Tänään kotiuduin leiriltä. Mikä ihana tunne. Kesän leirit ovat nyt takana.
Rankka leiri. Siis omalla tavallaan. Opetusryhmät olivat kylläkin helppoja, mutta uupemus on silti ihan käsittämätön.
Leirin jälkeen on se fiilis, että minä olen:
- huonompi ihminen kuin muut (uskoni on vääränlaista, kuulemma)
- elän synnissä (olen valinnut avoliiton)
- odotan kuulemma liian pitkään avioliittoa (eikös avioliitto ole kahden ihmisen kauppa ja tarvitsee myös kompromisseja)
On tullut itkettyä ja naurettua vedet silmissä. Olen opettanut paljon ja hankkinut tärkeää työkokemusta. Omalla tavallaan oli hyvä leiri, mutta tietyt asiat ja asenteet ärsyttivät ja paljon. Välillä myös tuli mietittyä, että onko minusta tähän kuitenkaan ja enkö saa uskoa ja hoitaa uskoani parhaaksi katsomallani tavalla. Turhauttaa ja ärsyttää. Mutta myös hävettää omat ajatukseni...
Nyt nukkumaan leiriväsymystä pois.
Rankka leiri. Siis omalla tavallaan. Opetusryhmät olivat kylläkin helppoja, mutta uupemus on silti ihan käsittämätön.
Leirin jälkeen on se fiilis, että minä olen:
- huonompi ihminen kuin muut (uskoni on vääränlaista, kuulemma)
- elän synnissä (olen valinnut avoliiton)
- odotan kuulemma liian pitkään avioliittoa (eikös avioliitto ole kahden ihmisen kauppa ja tarvitsee myös kompromisseja)
On tullut itkettyä ja naurettua vedet silmissä. Olen opettanut paljon ja hankkinut tärkeää työkokemusta. Omalla tavallaan oli hyvä leiri, mutta tietyt asiat ja asenteet ärsyttivät ja paljon. Välillä myös tuli mietittyä, että onko minusta tähän kuitenkaan ja enkö saa uskoa ja hoitaa uskoani parhaaksi katsomallani tavalla. Turhauttaa ja ärsyttää. Mutta myös hävettää omat ajatukseni...
Nyt nukkumaan leiriväsymystä pois.
Älä välitä liikaa siitä mitä muut sanoo. Sä et todellakaan ole huonompi kuin muut, olet ainutlaatuinen ja ihana <3
VastaaPoistaKiitos. <3
VastaaPoista