Tätä on luvassa:

Kirjoitan elämästä ja ystävyydestä. Kirjoitan siitä kun elämä potkii päähän. Kirjoitan teorioita miehistä, tunteista, parisuhteesta ja siitä kuinka se kestää vaikka töitä tehdään pahimmillaan 12 h/vrk ja ei ehditä kunnolla näkemään. Kirjoitan siitä miten koen ammatillisuuden elämässäni. Joitain vanhoja kirjoituksia, kuten runoja ja satuja, siirtelen tänne arkistojen kätköistä. Myös arjen ilot ja liikkuminen näkyy blogissa.

Toivottavasti viihdyt seurassani. Otan mielelläni vastaan mielipiteitä, ajatuksia ja kommentteja. Sähköpostillakin saa lähestyä: nuvo.niina@gmail.com

Tervetuloa minun maailmaani.

tiistai 27. syyskuuta 2011

Vuorotyön ihanuuksia...

... Onko niitä edes?

Toinen yö putkeen valomista. Tosin viime yö oli oma valinta ja nyt tämä jälkimmäinen kuuluu osana harjoittelua. On tämä rankkaa. Vaikka sain nukuttua aamusta päivään kohtuu hyvin, väsyttää nyt jo ihan tajuttomasti ja kello on kuitenkin vasta 05:00. Toki on pakko myöntää, että onhan tämä keholle varsin rankkaa.

Aamu- ja iltavuoro vielä menevät. Silloin saa kuitenkin öisin nukkua omassa sängyssä. Vielä varmaan se yksi yö menisi, mutta kaksi putkeen. Talo on ihan hiljainen ja asukkaat nukkuvat. Tai ainakin yrittävät. Reilusti yli puolen yön hakkasin vielä konetta työasioiden merkeissä, mutta sitten ei enää jaksanut. Olen kutonut, mutta enää ei jaksa keskittyä niin paljoa, että saisi tehtyä vielä muistiinpanotkin, että montako puikollista ennen kavennuksia ja sitä rataa. Lukea en ole edes uskaltanut. Nukahtaisin varmaan samantien kirja kädessä oli asento kuinka epämukava tahansa.

Juuh, aamu- ja iltavuorosta vielä löytyy oikeasti hyviö puoliakin. Kun on aamuvuoro, ehtii illalla tekemään jotain muutakin. Voi käydä lenkillä ja katsoa rauhassa tv:tä. Iltavuorossa taas ehtii hoitaa juoksevia asioita, jotka on pakko toimittaa virka-aikana. Eli puolensa kaikessa. Mutta tämä yövuoro... Mitä hyvää tässä on? Vuoro on 12 h, ja on ihan poikki kun pääsee kotiin, rytmin saa sekaisin ja on pakko nukkua aamusta, jotta pystyisi edes jotain tekemään. Kuitenkaan ei saa nukkua liian pitkään, koska muuten ei saa yöllä lainkaan unta.

Onneksi puhelimessa on muutama peli ja netti. Tosin nyt ei tarvitse sen nettiä edes käyttää. Yön parhaita puolia on se kun kukaan ei varsinaisesti vahdi selän takana, että mitä tekee vai tekeekö loppupelissä yhtään mitään. Kunhan jaksaa näyttää ahkeralta niin homma toimii. Niin ja silloin kun on yksin, voi toisinaan hetkeksi torkahtaa, ainakin paikasta riippuen.

Vielä pitäisi muutama tunti tsempata. kuitenkin haluaisin vain oikaista itseni tyhjään huoneeseen pitkäälleen ja painaa pään tyynylle ja lennellä unten maille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti