Positiivista energiaa

Edelleen on paljon päiviä, joilloin en jaka mitään. Rehellisti sanotuna teen enemmän kuin jaksan. En nyt ihan loppukaan ole, mutta väsynyt, hyvin väsynyt. Viime päivinä itku on ollut herkässä. En minä syytä siihen tiedä. Vielä kaksi päivää töitä ja sitten olisi kaksi vapaata. Niistäkin toinen menee kylläkin koulu asioiden hoitamiseen.

Keskiviikkona pitäisi esittää opinnäytetyön suunnittelupaperi. Se on vieläkin kesken, vaikka tässä on ollut melkein kolme viikkoa aikaa kirjoittaa sitä. No tänä iltana on aikaa kirjoitaa. Pakko se on saada valmiiksi, että muut ehtivät lukemaan sen läpi.

Harkka sujuu oikein mallikkaasti. Olen viihtynyt, mutta hiljaista on ollut. Välillä tuntuu, ettei ole mitään tekemistä ja toisella hetkellä tuntuu, että saa juosta pää kolmantena jalkana joka puolella. Parhainta on se, että monessa on saanut olla mukana. Varmaan taas toistan itseani sanoessani, että työporukka on ihan mahtavaa. Toissa iltana nauraa räkätimme ruokahuoneessa kaksin kerroin kippurassa ja lopulta joku sai huokaistua, että tämä teki tälläisenä aikana erittäin hyvää. Edellisenä päivänä oli otettu vastaan suru-uutinen toimipaikan johtajan kuolemasta.

On hienoa nähdä, miten työyhteisö toimii surun hetkellä. Vaikka väki nieleskelee kyyneeleitään, jaksetaan silti toisia tsempata ja tukea. Työtkin on hoidettu kunnialla. On tämä niin erilaista kuin aikaisemmat harjoittelut. Nyt kun tehdään väkivalta puolelle, on harjoittelu valmiiksi jo aika raskas. Tämä kuitenkin vaikuttaa sellaiselta työltä, jota voisin jopa kuvitella tekeväni. Kriisityö... Pitääkin laittaa korvan taakse hautumaan tämä ajatus. Ja mitä mieltä olen sitten kun harjoittelu päättyy, sitä kun ei vielä tiedä.

Harkkapaikaani oli tilattu Positiivareiden postikortteja. Sain itselleni sieltä muutamia valita ja loputuloksena päädyin tilaamaan loputkin kortit siitä pakasta. Kortit ovat kauniita ja ne runot/ajatelmat antavat aihetta ajatella.