Arkea omalla painollaan

Nyt voi melkein huokaista. Paluu normaaliin arkeean alkaa pian. Eilen
sain jätettyä opinnäytetyön esitarkastukseen. Ruotistakin puoltavat
vihdoin vapautusta. Enää ei tarvitse tapella kuin vain englanti läpi,
jos tutkimuslautakunta hyväksyy vapautuksen.

Voin keskittyä töihin, suunnitella häitä ja käyttää vapaa-ajan
johonkin muuhun kuin koulujuttujen tekemiseen. Ja kaikkein parasta on
se, että voin yövuorot katsoa vanhoja klassikko sarjoja.

Olenkin kertonut jo aikasemmin siitä, että olen ihastunut Pieneen
taloon preerialla. Nyt löysin kirjoistakin tutun Pikku-Heidin. Innolla
odotan, että sitä pääsen katsomaan. Toivon, että se on niin hyvä kuin
muisteleten sen olleen.

Kaikkein parasta on se, että nämä sarjat ovat varsinaisia löytöjä.
Ehkä seuraavana hankinta listalle laitankin preeriasta kolmannen ja
neljännen tuotantokauden sekä hovimäen ensimmäisen, jos sen vielä
jostain löytää.

Harmitus

On sääli, että toisten täytyy tulla arvostelaan joka paikassa.

Kirjoitan tänne toisinaan myös englanniksi. Kärsin luki- ja
kirjoitushäiriöstä sekä kielellisestä oppimisvaikeudesta. Vieraat
kielet ovat minulle suuri ongelma ja tämä on ollut paikka, jossa saan
rauhassa harjoitella.

Mutta nyt.. En tiedä viitsinkö enää kirjoittaa tänne muulla kuin
suomenkielellä, koska toiset viilaavat pilkkua ihan joka asiasta.

Niin että kiitos sinulle anonyymi. Olisit voinut toimia edes omalla nimelläsi.

Nuotteja häihin

Vihdoinkin sain sen tehtyä. Nyt on nuotit tilattu häitä varten. nyt vain pitää odottaa, että ne saapuvat ja saan otettua niistä kanttorille kopiot.

Häissämme mennään ja tehdään Enyan tahtiin. Molemmat pidämme hänen musiikistaan paljon. Ehkä paljastan myöhemmin meidän kappale valikoimaa. Tarkistellaan vielä kanttorilta kun nuotit tulevat, että ovatko mahdollisia..

Ongelmana tässä on edelleen kiista siitä että menemmekö ensi vuonna vai vasta 2014. Minä en jaksaisi odottaa yhtään sen enempää kuin on pakko. Niin paljon kun on jo hankittuna. Meidän kannalta se on vain onni, sillä nyt pystytään lyhyellä varoitusajalla järjestämään häät.

Uusi kulkupeli

Mieheni lupaili minulle skootteria työmatkoja varten. Sitä ennen piti kuitenkin jokin kulkupeli saada käyttöön. Ja mitäpä hän löysikään. Vanhan peugeutin. Ihan mahtava. Onhan sillä ikää noin 40 vuotta, mutta toimii ja liikkuu. 

Pienellä kunnostuksella siitä saatiin ihan toimiva. Mitä nyt renkaat piti vaihtaa, kun vanhat olivat niin hapertuneet ja kuljettajan istuin oli myös huonossa kunnossa. Siis puuttui kokonaan. Öljyä joutui lisäämään ihan kunnolla. Vielä pitäisi vaihteet laittaa kuntoon, niin ja katsoa että jarrut varmasti toimii, mutta ne on pikkuvikoja. Avomallihan tämä on kaksi paikkainen, mutta menoa se ei haittaa. Sillä ajelee ihan mielellään työmatkat. Kulutuskin oli ihan kohtuullinen.

Minun peugeut on ihan classikkopeli. On minulla ihana mies, kun se itse tuota ajatteli. Totesi vain, että luistelukelit alkaa olla ohi ja et nyt minun vapaiden aikana on hyvä laittaa menopeli kuntoon. Laittelen kuvia, kuhan saadaan kulkupeli vielä kotiin asti. Nyt se on miehellä.

Now I have a new vehicle. It`s old peugeut. It`s about 40 years old, but still. Now I can go to work that.

My fiance promised me a scooter for commuting to work. Before that, however, was one of the tech vehicle to use. And what he found. Old Peugeut. Pretty awesome. After all, since the age of about 40 years, but it works and moves.

With a little restoration to good condition, it gave quite functional. What now had to change tires when the old ones were so frayed and the driver's seat was also in poor condition. So completely lacking. Oil had increased quite properly. Still should put the gear in order, and then watch the brakes to be working properly, but they are small problems. This is a convertible two-seater, but the cost does not matter. It rides quite happy to commute. Cost Hardly was pretty reasonable.

I peugeut is pretty classikkopeli. I have a wonderful man, when actually produce thought. Stated only that the skating weather is almost over and now you're in my free time is a good idea to place vehicle condition. 

Töiden alettua..

Aloitin torstai-iltana uudessa työpaikassa. Ja olen kuullut viime päivinä päivittelyjä töiden määrästä. Kyllähän sitä itsekin tuli todettua tänä aamuna, että tuntuu, ettei ole viime päivien aikana ehtinyt tekemään mitään muuta kuin töitä töiden perään. Ihmekös tuo kun kolmeen päivään tuli rykäistyä viiden päivän työtunnit, tai no ainakin melkein.  Sen lisäksi, että olen ollut pitkiä päiviä töissä olen rullaluistellut lähes tulkoon kaikki työmatkat.

Työvuoroja (4vrk): 45

Rullaluistelu: 27 km

Nukuttu: n. 17h

Mutta en valita. On oikeasti kiva olla töissä kolmen vuoden koulussa istumisen jälkeen. Ja nämä yövuorot. Näitä tekee ihan mielellään. Tämä on sitä omaa aikaa, jolloin voin olla ja puuhastella omiani samalla kun teen töitä.

Yövuorosta kotiin paluu on kaikkein parasta. Saan kömpiä unilämpimän miehen kainaloon nukkumaan ja tiedän saavani nukkua tarpeeksi. Se on sitä rakkautta, kun toinen otetaan näissä pienissä asioissa huomioon. On helppoa olla rakastettu. 

Kun taidot eivät riitä..

Kun ei taidot riitä, turhautuu. Vaikka miten paljon näkisinkään vaivaa niin en tiedä auttaisiko se mitenkään.. Kai se on kapasiteetista kiinni. Tai sitten jostain muusta.

Olen kateellinen niille, ketkä pystyvät suorittamaan kielten opinnot ilman ponnisteluja. Naurettavaa eikö? Joku voisi sanoa minun olevan pikkumainen, mutta minkäs teet.

Vihaan sitä, kun tekee mitä tahansa ja silti vastaus on hylätty. Missä kulkee se raja? Missä vaiheessa armon oikeasti annetaan käydä oikeudesta? Vai annetaanko ollenkaan?

Mutta se siitä lokakuussa valmistumisesta. Että minä niin vihaan sitä kun joku valmistuminen on kiinni jostain pahuksen kielistä. Niin vihaan... 

Mega Finland 2012: Turku (Osa/Part 3)

Sunnuntai. Kipeänä meni sekin päivä. Konfirmaatio jäi välistä. Kuulemma kipeänä ei mitään asiaa paikalle. Tosin en olisi työkunnossa ollutkaan. Kuumetta noin 38 astetta.  
 
Sunday. Also went to the sick day. Confirmation was between. Reportedly sick no matter the place. However, I would not have been fit for the job at all. A fever of about 38 degrees.


 

 

Megaan emme ehtineet. Oli liian kiire hakea kätköjä. Harmi. Olisi ollut kiva kuulla lopetuspuheet. Citoon kyllä lähdimme. Tottakai. GeoAreena hiljentyi.  Ei enää suurta vilskettä. Vain satunnaisia ihmisiä. 

Mega, we no longer had time. It was too busy to search for caches. Too bad. It would have been nice to hear talk of killing. Yes, we went to Cito. Of course. GeoAreena slowed down. No more big bustle. Only in extraordinary people.

 

 

Megamob keräsi uteliaiden katseita. Mitä tapahtuu? Sen jälkeen suunta takaisin Ruissaloon ja kotiinpäin. Nyt saa syksy jälleen tulla. Mega on ohi. Ensi vuonna uudestaan. Mutta missä ja milloin? Se on vielä auki.  

Megamob attracted curious glances. What will happen? Since then, the direction back to the Ruissalo and back home. It may be autumn again. Mega is over. Next year again. But where and when? It is still open.

 

Mutta tiedätkös mikä tämä on? Tämän näin Ruissalon leirintäalueella. Hetken sai silmiään hieraista ennen kuin uskoi todeksi. Tällähän pääsisi vaikka keskelle metsää majoittumaan, vaikka ei olisi tietä lähimaillakaan.

But you know what this is? I saw this to Ruissalo campsite. After a while got rub his eyes before you believe to be true. 

Koko reissun aikana tuli käveltyä noin 60 000 askelta. Laskettiin, että se lähentelee 50 kilometriä. Reissun aikana haimme noin 200 kätköä. 

During the whole trip was walked 60 000 steps. It was calculated that it is close to 50 miles. During the trip, we picked up about 200 caches.

Mega Finland 2012: Turku (Osa/Part 2)

Lauantaina korkeassa kuumeessa tuli muiden mukaan lähdettyä megaan. Tai no megaan ja megaan. Toiset päättivät hampaat irvessä hakea kätköjä. Minua ei olisi juurikaan kiinnostanut. Hienoissa paikoissa tuli kuitekin käytyä.

 On Saturday, became a high fever that left the other mega. Well mega and mega. The other chose to apply for fists wagging caches. I would not have much interest. Of the places became kuitekin correspondence.

Kävimme samalla ihastelemassa Turun linnaa ja Joulurauhan julistuksen paikkaa. En nyt tietenkään saa päähäni paikan nimeä. Kyseessähän on raatihuoneen tori. Vanhassa Turussa tuli kierreltyä ihan urakalla. Hieno kaupunkihan Turku on, mutta liian iso minun makuuni. 

We went at the same time admiring the Turku Castle and the place of the Declaration of Christmas Peace. I do not now, of course, the place name is not on my head. It is, after the town hall square.Old Turku came strolling through quite a lot. Turku is a wonderful city, but too big for my taste.

Niin Kuin Tampereen Megassakin, oli Turussakin viikonloppuna monesta eri maasta vierailijoita. Ylen uutisiinkin päästiin. Varsin hienoa voisin sanoa. Itse bongasin megaan osallistujia Ruotsista, Japanista ja U.S.A:sta. On hienoa kun voidaan Suomessa viettää näin kansainvälistä tapahtumaa, joissa kaikilla on jotain yhteistä nimittäin Geokätköily.

 


Like Mega Tampere, too, was in Turku weekend visitors from many different countries. Promoted uutisiinkin was reached. Quite nice I could say. In fact I found megaan participants from Sweden, Japan and the USA. It's great when you can spend in Finland as an international event, which all have one thing in common namely, Geocaching.
 

Monenlaisia kätköjä tuli haettua. Toisten eteen sai tehdä ihan tosissaan töitä. Kaikkeen sitä mukaan lähteekin. Ja vielä puolikuntoisena. Taisin tosin olla seurueestamme ainut, kenellä oli hyvät kengät tähän touhuun. Perjantain köysikiipeily yrityksen sijaan kalliolla kiipeily tuotti toivotun tuloksen. 

Many kinds of caches was applied. In front of others was to work with a vengeance. According to all the lähteekin. And yet puolikuntoisena. I would certainly be our Party the only one who had the good shoes to a workplace. On Friday the company instead of climbing rope rock climbing produced the desired result.

 Paljon kaikkea kivaa tuli nähtyä. Minä maalaisromanttisena ihmisenä nautin näkemästäni ja tuulahduksesta vanhaa. Vanha Turku vain lumoaa. Ja kaikkein parasta on kun siihen pääsee tutustumaan kätköilyn merkeissä.

Lots of goodies were seen. I enjoy a touch of old. Old Turku only enchants. And best of all when it is accessible it get marks.

Mega Finland 2012: Turku (Osa/Part 1))

Perjantaina kätköjen haun lisäksi ehdimme tapailla myös muita kätköilijöitä. Megan lisäksi Turussa oli samana viikonloppuna useampi eventti, joihin pääsimme osallistumaan. Ensimmäisellä eventillä pääsimme matkustamaan Förillä "toispuol jokkee", joissa sai sitten kauniisti kirjata lokiin nimet sateessa.

On Friday, caches your search further we got in the way of other cachers. Megan was in Turku, in addition to more than one event the same weekend, which we were able to attend. The first public event we were able to travel to Föri the other side of the river, which was then beautifully logged the names of the rain.

Perjantaina starttasi myös Amazing Geocaching -seikkailu ympäri Turkua. Tätä me olimme odottaneet koko kesän ajan, mutta saimme käytyä vain muutaman pisteen läpi. Toisille kätköt kun olivat tärkeämpi... Yhdellä etapilla pääsimme pyörähtämään Flow Parkissa, jossa tehtävänä oli kiivetä köyttä mahdollisimman korkealle. No puolikuntoisena kipeänä se ei oikein tahtonut onnistua. Kengistäkään ei ollut kuin haittaa. No kokemushan sekin. 

 Friday kicked off the Amazing geocaching adventure around Turku. This we had been waiting for all summer long, but the correspondence we received only a few points through. For others, when the caches were more important ... We were spinning on one leg Flow Park, where the task was to climb the rope as high as possible. Well, not really sick, it wanted to succeed. No shoes were not as detrimental. Well kokemushan too.

 

Kaiken kaikkiaan perjantain aikana haimme lähemmäs 40 purkkia ja kävelimme päälle 20 000 askelta. Liekö tuo sitten ihe, että iltaa kohti kuume vaan jatkoi nousemistaan. Aamun huonovointisuus muuttui kuumetokkuraksi ja olisin halunnut viettää  ehdottomasti enemmän varsinaisella GeoAreenaalle kuin mitä nyt vietimme.  

All in all, during the Friday we went to get closer to 40 cans, and we walked over 20 000 steps. Maybe then import the IHE that towards the evening, but fever continued to rise. I would definitely want to spend more on a regular GeoAreenaalle than what is now spent.

Megamainen viikonloppu

Turussa ollaan onnellisesti oltu yksi yö. Takana 40 haettua kätköä ja
tänään alkaa vasta virallisesti mega. Ja olen aivan tukossa ja paikat
huutaa hoosiannaa.

Tänä viikonloppuna saa nauttia hyvästä seurasta samankaltaisten
ihmisten kanssa. Vielä kun olo pysyisi kohtuullisena niin olisi jees.
Mega finland 2012 alkaa tänään! Tätä on odotettu koko vuosi. :)

Hyvää viikonloppua teille lukijani!

Junalla mennään..

Nyt muistin sen, miksi kaukojunissa otan aina lipun vaunuun, missä ei
ole lastenosastoa. Lapsista lähtee niin paljon ääntä..

Jotenkin tuntuu kohtuuttomalta että lapset saavat terrorisoida koko
junavaunua käytöksellään ilman että vanhemmat puuttuvat asiaan, mutta
jos puhun puhelimessa niin saan paheksuvia katseita osakseni.

Vaikka pidän lapsista on mielestäni väärin, että vanhemmat
ajattelevat, että muusta viis kunhan meidän Ville-Maija on etusijalla.
Tähän tuntuu valitettavasti törmäävän yhä useammin.

Vanhemat voisivat joskus miettiä sitä, että toiset haluavat matkustaa
myös lähijunissa kaikessa rauhassa ilman lasten huutoa ja kiljuntaa.

Voisiko lähijuniinkin rakentaa lastenosaston?

Ukkosta ja ullakolla...

Ulkona jyrisee. Pitäisi lähteä viemään neitokauno ulos. Saas nähdä suostuuko tuo lähtemään mukaan laisinkaan. Noh uskaltautui ainakin pois pöydän alta. Edistystä.

Neitimme on siis paukkuarka. Uudet vuodet on yhtä tuskaa. Mihinkään ei voi neidin vuoksi lähteä, mutta tuleepa ainakin rauhoitettua tilaa omalle kullalle. Nyt tämä ukkosen jylinään reagointi on tullut uutena. Tosin viime aikoinen on J:n mukaan kyllä jylissyt kunnolla. Itse en tiedä kun en ole ollut läsnä.

Kesätyöt alkaa nyt olla ohi. Tänään on konfirmaatioharjoitus ja sunnuntaina viimeinen konfirmaatio. Se oli sitten siinä. Kiitos ja kumarrus. Saan vielä lomaillakin melkein puolitoista viikkoa ennen varsinaisen duunin alkua. Tai jos sitä voi lomailuksi sanoa, kun olisi vielä yksi koulutehtävä ja oppari tehtävänä. Niin ja kielten kokeeseen lukemista myös.

Viikonloppuna olisi myös Mega 2012, johon suuntaamme joko myöhään torstai-iltana tai sitten hyvin aikaisin perjantai-aamuna. Pahus kun itse ei ehdi koko viikonloppua touhusta nauttia konfirmaation takia. No onhan siinä kuitenkin muutama päivä aikaa.


Ps. Kyllä se lapsi pöydän alle palasi ja hyvin nopeasti..

Kuka minä olen ja mihin minä olen valmis?

Tämä kesä on mennyt vauhdikkaasti työn touhussa. Olen ollut ripareilla ja tehnyt hieman järkkärikeikkaa. Lomailuun ei juuri ole ollut aikaa, mutta onneksi elokuussa on vielä melkein kaksi viikko ennen töiden alkua. Tosin siitä osa menee varmaankin koulutöitä tehdessä.

Tänä kesänä olen kipuillut oman ammatti-identiteettini kanssa. Suurimpina kysymyksinä on ollut se, että kuka minä todellisuudessa olen ja mihin kaikkeen minä olen oikeasti valmis. Olen kuitenkin melkein valmis sosionomi/Knt. Olen kipuillut sitä, ettei minusta ole leirityöhön. Leirit eivät ole olleet välttämättä haastavia tai mitään, mutta kun koti-ikävä iskee niin minkäs teet. Niin saako aikuinen edes potea koti-ikävää?

Toisena suurena kipuiluna on tullut se, etten todellakaan halua tehdä töitä teini-ikäisten kanssa. Ole siinä sitten leirillä lähes 30 hormooni hirviön kanssa, jotka yrittävät aikuistua, mutteivät kuitenkaan osaa ottaa toisiaan huomioon. Tämänkin seurauksena ilmoitin, ettei minusta ole leirityöhön.

Viimeisin kipuilu on tullut isosista. Kaikista kun ei vain ole siihen hommaan. Miksei peliä voi viheltää poikki, jos puhe ei mene perille? Miksi silloin ei voi nuorta lähettää kotiin kasvamaan? Niin kyllähän minä tiedän, että isosen merkitys rippileirillä on suuri, koska he ovat niitä, ketkä ovat nuoria lähellä. Mutta, mutta..

Isonen kantaa vastuuta. Isonen on osa työntekijä tiimiä, jossa yhdessä luodaan jotain ainutlaatuista rippikoululaisille. Ei isonen voi johtaa leiriä saatika sitten vetää työntekijältä mattoa jalkojen alta. Nämä ovat kuulemma niitä ajatuksia, joita jokainen tätä työtä tekevä jossain vaiheessa käy läpi. Toisinaan leiri menisi varmasti paremmin ilman isosia. Silloin nostettaisiin leiriläisistä esiin erilaisia taitoja. Leiriläisillä on paljon ideoita.

Olen todennut, että romuttaisin mielelläni perinteisen rippikoulu mallin. Silloin kun meillä ei ole perinteisiä luentoon pohjautuvia oppitunteja, nuoret pääsevät helpommin sisään aiheeseen. Tällä kesäni viimeisellä leirillä on ollut teemapäivät. Joka päivälle on rippikoulusuunnitelman mukainen teema, jota nuoret saavat pohtia ja miettiä kysymysten avulla. He kysyvät ja työntekijät vastaavat. Meidän opetustuokiot ovat nuorista lähtöisin. Ja jos keskustelua ei synny, niin me avaamme teemoja ja kyselemme heidän mielipiteitään. Tällä mallilla toteuttaen läsnä on myös tekeminen, joka tukee opetusta.

Vaikka kipuiluja on monia, niin olen ainakin oppinut sen, että se mitä teen tapahtuu oikeasti persoonallisuuden kautta. Jos yritän olla jotain muuta kuin olen, menen metsää ja lujaa. Mitä minä olen valmis onkin hyvä kysymys, koska ihminen ei koskaan voi olla valmis, sillä oppimista tapahtuu koko ajan.

Viikon paras kysymys: Oliko Jeesus alkoholisti?

Kesän viimeinen..

...siis rippileiri.

Näitä on tähän kesään mahtunut huima määrä. Ovathan nämä vähän vaihdellen menneet. Kolmella leirillä päälimäisenä ajatuksena on ollut se, ettei tämä leiri työ tosiaan ole mua varten, mutta siitä huolimatta on onneksi jokainen leiri päästy loppuun ja nuoret saatu konfirmoiduksi. Eikö se ole näiden leirien tarkoitus? Mielestäni se on ainakin ihan hyvä tavoite.

Mutta sen huomaa, että kesä on ollut täynnä kaikenlaista puuhaa ja tekemistä. Voimat alkavat olla vähissä ja pinnakin hieman kireällä. Ainakin toisinaan ja etenkin jos isosilta joku kysyisi. Mutta ehkä ihan ymmärrettävää. Ainakin mielestäni.

Kesän viimeisen leirin tietää tulleen siitä, että huomaan toisen ohjaajan kanssa potkivani käpyjä mäntyyn. Siis oikeasti. Kirjaimellisesti potkimme. Olen kyllä kuullut aikaisemmin siitä, että joku rakentaa käpylehmiä. Vielä paremman käpy-leikistämme tekee se, että kyseessä on kilpailu, jossa voittaja on se, joka on saanut eniten käpyjä puuhun leirin päätteeksi. Ainut huono puoli tässä on se, että olen häviöllä. Tilanne on 3-2 jonkun muun eduksi.

Käpyjen potkiminen on itseasiassa varsin nollaavaa. Oikeasti. Kokeilkaa. Jos ei muuta niin joku saa ainakin hyvät naurut. Sen voin luvata.

Kaunosielun ruokavalio

Useampi kuukausi on kulunut nyt siitä, kun meidän neiti kävi edellisen kerran eläinlääkärissä. Nyt ei ole onneksi tarvinnut käydä. Ei sen jälkeen kun ruoka meni totaalisesti vaihtoon. Kaunosielu syö onnellisesti raakaruokaa. Pientä hakemista oli, että löytyi sopivat raaka-aineet, mutta nyt kaveri jaksaa kunnolla telmiä ja virtaa riittää.

Oli ihana huomata, että korvat ovat parantuneet täysin. Ei enää pakon omaista raapimista verille asti tai korvien roikottamista muutenkaan. Sofi pitää ylpeinä korviaan pystyssä ja mikä parasta karvat ovat nyt kasvaneet korvien sisäpintaan takaisin.

Otin nyt mökille nappularuokaa mukaan. En paljon, mutta otin kuitenkin. Neiti kun löysi säkkiruokansa kaapista ja tunkin päänsä sen sisään ja onnesta soikeana rouskutti naksuja pois. Lähinnä ajatuksena nyt on se, että saisi sitä pois. Ja jos se alkaa totaalisesti ärsyttämään korvia uudestaan niin sitten säkki hävitetään tai keksitään jokin parempi ratkaisu.

Mutta raakaruokinnasta:

Se ei ole meille juurikaan kalliimpaa kuin mitä on ollut säkkiruoka. Tosin tämä voi puolestaan johtua siitä,           ettemme ole missään määrin sitten pentuajan syöttää neidille mitään markettiruokaa vaan kaikki on jouduttu eläinkaupasta ostamaan.
Käytämme Fanimaliaa. Hyvä eläinkauppa, jossa muistaakseni pelkästään luomuruokaa eläimille. Hyvät valikoimat raakaruokaa. Ja vielä parempi palvelu. Jos vain olisi isompi pakastin niin saisi kerralla ostettua isommat erät. Tosin nyt pakastimesta on yksi lokero Sofin ruokia varten.
Hampaat pysyvät neidillä hyvinä. Ruoka, mitä Sofi syö sisältää paljon luita. Mikäpä olisikaan parempi tapa hoitaa hampaita kun kunnon luun järsiminen. Niin ja tietysti saahan lapsonen myös ihan niitä pururullia, joita tarkoitettu hampaiden hoitoon.

On huomattavasti kivempi katsella koiraa, joka jaksaa tehdä ja jolla ei ole pakonomaista tarvetta raapia itseään verille. Ensimmäkin saa itsekin nukkua huomattavasti paremmin. Rakas se on. Siitä ei mihinkään pääse. Siis koiruus..

One Lovely Blog Award

Tunnustukseen kuuluu kolme tehtävää:

1. Kerro linkin kera blogissasi, keneltä tunnustuksen sait.

2. Kerro itsestäsi seitsemän faktaa.

3. Lahjoita tunnustus eteenpäin 15 blogille/bloggaajalle

Tiina muisti minua tunnustuksella jo aikaisemmin, mutta nyt on aika tämä tosissaan julkaista myös muille näkyviin.

1. Rakastan kirjoittamista

2. ja lukemista.

3.  Sain töitä siltä alalta miltä halusin.

4. Valmistun pian.

5. Olen saanut painoa pois reilu 6 kg

6. Olen löytämässä itseäni uudestaan

7. Minulla on aivan ihana avomies, jota en vaihtaisi mihinkään. 

Tunnustuksen laitan eteenpäin SanKarille, Nonalle, Pompulalle ja Saanalle. Katsellaan jossain vaiheessa loppuja.

Joskus..

Joskus on ihan kiva vain olla ja nauttia olosta ilman mitään kiirettä. Tosin sitä hetkeä saa varsinaisesti vielä tovin odottaa. Nyt on auton pakkaus käynnissä ja illalla olisi tarkoitus vielä suunnata kohti mökkimaisemaa ja kesän ensimmäistä kalareissua. Ja mikä parasta J:n kanssa yhdessä.

Tänä kesänä yhteinen aika on jäänyt todella vähiin. Tämä on varmaan jokaisen kirkolla työskentelevän nuorisotyöntekijän yhteinen ongelma. Tai sitten kysymyksessä on vaan se kuuluisa järjestely. Toisinaan sitä huomaa vain ajattelevansa, että onko leirityö sittenkään se minun juttu. Siis oikeasti. Pystynkö minä siihen pidemmällä juoksulla. Tämän kesän leireillä on tullut hajoiltua ihan urakalla. Viimeisin oli pahin. Pyytelin jo puolivälissä J:tä hakemaan minut kotiin. Olisi se varmaan tullut, muta peruin pyynnön.

Olen oikeastaan aina tiennyt mitä minä haluan elämältäni. Suunta viivat ovat olleet varsin selkeät, paitsi tänä kesänä kun tosissaan tuntuu, että onko srk-työ sittenkään minua varten ja jos on niin mikä kohderyhmä. Olisiko minun sittenkin vain pitänyt lukea diakoniksi, jotta olisin voinut tehdä juuri sen kohderyhmän kanssa, joka kanssa haluan?

Moni asia mietityttää juuri nyt. Työt alkavat tasan kuukauden päästä... Kaikein onnellisin olen siitä, että ihanan miehen lisäksi voin todeta, ettei minun taaskaan valmistumisen jälkeen tarvitse mennä kortistoon vaan voin elää jälleen työelämässä. Ylpeä olen siitä, etten kertaakaan ole ollut työttömänä ja että minulla on ikäisekseni huima työkokemus siihen nähden, että olen peruskoulun jälkeen oikeastaan vaan koko ajan opiskellut.

Kerrankin tuntuu siltä, että minulla on oikeasti asiat hyvin ja että voin olla itsestäni ylpeä. Siis oikeasti. Ehkä minä en nyt jää sisarteni varjoon. Kukaan ei voi enää sanoa, ettei minusta ole mihinkään.

Kipinän kirjat

Terveisiä vaan täältä siikaniemestä kesän kolmannelta rippileiriltä.
Huikea porukka on koossa, ainakin työntekijöitä. Meillä on kaksi
leiriä yhdessä ja kaikki sujuu aivan loistavasti.

Tänään tuli toisen leirin työntekijän kanssa keskusteltua uskosta ja
sen henkilökohtaisuudesta. Tämä koko keskustelu lähti kirjoista ja
niiden vaikutuksestä.

Olen elämäni aikana lukenut paljon monen tyylisiä kirjoja.
Kristilliset kirjat antavat minusta kuitenki paljon irti sellaista
jota ei ole ehkä koskaan ajatellut.

Luin 9 - vuotiaana ensimmäisen kristillisen kirjan. Kirjan nimi oli
Dorrie, tyttö jota kukaan ei rakastanut. Kirja, jonka luin uudestaan
ja uudestaan poimien Raamatun lauseet ylös. Se oli kirja, joka sai
minut ymmärtämään monia asioita, mutta ennen kaikkea se oli kirja joka
synnytti kaipuun johonkin suurempaan. Toinen yhtä merkittävä kirja
elämässäni on ollut miksi isä.

Molemmat kirjat kertovat Jumalan johdatuksesta ja siitä kuinka Jumala
pitää huolen omistaan. Minä toivon, että edes yksi nuori tällä
leirillä oivaltaisi, ja ottaisi Jumalan vastaa.

5. Kevät tulla porskuttaa

Tämän haasteen löysin blogista HauvaHaaste. HauvaHaaste haastaa koiran omistajia jakamaan kertomaan kuvin koiristaan.

Kevät ja koira on melkein yhtä hyvä yhdistelmö kuin syksy ja koira. Voi sitä hiekan ja kuran määrää, joka kulkeutuu sisälle taloon tasuissa ja mahakarvoissa. Mutta kuitenkin kevät on se aika, kun koiruuskin voi nauttia pitkän talven jälkeen kaikista niistä kevät leikeistä. Näin alkoi meidän ilmoinen kevät Kaunosielun kanssa vappupäivänä.