasten, mielitietyn tai rakkaimpien ystävien kanssa. Ensin otetaan esiin kaikki tarvittavat koristeet ja tarvikkeet, sitten laitetaan joulumusiikkia soimaan, lämmitetään glögiä, ryhdytään puuhaan ja nautitaan tunnelmasta. Joulu on vain kerran vuodessa!



    Nimipäivät

    • – suomalainen kalenteri: Raafael
    • – suomenruotsalainen kalenteri: Rafael
    • – ortodoksinen kalenteri: Anastasia, Nasti, Asta
    • – saamenkielinen kalenteri: Ráffo
    • – vanhemmissa kalentereissa: Beata, Joosep, Jooseppi, Josef, Joseph, Josephus, Josua, Luja, Natanael, Theodosius


    • 1858 – Italialainen säveltäjä Giacomo Puccini syntyi.
    • 1887 – Intialainen matemaatikko Ramanujan syntyi.
    • 1965 – Suomalainen kirjailija ja runoilija Lauri Viita kuoli.
    • 1979 – Baskimaa ja Katalonia saivat autonomian.
    • 1989 – Irlantilainen kirjailija Samuel Beckett kuoli.
    • 2001 – Terrorismi: Richard Reid yritti räjäyttää American Airlinesin lentokoneen kenkiinsä piilotetuilla räjähteillä.













    keskiviikko 21. joulukuuta 2011

    21. Luukku

    Saat avata kahdennenkymmenennenensimmäisen luukun joulukalenterista! 21. joulukuuta

    Jokaisessa kylässä, suvussa ja perheessä on omat perinteiset joulureseptinsä, jotka kulkevat sukupolvelta toiselle ja muuntuvat uusiksi tarpeen ja maun mukaan. Entisajan jouluina kinkku maistui erilaiselta rasvan määrän ollessa huomattavasti suurempi kuin nykyään rasvatonta ruokaa ihailevana aikakautena. Pula-aikana jouluna herkuteltiin, mutta säästeliäämmin ja hankalasti saatavilla olevia ruoka-aineita korvattiin milloin milläkin. Nykyajan suklaarasioiden virkaa toimittivat jännittävät ulkomaiset makeat hedelmät kuten appelsiinit.Hyvät reseptit kulkevat edelleen suusta suuhun, mutta nykyään varsinaisia helmiä voi pyydystää myös lukuisilta Internet-sivuilta. Kannattaa olla valppaana!


    Nimipäiväänsä viettävät:
    • suomalainen kalenteri: Tuomas, Tomi, Tommi, Tuomo
    • suomenruotsalainen kalenteri: Tomas, Tom, Tommy
    • ortodoksinen kalenteri: Jaana, Pietari, Petri, Pekka
    • saamenkielinen kalenteri: Duomis, Duommá
    • vanhemmissa kalentereissa: Thomas, Tuomas [apostoli] 
     
    • 2006 – EU:n uusi hygieniadirektiivi otetaan käyttöön. 
    • 2012 – Mayojen ennustama maailmanlopun päivä. Samaan aikaan myös Maapallo siirtyy suoraan linjaan Linnunradan keskuksen kanssa, LHC käynnistetään täydellä teholla, Aurinko saavuttaa aktiivisuutensa huipun ja tapahtuu talvipäivänseisaus.

      21. joulukuuta on siis päivä, jolla ei virallisesti ole mitään merkitystä.

        tiistai 20. joulukuuta 2011

        20. Luukku

        YK:n kehitysvammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva julistus on annettu
        20. joulukuuta 1971 YK:n yleiskokouksessa. Se kehoittaa muunmuassa seuraavaan: "Kehitysvammaisella henkilölla on mahdollisuuksiensa rajoissa samat oikeudet kuin muilla ihmisillä." Kehitysvammaisia ihmisiä tulee tukea siihen, että he voisivat kehittää heidän omia kykyjään eri toimialueilla ja edistää samalla myös heidän sopeutumistaan normaaliin elämään niin hyvin kuin se vain on mahdollista.

        • 1537 – Ruotsin kuningas ja Suomen suuriruhtinas Juhana III syntyi.
        • 1917 – Tšeka, ensimmäinen Neuvostoliiton salainen poliisi, perustettiin.
        • 1920 – Suomalainen kirjailija Väinö Linna syntyi.
        • 1968 – Nobel-palkittu yhdysvaltalainen kirjailija John Steinbeck kuoli.
        • 1982 – Pianisti Artur Rubinstein kuoli.
        • 1999 – Portugali palautti Macaon Kiinalle.